Zacharias Haeggströmiltä

Tietoka dokumentista

Tietoa
28.4.1843
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

Tukholmassa 28.4.1843

 

Parahin Veli Snellman! 

 

Müllerin Ruotsalaista messua ei löydy täkäläisistä kirja- eikä musiikkikaupoista. Sinä tai Sinulle tehtävän antanut henkilö olette luultavasti erehtyneet tekijän nimestä; ainakaan minä en ole kuullut mainittavan muita tuontapaisten teosten kirjoittajia kuin Haeffner ja Ahlström. Lähetä minulle tieto, mistä tässä nyt oikein on kysymys, niin lähetän Sinulle kappaleen teosta sellaista reittiä kuin määräät.

Ole kärsivällinen! Arvosteluja valtiota koskevasta kirjastasi tulee vielä satamalla, mutta kirjailija ja aihe eivät ole sellaisia, että asiasta selviydytään kädenkäänteessä. Olin tässä eräänä päivänä käymässä professori Bergfalkin luona tiedustellakseni häneltä esipuhetta, jonka hän on luvannut Cassagnaciin. Kysyin häneltä silloin, mitä mieltä hän on kirjastasi, ja hän otti heti esiin oikein tukun liuskoja, jotka hän oli kirjoittanut siitä, ja luki niistä kohdan, jossa hän tarkasti luetellen sivut, joilla sama sana, vapaus, esiintyy eri merkityksissä, halusi todistaa, ettet ole ajatellut aihettasi loppuun asti ja olet kirjoittanut ristiriitaisesti; hän sanoi olevansa erityisen tyytymätön siihen, mitä olet halunnut esittää kansantalouden alalta, sillä siitä näkyi hänen mielestään heti, ettet ole perillä asioista. Kokonaisuudesta hän sanoi: siinä kirjassa on monia hyvin ajateltuja ja omaperäisellä tavalla esitettyjä asioita; kokonaisuus ei kuitenkaan ole loppuun saakka viimeistelty eikä pysy oikein hyvin koossa. Pidän Snellmanista, hän lisäsi; hän pyrkii hyvään ja pääsee syvälle; hän kirjoittaa lämpimästi ja terävästi; tässä hän on kuitenkin selvästikin pitänyt kiirettä. Hän puhuu pahaa meistä ruotsalaisista; tiedän hänen katuneen sitä; pitää hänen kuitenkin saada tietää, etteivät asiat ole niin huonosti kuin hän luulee. – Mieleeni tuli heti, että se Aftonbladetin teksti, jonka olen lähettänyt Sinulle, saattoi olla ainakin hänen vaikutuksestaan syntynyttä, ja kysyin, missä lehdessä hän aikoi julkaista arvostelunsa, jota oli ainakin 4 täyteen kirjoitettua liuskaa. – Hän ikään kuin hätkähti kuullessaan kysymyksen: sitä en kerro: olen kuitenkin aikonut kirjoittaa yhden Juridiskt Archiviin ja yhden Freylle. Ehkä käännätän yhden arvostelun ja lähetytän sen Saksaan, missä hän myös on puhunut pahaa meistä. – Kirja on kuitenkin hyvä sellaisenaan; se olisi silti voinut olla parempi. Ukko oli hyvin puhelias; tulimme yhdessä laivalla kaupunkiin Ragvaldsbrolta ja puhuimme Sinusta koko matkan. Hän sanoi silloin mm., että hän uskoi Sinun päivälehtikirjoittelusi vaikuttaneen haitallisesti kirjaasi; sinä olit siinä yhteydessä joutunut ottamaan kantaa, ja tämä oli hänen käsityksensä mukaan merkittävässä määrin estänyt Sinua punnitsemasta puolueettomasti puolesta ja vastaan puhuvia syitä kansanedustuskysymyksessä. – Odotan malttamattomasti päivää, jona saan lukea arvostelun Bergfalkin kynästä, jotta saisit tilaisuuden puolustautua, sillä se mies varmasti ansaitsee vastauksen. Se, mitä Aftonbladetin toimituksella on sanottavana, ei taas voi merkitä paljon kirjan kirjoittajalle eikä kustantajalle. Ne, jotka pystyvät lukemaan tuollaisen kirjan hyödykseen, eivät juuri piittaa Aftonbladetin käsityksistä. Olin viime viikolla käymässä Hiertan luona ja näin siellä toimistossa kirjasi pöydällä lojumassa, täynnä lyijykynämerkintöjä ja pitkiä sepustuksia marginaaleissa ja sivujen alalaidassa. Olisipa hauskaa, sanoin minä, jos Herrat haluaisivat puuttua todella vakavasti asiaan, jotta kirjasta voitaisiin keskustella oikein kunnolla. Olen sitä mieltä, että Herrat olisivat voineet pitää omana tietonaan ennakkoluulonsa valtio-opista, joka on kirjoitettu pelkästään Suomea tai Venäjää varten. – Ei, se oli sanottava, sillä kirjassa vilisee vihamielisiä käsityksiä ajan edistyksellisistä pyrkimyksistä, joista tuskin yksikään on saanut armoa hänen silmissään. – Pitäkööt Herrat huolen siitä, että ymmärtävät Snellmanin oikein, ennen kuin kiroavat hänet; kaikki kääntyy kuitenkin hyväksi, kunhan Herrat vain kirjoittavat sillä tavalla, että kunniallinen mies voi vastata kirjoitteluun.

Vahinko, iankaikkinen vahinko, etten lähettänyt Waseniukselle 100 kruunua, niin kuin ensiksi aioin; toivon kuitenkin, etteivät lainat estä tulevaa myyntiä; tuollaisen kirjan lukeminen vain kertaalleen ei riitä. Onpa hauska nähdä, mitä nuo herrat nyt luulevat tilaavansa.

Ystäväsi Zacharias Haeggström

 

PS Eukkoni oli aikonut kirjoittaa tänään; hän ei kuitenkaan ole oikein kunnossa ja pyytää minua kertomaan Sinulle sydämelliset terveiset, samoin sisareni, joka kiittää kirjeestä, ja lapset. He kaikki voivat Jumalan kiitos hyvin, paitsi äiti, joka on ollut vuoteessa aamupäivän, mutta nousi päiväaterialle.

 

Vertailu