Zacharias Haeggströmiltä

Tietoka dokumentista

Tietoa
18.5.1843
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

Tukholmassa 18. ja 19.5.1843

 

Parahin Veli Snellman! 

 

Minulla on tänään paljon muuta tehtävää, mutta en pysty rauhassa ryhtymään mihinkään, ennen kuin saan ensin kirjoittaa Sinulle. Sain lauantaina sinun kirjeesi tämän kuun 28. [po. 8.] päivältä; se oli siis ollut matkalla vain 5 päivää. Lauantai-iltana kävin tavoittamassa Hiertaa ja Bergfalkia; kumpikin oli poissa, ensiksi mainittu matkalla Norrköpingiin, jälkimmäinen Upsalan juhlamenoihin. Kirjoitin ensiksi mainitulle otteen kirjeestäsi tehden sopiviksi katsomiani muutoksia kohdissa, joissa luottamukselliset arviointisi Aftonbladetin henkilökunnasta sitä vaativat. Bergfalkin kirjeen jätin hänen majapaikkaansa; eilen iltapäivällä kävin kuitenkin hänen luonaan ja istuin siellä klo 1/2 5:stä 1/2 7:ään, jouduin käymään kotona noutamassa kirjeesi ja luin siitä ääneen, mitä olit kirjoittanut Skaran artikkelista. Ukko innostui niin, että pyysi minua lopulta jäämään teelle. Kunpa vain pystyisin aivan täsmällisesti kertomaan keskustelun sisällön. – Ennen kaikkea hän pyysi minua kertomaan Sinulle terveisiä ja kiittämään kirjeestäsi; hän aikoi vastata siihen ensi tilassa; se ei ollut muuttanut hänen vakaata käsitystään sinun tekemistäsi virheistä, mutta toki lujittanut ja lisännyt hänen Sinua kohtaan tuntemaansa ystävyyttä. – Hän väitti, että olit määritellyt poliittisen vapauden peräti kolmella tavalla, ensimmäinen määritelmä on sivulla 326, toinen sivulla 330, kolmas sivulla 370. En ymmärtänyt, mitä hän puhui todistaakseen viimeksi mainitun eroavuuden toisesta. Hän kuitenkin väitti, että sinun oppisi mukaan poliittista vapautta on ensiksikin sielläkin, missä hallitsee yksinvaltias, kun hän on lain valvonnan alainen ja siihen sidottu; toiseksi siellä, missä kaikki yhteiskunnan jäsenet voivat syntyperästään riippumatta tavoitella sivistystasonsa mukaisesti valtion ylimpiäkin virkoja; kolmanneksi siellä, missä he voivat sivistystasonsa mukaisesti osallistua lainsäädäntöön. En kyennyt saamaan selville, miten olit johtunut erottamaan toisistaan toiminnan valtion hyväksi toisaalta virkamiehenä ja toisaalta lainsäätäjänä, ja ukko alkoi lopuksi valitella, ettei hän pystynyt ilmaisemaan ajatuksiaan kyllin selvästi. Silloin minusta tuntui, että minun oli aika vetäytyä leikistä, ja johdattelin keskustelun siihen minulle lähettämääsi kirjeeseen, jossa olit tunnustanut abstrahoidun käsitteen ja tieteelle ominaisen käsitteen välisen eron, ja esitin hänen harkittavakseen sitä että Sinulla saattoi hyvinkin olla oikeus esittää samasta asiasta kaksi noin erilaista määritelmää. – Kukaan ei kiistä sitä; nämä molemmat käsitteet olisi kuitenkin täytynyt pitää selkeästi erossa toisistaan ja eroavaisuuteen olisi viitattava tarvittaessa. – Näen kyllä, että mies tietää, mitä hän tahtoo, ja minä ymmärrän hänen tarkoituksensa sen puhtaan hengen perusteella, joka ilmenee läpi koko kirjan. Aivan epäilyksettä hän pystyy myös esittämään asiansa selkeästi, kirkkaasti ja varmasti; virhe on tapahtunut siinä, ettei hänellä ole ollut ennen painattamista aikaa mietiskellä asiaa. Kirjan painetussa tekstissä näkyvät selvät kiireen jäljet. – Lisäksi hän ei pitänyt mahtipontisesta sävystä, jota käytät puhuessasi typerästä jaarittelusta, ymmärtämättömyydestä ym., kun kyseessä ovat jonkun Geijerin tai Richertin kaltaisen hahmon ohjauksen alaisuudessa esitetyt ja puolustetut väittämät, esim. väittämä persoonallisuusperiaatteesta. – Kun vastasin siihen, ettei tuommoiseen pitäisi turhan tarkasti kiinnittää huomiota, kun kyseessä on ex professo [asiantuntijana] hegeliläinen ja filosofi; hiukan ylpeilyä ja itsensä ihastelua löytyy heikäläisistä aina, vastasi ukko, ja silloin hänen ilmeensä kirkastui. – Snellman on liian hyvä ollakseen veljiensä kaltainen tuossa suhteessa. Ruotsalaiset ovat maineessa siitä, että he käyvät