Tukholmassa 14.4.1843
Parahin Veli! Jumalalle kiitos siitä, että olet terve eikä Sinulle ole sattunut mitään epämiellyttävää! – Olemme jonkin aikaa olleet levottomia ja todellakin ihmetelleet sitä, ettet ole koko aikana antanut kuulua itsestäsi. Hugo, joka vuoden alussa, sen jälkeen kun olit luvannut hänelle lähettäväsi kirjeen, huudahti joka kerran postin tullessa: hei, nyt tulee kirje Snellmanin Sedältä, tuli luokseni eräänä päivänä viime viikolla ja sanoi sangen mietteliäästi ja vakavasti: Isä, kuule, minä luulen, että Snellmanin setä on unohtanut meidät! Sitä suurempi oli nyt ilo; kirjeesi saapui viime sunnuntaina iltapäivällä, ja lähetin heti tyttäreni viemään kirjettä äidille, koska en itse voinut lähteä Gutenbergin Säätiön hoitokunnan takia, joka piti silloin kokoustaan luonani. En tullut toimistosta ennen kuin myöhemmin illalla kävelyni jälkeen, ensimmäinen myrskyisä riemu oli silloin laantunut; mutta iloisen juhlamielen tyrskeitä ryöppysi vielä minua kohti joka puolelta, ja ensimmäiseksi jouduin menemään huoneeseeni noutamaan rahoja hoitaakseni maksumääräyksesi, ja äidin valvoessa toimitusta saivat nyt 6 lastamme kukin 12 killinkiään, ja jokainen halusi kiireesti rahaansa merkityksi sinun nimesi ja päivämäärän säilyttääkseen sen muistona suuresta lapsirakkaudestasi ja hyväntahtoisuudestasi pienokaisia kohtaan. Äidin silmät kostuivat, kun isä jakoi nämä rakkauden lahjat lapsille näiden seisoessa katetun illallispöydän ympärillä ja katsoivat jännittyneinä uusia seteleitä. Hugo yllätti minut lukemalla minulle sinun kirjeesi melko sujuvasti ja helposti ja Ivar oikaisemalla häntä, kun hän kompasteli jossakin sanassa; tämä osoitti, että lapset lukevat sitä yhdessä niin usein, että nuorempi, joka ei osannut puhua, [po. lukea] tiesi kuitenkin, mitä kirjeessä sanotaan. – Vaimoni ja minun iltahartautena, kun kaikki olivat menneet ja olimme käyneet levolle, oli sinun kirjeesi hänelle, jonka hän minulle luki. – Olet tehnyt talostamme onnellisuuden kodin meille kaikille osoittamallasi rakkaudella ja ystävyydellä ja saanut päivän paistamaan kotoisiin oloihimme samalla kertaa lämmittävänä, elähdyttävänä ja opastavana. Jumala Sinua siunatkoon kaiken tämän hyvän takia! Muistan nyt persialaisen perheenisän sanoneen, kun hän oli saanut taloonsa kreikkalaisen filosofin, että tämän tultua tuntui kuin hänen kotiinsa olisi muuttanut hyvä henki. Sinun muistosi elää siunattuna meidän ja lastemme luona pitkään, pitkään, ja pitää Jumalan avulla koossa ja kartuttaa sitä vähäistä hyvää, mitä olet jo löytänyt täältä. – Nyt Sinun ei kuitenkaan enää pidä kuluttaa aikaasi kirjoittamalla kirjeitä lapsille, he ovat jokainen saaneet kirjeensä, eikä enempää tarvitse tehdä; nyt asiat ovat niin kuin pitää, on kallisarvoinen muisto, joka menettäisi pyhyyttään, jos niitä olisi useita. – –
