Hyvä Veli!

Olen lukenut Helsingfors Tidningarista kansallisuusväittelyä koskevan artikkelin. Havaitsen sen sekä hyvänsuovaksi että totuudenmukaiseksi. Mutta suo anteeksi! Pelkään, ettei se etene kysymyksen pohjimmaisiin perusteisiin – eihän se voi meillä Suomessa vallitsevissa oloissa mennä perusteisiin saakka.

Salli siis minun esittää tulevaa jatkoa varten seuraavat huomautukset. Kysymys on aivan liian tärkeä kevyesti käsiteltäväksi.

1. Mitä on sivistyksen omaksuminen? Ja missä on sivistys, joka on ainoastaan vastaanotettavissa?

Nykyajan sivistys jaetaan kahteen suureen ryhmään: romaaniseen ja germaaniseen. Nämä molemmat jakautuvat pienempiin osiin. Ranskalainen ja espanjalainen – itävaltalainen ja englantilainen sivistys ovat äärettömän etäällä toisistaan.

Pitääkö suomalaisten ehkä omaksua paras osa kaikista? Silläkin tavalla he muodostavat itselleen sivistyksen, jollaista ei maailmassa ole ennen ollut. Se on silloin heidän omansa, erikoislaatuinen. Onko se ehkä kansallinen?

Sanot minulle: ”Tuollainen poimiminen on mahdotonta.” Myönnän sen. Ja jos se olisi mahdollista, sillä tavalla ei syntyisi minkäänlaista sivistystä. Monenmoisen tietouden kasaaminen ei ole sivistystä, ei kulttuuria – pelkästään hedelmätöntä oppineisuutta, se voidaan yhtä hyvin panna arkkuun kuin ihmisen kalloon.

Sivistyksen, kulttuurin on tultava ilmi toiminnassa, tavoissa. Yksilö häärii ja puuhailee monenmoisissa loukoissa. Kansakunta sen sijaan toimii maailmanhistorian pantheonissa. Siis: sivistys on kansakunnan toimintaa maailmanhistoriassa.

2. Kielikysymys. Liian laaja tässä perin pohjin käsiteltäväksi. Se voidaan ratkaista myös lyhyesti. Katsohan taaksepäin, löytyykö maailmanhistoriasta jälkiä muista kansoista kuin kansakunnista, kansoista, joilla on oma kansalliskielensä.

Ts. jos sivistys on toimintaa ja jos kansakunnan toiminta on toimintaa maailmanhistoriassa – sivistystä ei ole olemassa ilman kansalliskieltä.

3. Suomalaisuuden kysymys. Suomenkieliset runot ja tarut ovat ja olivat vielä 20 vuotta sitten kirjallinen kuriositeetti. Suomen kieli oikeussaleissa, koulussa ym. on hyötyajattelun asia. Ehkä olisi hyödyllisempää, jos suomalaiset lapset voisivat kehdosta lähtien oppia ruotsin – tai venäjän, mieluimmin kuitenkin ranskan – kielen. Suomalaisuutta ei silloin lainkaan tarvittaisi.

– Vakaa uskoni on, että ihmiskunnan kulttuuri hyötyy muotojen moninaisuudesta. Eurooppalainen kulttuuri on juuri siitä syystä suuri. Meidän pienen suomalaisen yhteisömme säilyminen tai katoaminen on sen sijaan verraten yhdentekevää. Jos me kaikki olisimme jo kieleltämme ruotsalaisia, iloitsisin siitä. Kun meidät nyt on ikiajoiksi tuomittu elämään erossa ruotsalaisista, meidän keskuudessamme voisi ehkä kehittyä jotakin omalaatuisuutta – ja jotakin omaa toimintaa maailmanhistoriassa – eli siis sivistystä.

Muista, että kun puhun kaikista, en edes ajattele ruotsinkielistä rahvasta, vaan maan sivistyneistöä ja suomenkielistä väestön massaa. Kukaan, joka on puhunut suomalaisista kansallisuutena, ei ole koskaan pitänyt Suomessa asuvaa ruotsalaista rahvasta kansallisuutena. Se saa elää ja olla mielensä mukaan. Ts. sen kieli ei merkitse yhtään mitään.

Koska me kaikki emme kuitenkaan ole ruotsalaisia emmekä nykyoloissa voi tullakaan ruotsalaisiksi – ja vielä vähemmän voimme tulla ranskalaisiksi – mitä jää jäljelle? On tultava suomalaisiksi. Voitko antaa jonkin muun neuvon? Tultava suomalaisiksi. ts. saatava kansalliskieli, pieni nurkka maailmanhistoriassa, sivistys (ks. kohtia 1 ja 2).