kiistansa arvokkaasti, ja heidän maltillisuutensa on herättänyt ulkomaalaisten huomiota, ja sitten hän kertoi kaskun Guizot'sta, joka otettiin kättentaputuksin vastaan, kun hän saapui Ranskan akatemian istuntoon, mutta joka kiitettyään ystäviään hyvästä tarkoituksesta muistutti heitä paikan pyhyydestä ja siitä, että se on pyhitetty la pure sciencelle [puhtaalle tieteelle]. Tieteellinen kirja on tuollainen temppeli; ja kun huomautin, että nämä sivuhuomautukset oli tähdätty sanomalehtien pitämää metakkaa eikä näitä erinomaisia miehiä vastaan, hän vastasi: Niin, siinäpä se: Snellmankin on onnettomuudekseen joutunut mukaan sanomalehtikiistelyyn. Moni asia olisi näyttänyt toisenlaiselta, jollei niin olisi ollut ja jollei hänellä sitten olisi ollut kiirettä ja hoppua pikaiseen työn valmiiksi saamiseen, jotta hän saattoi jättää meille viisautensa testamentin ennen lähtöään täältä. – Sinun hänelle ja minulle lähettämiisi kirjeisiin sisältyvä maininta Norjasta oli hänen mielestään merkillinen; hän avasi kirjan ja näytti minulle pari kohtaa, joissa Sinä päinvastoin et odottanut kovinkaan suuria tuosta nuoresta valtiosta; mutta, hän sanoi, Snellman on nyt saanut nähdä lähempää, miltä Suomessa näyttää ja millainen on sikäläinen säätyjärjestelmä, niin hyvin kuin se suojaakin maan nykyistä suhdetta Venäjän yhdenmukaistamisjärjestelmään; hän on muuttanut mieltään, sillä hän ilmeisestikin ajatteli Norjasta aivan toisin kirjaansa kirjoittaessaan. – Hän oli löytänyt viisi erinomaista kohtaa kirjastasi. Hän väitti, että vaikkakaan se, mitä kirjoitat uudistuksista, ei ole uutta, se on kuitenkin kauneinta, mitä asiasta on ruotsiksi kirjoitettu. – Saat pian ukolta itseltään parhaat tiedot siitä, mitä hän ajattelee. Minusta on kuitenkin ollut hauskaa poimia parhaani mukaan esiin asiat hänen kanssaan käymästäni mielenkiintoisesta ja vilkkaasta keskustelusta; paras tulee kuitenkin viimeiseksi. Kun olin lähdössä, hän näytti minulle kirjeesi ja luki siitä kohdan, josta hän kaikkein eniten piti ja jossa sanoit, ettei kukaan kykenisi piiskaamaan Sinusta rakkautta, mutta, hän sanoi, tässä lopussa on sellaista, mistä en pidä, ja sitten hän luki minulle, mitä olit kirjoittanut nimityksestäsi rehtoriksi Kuopioon ja siitä, että olit samalla jättänyt hyvästit kirjailijan uralle. – Siellä hänen vasta on kunnolla aloitettava. Eikä hänen tarvitse sitten julkaista huitaisemalla kirjoitettuja teoksia. – Mutta *koulun pöly* ei suosi kirjoittamista. Mieluummin hän olisi saanut jäädä yliopistoon. – Varjelkoon, hänen on haettava Lundista käytännöllisen filosofian professuuria, jos se on avoinna; Afzelius ei halua sinne; Lindblom (filosofian apulainen, oikeastaan kasvitieteen tutkija) on epäsuosiossa skånelaisissa lehdissä julkaisemiensa kirjoitusten takia. – Mutta arveleeko hra prof., että Snellman voi toivoa minkäänlaista suopeutta korkeimmalta taholta? – Kukaan ei hänen tapauksessaan voi olla siellä paremmassa maineessa. Kamarillan lehdet [Svenska Biet ja Svenska Minerva] ovat lukeneet hänen kirjaansa sillä tavalla, ettei kukaan olisi tervetulleempi pitämään nuorisoa ja lehdistöä aisoissa. – Niillä on nyt Snellmanista sellainen mielikuva, ettei kukaan voisi olla niille mieluisempi. – Kun tulin kotiin, näin päivän Aftonbladetista, että Lunds Stifts Tidningin toukokuun 9. päivän numeroa lainaten kerrotaan seuraavien professuurien olevan avoinna: käytännöllinen filosofia, isänmaan siviilioikeus, samoin rajattu rikos- sekä valtio-oikeus; samoin rajattu hallinto-oikeus ja kansantalous. Nämä kolme olen merkinnyt tähän siltä varalta, että jokin niistä sopisi Nordströmille; dogmatiikka ja moraaliteologia. Muutamia rivejä alempana kerrotaan HKK Kanslerin myöntäneen (27. huhtikuuta) 300 riksin määrärahan ylimääräiselle apulaiselle maisteri Rydbergille, mutta samana päivänä on hylätty apulainen Lindblomin anomus palkan saamisesta siltä ajalta, jonka hän kuluvan vuoden alusta lukien saattaisi