Äiti, Phia ja Lotten ovat Thilda Thalinin kanssa kirkossa, täti ja minä istumme pikkuisten kanssa kotona pitkääperjantaita. Jumalanpalveluksenani on Sinulle kirjoittaminen. Jumala suokoon, että osaisin oikein käsittää kokemasi kärsimykset, Veljeni! Tiedän varmasti, ettei sen kärsimysnäytelmän pohtiminen olisi pitkänperjantain sanomaan sopimatonta puuhaa. Kaipaan pääsyä siihen valoon, joka valaisee koko maailman; olen lapsuudesta saakka tuntenut sen vaikutukset autuaallisina aavistelun ja ilon silmänräpäyksinä sekä kärsimyksen puhdistavan työn alaisena; vanhaksi tultuaan kokoaa aarteensa ja haluaisi toki tietää, mitä oikeastaan jää voitoksi kaikesta. Onko tämä ihmisten temppuja vai Jumalan työtä? Eikö ihmisen täydy sortua, jotta Jumalan rakkaus tulisi ilmi? Tarkoitan: eikö rakkaus ole korkeinta, mitä Jumala on halunnut ilmaista ihmiselle? Eikö rakkaus ole se mysteeri, jonka tutkija kohtaa luonnon ja hengen alueilla? Eikö rakkaus ole kaikkea järkeä korkeammalla ja juuri se pyhä salaisuus, jonka Jumala yksin tuntee ja jonka vaikutukset antavat ihmiselle tilaisuuden käsittää, ettei ihmisajatus, järki kaikessa suurenmoisuudessaan, voi kuitenkaan käsittää kaikkea, vaan että tämä ihmisen korkeinkin kyky kohtaa mahdin, joka ei taistele järkeä vastaan eikä ole järjettömyyttä, mutta on mahti, jonka edessä ihmisjärki laadullisesti (ei pelkästään määrällisesti) jää pakostakin vähäpätöiseksi, koska se ei voi tajuta, käsittää, perustella eikä rakenteellisesti hahmottaa tätä tosiolevaa, joka ylittää kaiken käsitteellisen ajattelun eikä päästä ajatusta lähestymään itseään muuten kuin vastaanottavana, havaitsevana ja kykenevänä vain sanomaan: niin se toimii. Rakkaus on elämä, on juuri se, jota me emme koskaan pysty käsittämään, mutta se matkaeväs, jolla me ravitsemme itseämme joka päivä, me ja kanssamme koko maailma; rakkaus on Jumalan voima niin luonnon kuin hengenkin maailmassa ja salaisuus kaikelle järjelle. – Nyt, parahin ystävä, onko koko maailman valaiseva valo ajatus (järki) vai rakkaus, teoria vai käytäntö (jumalallinen nimittäin)? Onko se järjen hiven, jonka ihminen on saanut osakseen ja jota hän ylimielisyydessään hyvin taitamattomasti pitää Jumalan järkenä, se voima, joka valaisee koko maailman ja kohottaa ihmisenkin enkeleiden henkielämään näkemään Jumalan ihanuudessaan, vai onko se rakkaus, heikoissa ilmenevä Jumalan voima, tämä hengen voima, joka toimii, joka elää, joka kärsii, joka iloitsee, joka siunaa ristillä ja nousee haudasta uutena ja kirkastuneena. Uskon mysteereihin ja kaikkien mysteereiden mysteeriin, rakkauteen; ja jos joku on ollut arvollinen opettamaan maailman ymmärtämään tämän mysteerin luonteen (ja välttämättömyyden ajattelun kannalta), se olet sinä, rakkauden täyttämä Snellman. Se valo, johon pääsemistä kaipaan, joka valaisee koko maailman on valo, jota vaadin Sinulta ihmisjärjen ja Jumalan rakkauden, järjen ja ilmestyksen yhteyden selvittämiseksi. On aivan mahdotonta, että Pyhä kirja, joka on Jumalan ilmeinen ihmeteko, kun se asetetaan muiden historiallisten asiakirjojen rinnalle, voi olla muuta kuin jumalallisen rakkauden ilmenemistä ihmiselle, jonka olemassaolon tarkoituksena on kohota tämän pyhän rakkauden vaikutusten turvin ihanuudesta toiseen Jumalan rakkauden ja armon kokemisessa kärsimysten ja toiminnan kautta. – Ihmissuvun kasvattamisen tällä tavoin Jumala on varannut pyhän rakkautensa tehtäväksi ja antanut ihmiselle järjen vain, jotta tämä voisi ihailla hänen toimiaan ja rukoilla häntä. Tätä Sinut on kutsuttu opettamaan meille; tämän suuren tarkoituksen täyttämistä varten Jumala on antanut Sinun taakaksesi kärsimyksiä, kamppailua ja taistelua, joita harvat ihmiset pystyvät vähääkään käsittämään, mutta joista olen toisinaan nähnyt häivähdyksen kyynelten kimaltaessa