Huomautus. Tämän ajatuksen takia suomalaiset runot ja tarut ovat muuta kuin pelkkä kuriositeetti, sen takia suomenkielisen koulun jne. aikaansaaminen ei ole pelkkä käytännön hyötyyn tähtäävä hallintotoimi. Tämä ajatus on myös johtanut erinäisiin seurauksiin: suomen kielen professuuriin ja tutkintoihin, suomenkieliseen kirjallisuuteen, suomenkielisiin kouluihin, suomentajien ilmaantumiseen, suomenkielisiin pitäjänkokouksiin ym. Kun puhuit suomen kielen edistymisestä, muista, että se on tapahtunut 20–25 vuoden kuluessa ilman maan sivistyneen kansankerroksen enemmistön myötävaikutusta, osaksi näiden sivistyneiden vastustuksesta huolimatta, hallitusvallan sorron alaisuudessa. Huom. Vasta 4 kuukautta sitten kumottiin kielto painaa suomeksi muuta kuin taloutta ja askeettisia elämänohjeita koskevia tekstejä. Ole ystävällinen ja kerro esimerkkejä nopeammasta edistymisestä jossakin muualla maailmassa – paitsi miekka kädessä.

4. Puolueet.

Toinen näkee kaiken inhimillisen onnen toteutuvan liberaalisten valtiollisten laitosten kautta eikä piittaa kansallisuudesta mitään. Se on varsin yleistä Euroopassa – häpäisee saksalaisuutta Saksassa – ruotsalaisuutta Ruotsissa – on ajanut tuhoon Puolan ja Unkarin, mutta kärsii nyt onneksi tappion Italiassa, jossa kansallisuus taistelee ja voittaa.

Siitä et voi puhua.

Sama puolue ei voi eikä halua tarttua miekkaan. Se jaarittelee pienissä ryhmissä, odottaa apua Ruotsista – Ranskasta, Englannista, koko maailmasta – vain jotta sen ei itse tarvitsisi panna tikkua ristiin. Sitä vahvistavat ne syntyperältään ruotsinkieliset miehet, jotka ovat havainneet jääneensä syrjään suomenkielisten pyrintöjen, nuoren kyvykkään kansan edistyessä. Melkoinen vanhojen joukko, joka haluaa hiljaisuutta ja rauhaa, [sekä] eräät toiset, jotka tuntevat lämmintä tunteenomaista kiintymystä Ruotsiin arvostelukyvyttömästi ja vailla voimia toimintaan, pitävät suomenkielisen uudistustehtailun torjumista tervetulleena. Heistä on hyvä, että joku pitää ohjaksista kiinni.

Tästäkään et voi puhua.

– –

Toinen puolue näkee, että suomen kieli on ainoa pelastus venäjän kielen vallasta, kielen, joka on hitaasti mutta tasaista tahtia laajentanut jalansijaansa kouluissa, liike-elämässä, hallinnossa, sotaväen keskuudessa.

Puolueen käsityksen mukaan kansan suomenkielisen massan kannalta on samantekevää, minä päivänä venäjän kieli korvaa ruotsin koulussa, oikeussalissa, hallinnollisessa kirjeenvaihdossa. Tälle massalle molemmat ovat hepreaa.

Vallankäyttäjät eivät ole niin tyhmiä, etteivät he huomaisi tätä. Ruotsin kielen syrjäyttäminen on sitä paitsi viisasta politiikkaa. Se voisikin tapahtua vaikeuksitta 40–50 vuodessa.

Mikä sen estää? Sikäli kuin tiedän ainoastaan keisarin valta Venäjällä. Aika on lopussa sinä päivänä, jona aristokraatit saavat enemmän valtaa käsiinsä.

Nyt annetaan suomen kielen taas edistyä mainitun politiikan etujen takia. Mutta – Sinä elät kauemmin – saat varmasti vielä nähdä: sen kovat ajat palaavat sangen pian. Kasaa muutamia kiviä kuormaksi etukäteen.

Jos suomi olisi jo nyt sivistyneistön kieli, opetuksen, oikeuslaitoksen, hallinnon kieli, venäjän tyrkyttämistä epäröitäisiin. Silloin nimittäin isku kohdistuisi kansaan. Jos ruotsinkieliset kiljuvat, kun jonakin päivänä saavat kovan iskun – kansa eli 9/10 pysyy siinä tilanteessa rauhallisena ja välinpitämättömänä aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Näin tämä puolue ajattelee. Siitäkään Sinä et voi etkä saakaan puhua. Olen päätynyt ajatukseen: vain Jumala tietää, kumpi voittaa, venäjän vai suomen kieli. En uskalla toivoa mitään. Mutta ruotsin kieli menettää asemansa – siitä olen varma.

J. V. S:n

PS Kun myöskään minä kuten kukaan muukaan suomen kielen ystävä en voi puhua asioista, joista Sinä et äskeisten toteamusteni mukaan voi puhua – voit tämän perusteella arvioida, miten vaikea asemamme kansallisuustaistelussa on. Miksi teen työtä, vaikka en luota lujasti lopputulokseen? Ihminen voi ainoastaan tehdä sen mitä pitää velvollisuutenaan ja kuolla – jättäen hedelmien kypsymisen Jumalan haltuun.