joutua hoitamaan avoinna olevaa käytännöllisen filosofian professuuria. – Sanoin prof. Bergfalkille uskovani varmasti, ettei Snellman olisi haluton tulemaan Ruotsin alamaiseksi, jos hän voisi olla varma professuurin saamisesta. Asiassa on se hankaluus, ettei hän voi hakea virkaa Ruotsista eroamatta virastaan Suomessa. – Hän on syntynyt Ruotsissa, joten häneltä ei voida evätä Ruotsin kansalaisoikeuksia, ja silloin Bergfalk lisäsi sen, mitä olen edellä siteerannut sinun suosiostasi korkeiden asianosaisten piirissä. Kirjoitan huomenna Kuninkaallisen kirjaston hoitajalle Arwidssonille; tiedän, miten sydämellisen lämpimästi hän on kiinnostunut maanmiehistään ja erityisesti Sinusta, sen jälkeen kun tietty konservatismin apostoli on Minervan järkevän huolenpidon ansiosta kohottanut Sinut arvoon arvaamattomaan, mikä varmastikin on kaksinkertaistanut Sinun arvosi filosofina hänen silmissään. Olen varma siitä, ettei hän säästä askeliaan löytääkseen sellaisen henkilön, joka voisi esittää Hänen Kuninkaal. Kork. alamaisen kysymyksen sinun kiinnittämisestäsi käytännöllisen filosofian professoriksi Lundiin, ja päästäkseen tämän puheille. – Unohdin mainita, että prof. Bergfalk ilmoitti professorin virasta maksettavan nyt 1 600 riksiä, mutta vähitellen, kun virka ennättää vanhempien joukkoon, korvaus nousee jopa 300 tynnyriin. – Asiaa toki sietää ajatella. – Onhan mahdollista, että meidän kelpo konservatiivimme ovat tulleet Kaitselmuksen kädessä välineeksi sinun siirtämiseksesi paikalle, jossa voinet sentään hyödyttää maailmaa hieman enemmän kuin Suomessa. – Saat nähdä, että Arwidsson innostuu, ja saat varmaan pian jonkin viestin häneltä. Jollei hän halua itse kirjoittaa eikä ole pystynyt saamaan aikaan mitään, saat siitä tiedon minulta. – Itse tiedät parhaiten, mitä Sinun on tehtävä. – Kukaan tuskin voi kieltää Sinua matkustamasta muutamiksi päiviksi Tukholmaan. Kuulin Sinun kerran viime syksynä mainitsevan, että jos Sinä juuttuisit jäihin, olisit valmis menemään Kruununprinssin puheille ja ilmoittautumaan Ruotsin alamaiseksi. – Eikö tämä voisi tapahtua nyt ja paljon suotuisampien ennusmerkkien vallitessa? – Ja etkö voisi pysyä rehtorina Kuopiossa, vaikka matkustat Tukholmaan ja puhut muutaman sanan Ruotsin Kruununprinssin kanssa? Lundin käytännöllisen historian professuuri on julistettu avoimeksi vasta toukokuun 9. päivänä. – Tästä avoimesta virasta et voinut tietää viime syksynä, kun selitit olevasi valmis menemään Kruununprinssin puheille. – Kun nyt kirjoitan Arwidssonille, voinet uskoa, etten ole tietävinäni mitään sinun halukkuudestasi lähteä Suomesta, vaan esitän sen omana aloitteenani olettaen, ettei olisi mahdotonta saada Sinua ottamaan tuota avointa virkaa vastaan, etenkin kun viime kirjeesi perusteella tiedän, että aioit matkustaa kesäkuun alussa Kuopioon etkä siis liene saanut hyväksyttäviä ehtoja jäädäksesi yliopistoon. – Muihin, jotka ottaisivat Sinut täällä avosylin vastaan, kuuluu Bergfalk. – Hänellä saattaa olla joitakin kanavia Kruununprinssiin. Jollet saa minulta kirjettä seuraavassa postissa, voit odottaa kirjettä Arwidssonilta. – Nyt minun on lopetettava. Kaikki lähettävät sydämelliset terveisensä, eukko, sisko ja lapset; he tietävät, että kirjoitan, mutta eivät aihetta; eivätkä saakaan tietää mitään siitä, että saattaisit yhtäkkiä olla täällä, sen täytyy saada tulla heille yllätyksenä.

Ystäväsi Zacharias Haeggström

 

PS 19/5 43 klo 1 iltapäivällä. Arwidssonilta tuli epistolaani silmänräpäyksessä seuraava lyhyt vastaus: ”Minulla on hyvä kanava, joka uskoakseni toimii tehokkaasti; ja voin saada useampia. – Mutta ensi sijassa on tiedettävä, haluaako ystävämme Snellman tulla. Pyydä häntä vastaamaan päätä pahkaa, niin että voimme lähteä liikkeelle!” – Tämä on käsissäsi 23., viimeistään 24. päivänä. Saa nyt nähdä, voimmeko saada Sinulta vastauksen 27. tai 31. päiväksi, meidän täkäläisiksi Suomen postin saapumispäiviksemme!

 

 

Vertailu