silmissäsi ja joiden toivoin johtavan Sinut kokemaan ihmisen olemassaolon tarkoitusta koskevien Jumalan ratkaisujen salaisuudet. – Kuten Vapahtaja ei antanut meille oppirakennelmaa, järjestelmäksi koottua käsitteiden yhdistelmää, vaan antoi meille toiminnan, kärsimyksen ja sanojen välityksellä konkreettisen kuvan iankaikkisesta elämästä Jumalan yhteydessä, on myös jokaisen meistä, jonka tehtävänä on filosofian suurten ongelmien ratkaiseminen, hengen saattaminen jälleen rauhaan ja valoon ja autuuteen, täytynyt elää rakkaudellista elämää Jumalan yhteydessä, jotta hän voisi antaa meille valaistusta selvittämättömäksi jäävän, vain koettavissa olevan yhteydestä ajateltavissa olevaan, joka voidaan ajattelemalla hallita ja käsittää. – Olet kerran ennen hymyillyt meidän hurskaille toiveillemme; jos Jumala suo elinaikaa ja terveyttä, se päivä kuitenkin väistämättä tulee, jona käännät purtesi keulan tähän suuntaan, sanottakoon sitä sitten teosofiaksi tai supranaturalismiksi; siihen suuntaan on pyrittävä, mikäli filosofia aikoo täyttää tehtävänsä, saattaa sielun ja hengen voimat ykseyden rauhan ja sopusoinnun tilaan. – Kas tässä piinaviikon mietteeni.
Olen varmastikin istunut kauan tonkimassa ympyröitäsi ja piirtelemässä sauvallani merkkejä niihin, sillä juuri lopetettuani äiti tuli kotiin kirkosta ja pyysi minua alakertaan kuuntelemaan saarnaa. Se oli tyypillistä Wallinia. – Herra Jumala! Kuinka tuollaista aihetta voidaan käsitellä noin kylmästi, noin pinnallisesti? – Moraalisaarnoja Kristuksen kärsimyksestä! Ei, ei, Wallin oli henkisesti korkealla tasolla, mutta häneltä kuten muiltakin meidän aikamme kaunopuhujilta puuttuu hengellistä kokemusta ja hengen syvyyttä. Ennen tämän vuosikymmenen päättymistä Wallin on jäänyt menneisyyteen, ja pääasiassa sen saa aikaan Hegelin filosofia Sinun välitykselläsi. – Olen hyvin utelias saamaan jonkinmoisen käsityksen Hengen Olemuksesta. Arvaan, että esität sen yleistajuisesti; lähetä minulle sopivan tilaisuuden tullen lyhyt hahmotelma sisällöstä! – Painatatko ehkä teoksen Helsingissä ja omalla kustannuksellasi? Tee niin, jos haluat! Minulla on niin paljon käsikirjoituksia odottamassa, etten ota vastaan mitään uutta muuten kuin hätätilassa. ”Valtio-oppia” olen saanut levitetyksi 59 kappaletta 39 paikkaan, jotka olen tähän päivään mennessä saanut luettelooni, 8 kappaletta Upsalaan, 7 Lundiin ja 7 Isbergille ovat suurimmat luvut, monissa paikoissa, 17:ssä 39:stä, ei ole myyty yhtään kappaletta, muualla 1, 2, 3, 4 (2 paikassa), 5 yhdessä. Niinpä näet, ettei näytä kovin rohkaisevalta. – Sitäkin lohdullisempaa oli kuulla, että Wasenius on myynyt saamansa erän loppuun; kirjoitan tänään Frenckellille & Pojalle Turkuun ja Helsinkiin, että he jakaisivat omistaan, jos heillä on enemmän kuin itse tarvitsevat. – Aftonbladet on käyttäytynyt kevytmielisesti, selkärangattomasti ja häpeämättömästi kuten tavallista. Samana päivänä, jona kirjoitit minulle, se julkaisi tämän sievän artikkelin, jonka nyt lähetän Sinulle lehdestä leikattuna. Askelöf on itse kirjoittanut ensimmäisen maininnan kirjastasi Minervaan, kuten tyylistäkin näkyy. Johansson väittää olevansa se lainattu mies, joka olisi sanonut kirjastasi, että se on ”terveen järjen aarre”. Arwidsson leikkasi lehdestä tämän palasen ja lähetti sen jollekulle hyvälle ystävälleen Suomeen julkaistavaksi Åbo Tidningarissa, ja hän myös järjesti Minervaan uutisen sinun luennoistasi ja siihen liittyen arvostelut. Dagligt Allehanda on numeroissa 44 ja 45 helmikuun 22. ja 23. päivänä julkaissut lyhyen, vähän sanovan arvostelun, jossa teostasi sanotaan ”ansiokkaaksi” ja sen sanotaan ”täyttävän Ruotsin kirjallisuudessa olleen aukon, josta on pitkään valitettu” ja sitä kiitetään myös ymmärrettävyydestä toisin kuin oppikirjaasi, jonka vaikeaselkoisuutta on valiteltu. Tämän lisäksi jutussa ei ole muuta kuin muutamia lainauksia ja sisällysluettelo. Mutta Sinä kai saat itse käsiisi Allehandan, arvaan minä. Jos sinä voisit panna kasaan jotakin sievää, jonka minä voisin viedä johonkin toiseen ***, soisin toki Aftonbladetille pillerin, vaikkapa se saisikin sen vain oksentamaan; mitään parempaa ei nimittäin Ruotsissa voisi toivoa kuin pienen kiistan syntymistä, jolloin Aftonbladetin pinnallisuus ja hävyttömyys kävisi täysin selvästi ilmi, niin että yleisökin voisi käsittää, millaisia typeryyksiä Aftonbladet puhuu. – Kaipaan tietoa siitä, miten sinun sijoittumisellesi yliopistoon käy. Se ilahduttaisi minua kahdessakin mielessä; meidän Herramme on kuitenkin ratkaissut, mikä on Sinulle parasta; siitä voit olla varma.
Nyt lopuksi se, mistä minun olisi pitänyt aloittaa, lämpimimmät kiitokseni tuosta hyvästä setelistä (100 riksistä) ja kaikesta vaivannäöstä, jota olen aiheuttanut Sinulle ja ystävällesi, lehtori Ståhlbergille! Nyt pyydän Sinua lisäämään vielä teidän kummankin hyvyyden määrää ja käyttämään oheista valtakirjaa varaston perimiseen pois hra Cederwallerilta ja sen luovuttamiseen myytäväksi kauppias Ahrenbergin valvonnassa, jos hän hyväntahtoisesti haluaa vaivautua siihen. – Mutta sanopa minulle, parahin Veli, miten voisin saada lähetetyksi kirjoja hänelle, kun hänellä ei ole kirjakauppaoikeuksia! Jos kyseessä olisi vain yksi kappale kutakin kirjaa, tämä ei varmaan juuri kiinnostaisi sensuuria eikä tullia; mutta kun lähetetään useita kappaleita, sanotaan varmaankin, että kyseessä on kauppatavara, ja se takavarikoidaan, kun todetaan, että se on osoitettu miehelle, jolla ei ole oikeuksia. Kun saan Ahrenbergin kuittauksen hänen vastaanottamistaan kirjoista, saanen häneltä myös ohjeen, miten lähetykset on hoidettava. – Pyydä hra lehtori Ståhlbergiä, jollei hän ole jo aikaisemmin hankkinut itselleen teosta ”Bibliothek i populär naturkunnighet”, pitämään hallussaan yhden kappaleen pienenä korvauksena vaivoistaan. Jos hänellä on ennestään tämä teos, pyydä häntä valitsemaan joitakin muita nimikkeitä suunnilleen saman summan arvosta! – Nyt minun on kiiruhdettava ja pyydettävä Sinua, joka kiität huoliteltuja kirjeitäni, suomaan anteeksi kaikki monenlaiset kömpelyydet, harhautumiset ja takaperoisuudet. Jos etsitään kömpelöä ja harjaantumatonta kirjeiden kirjoittajaa, se olen minä; toivon kuitenkin, ettet kovin raskaasti pahastu minulle puutteiden takia. Olen halunnut avata sydämeni Sinulle, sillä odotan Sinun ja Hegelin filosofian tuovan uuden aikakauden ruotsalaiseen kirjallisuuteen. Kaikki lähettävät terveisiä. Äidin pitäisi raapustaa muutama sana, saapa nähdä, ehtiikö hän takaisin, ennen kuin minun on sinetöitävä kirje. Jumala siunatkoon Sinua, Veli, ja suokoon kaikkea hyvää!
Ystäväsi Zacharias Haeggström.
