Tukholmassa 26.11.1842
Parahin Veli!
Mitä pahaa me olimme tehneet ansaitaksemme sen, ettet suonut meidän olla todistamassa viimeisiä hetkiäsi täällä Tukholmassa? Yllätyin sangen suuresti saadessani lämpimästi tervetulleesta kirjeestäsi tiedon, että olit ollut täällä Söderissä koko päivän meidän esittäessämme loputtomiin arvauksia siitä, miten pitkälle olit päässyt eteenpäin silloisessa lumimyrskyssä ja paksussa sumussa. – Olihan Sinun toki pidettävä silmällä lippua; mutta muutaman hetken ajaksi olisit varmaan silti voinut päästä irrottautumaan. – Asiat ovat nyt kuitenkin hyvin niin kuin ovat: Jumalalle kiitos siitä, että pääsit hyvin ja harmeitta ulos saaristosta! – Keskiviikkona ja torstaina Sinulla oli suotuisa, vaikkakin heikonlainen tuuli. Torstaina iltapäivällä tuuli kääntyi koilliseen, ja illalla täällä vallitsi hirmuinen merisumu. Perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina aamupäivällä tuuli oli vastainen. Lauantaina puolenpäivän aikaan tuuli kääntyi läntiseksi ja pysyi lännessä koko eilispäivän, kunnes se tänä aamuna oli kääntynyt suoraan itään, mutta kiertynyt aamupäivällä etelän suuntaan, niin että nyt tuulee suoraan etelästä ja sataa vettä ja räntää. Emme voi tietää, millaista teillä on merellä ollut, mutta arvaamme, että sää on ollut kutakuinkin samanlainen, tuuli vain hieman voimakkaampi kuin täällä, minkä takia Arvidkin uskoi teidän olevan perillä jo lauantaina; minulla on kuitenkin Thomakseni ja lakkaan illalla tarkkailemasta tuulen suuntia, ennen kuin tiedän, että olet perillä. En nyt puhu enempää siitä, mitä täällä kotona on tapahtunut sen jälkeen, kun olemme joutuneet jäämään vaille Sinun rakasta seuraasi; oheiset kirjeet antanevat sinulle kutakuinkin täydellisen käsityksen niin suurten kuin pientenkin asioista. Yhden puolesta on esitettävä valittelu, naisen, joka ei ole kirjoittanut; en koskaan uskonut, että asiat olivat sillä lailla, vaikka kukapa tietää, mitä on tämän paperin sisällä, jonka Mamma on näin sinetöitynä minulle jättänyt? – Saapa nähdä, etkö löydä sieltä pientä lappusta häneltäkin, joka on uskonut, ettei hänen pidä eikä hän voi kirjoittaa, mutta joka, jos vain vilpitön veli ei saanut tietää asiasta, ehkä on silti antanut taivutella itsensä siihen. Niin, tällaista se on, jollei naisella ole salaisuuksia ja kätköjä hoidettavanaan, asiat eivät ole aivan niin kuin hän haluaa; ja sisar tuntee minut yhtä hyvin kuin Eva, ja he menettelevät aivan oikein, kun eivät rasita minua salaisuuksillaan, joiden tärkeyttä en voi koskaan oppia ymmärtämään. – Mutta en nyt halunnut jutella kanssasi kotiasioista. Ennen kuin jätän syrjään kirjeesi, haluan kuitenkin ottaa siitä esiin erään lausahduksen, jota olen soveltanut omalle kohdalleni, eikä ole ketään, joka ei voi soveltaa sitä aina omalle kohdalleen. Tiedämme harvoin, kuinka hyvin asiamme ovat, ja harvoin jos koskaan olemme siitä niin kiitollisia kuin meidän pitäisi olla. Tämä on pysyvä teema, josta me aina muistutamme toisiamme, Eva ja minä; ja siihen sisältyvä suuri totuus on usein tyynnytellyt ja tuudittanut uneen tai haihduttanut puhtaaseen ja hurskaaseen iloon meidän kummankin pienet huolet, niin pienet kuin suuretkin. Sinä olet ollut meille suuri aarre, jota me emme ehkä ole ymmärtäneet oikein arvostaa; kaipaus opettaa meidät näkemään kaikin puolin oikein sen hyvän, mitä Sinä olet tehnyt meille esimerkilläsi osoittamalla niin elävää ja vilpitöntä rakkautta meitä kaikkia kohtaan. Niinpä olet esim. nyt valmistanut lapsillemme oikean juhlan lahjoittaessasi heille kirjeesi tuoman ilon ja sen heille antaman aiheen tulkita tunteitaan kukin omalla tavallaan; siitä tulee heidän elämänsä varrelle muistomerkki, joka on piirteiltään tulisena ja elävänä aina säilyvä heidän sydämissään ja vaikuttaa heihin monina tärkeinä hetkinä kohottavasti ja vapauttavasti. – Jumala siunatkoon Sinua ja palkitkoon Sinut, Veli Snellman, kaikesta siitä hyvästä, jota olet perhekunnalleni merkinnyt, ja ole vakuuttunut siitä, että minä säilytän sen kiitollisena muistissani! – Mutta nyt muihin asioihin!
Hegelin filosofia voi odottaa suuria riemuvoittoja ja voitokasta etenemistä Ruotsissa. Samana päivänä, jona lähdit täältä, ilmestyi kirjakauppaan Hiertan kirjapainon kustantamana: ”Inledning till Föreläsningarne om Hegelska Philosophiens Betydelse uti den Christna Religionen”, kirjoittanut Tri Philip Marheineke. Kääntänyt ja esipuheella varustanut Fredrik Georg Afzelius. – Saman kääntäjän työnä ilmestyy ensi vuoden alussa minun kirjapainoni kustantamana ”Populär Framställning af Hegelska Philosophien, uti Bref till ett Fruntimmer”. Kirjoittanut Tri Karl W. E. Mager. – Maanantai-iltana, jolloin olit vielä täällä satamassa ja minä olin juuri lopettelemassa Marheineken mielenkiintoisen teoksen lukemista, sain Afzeliukselta kirjeen, jossa hän tarjosi teoksen kustannettavaksi ja ilmoitti, että hän aikoo aloittaa ensi lukukaudella luentonsa Hegelin filosofiasta ja haluaisi sitä ennen saada tuon pienen herkkupalan tarjottavaksi noviiseilleen. Vastauksessaan kirjeeseeni Afzelius sanoo, että Hegelin filosofia osoittaa täällä pätevyytensä nyt tai ei koskaan. – Sinun teoksestasi hän ei maininnut mitään lukuun ottamatta sitä, että hän viittasi tiedustelunsa perusteluksi yleisluonteisesti siihen, että olen kustantanut sinun Hegelin filosofiaan liittyviä teoksiasi. – Mutta nyt Hegelin filosofiaa naisille! Mitä siitä tulee? Ehdotin kohderyhmän mainitsemisen poistamista; Afzelius ei kuitenkaan pidä mainintaa mitenkään sopimattomana ja on sitä mieltä, että ruotsalaiset voivat toki sietää sen pienen virheen, joka saattaa sisältyä siihen, että Saksassa naisille kirjoitettua kirjaa tarjotaan täysin vakavassa mielessä meille miehille täällä Ruotsissa. Arvostelu saattaa osua oikeaan; mutta toinen kysymys on, miten se vaikuttaa myyntiin. Saattaisi kuitenkin olla mahdollista, että yleiset puheet sinun alkeiskurssisi vaikeatajuisuudesta ovat luoneet pohjaa jonkinmoiselle suureen Käsittämättömyyteen kohdistuvalle uteliaisuudelle, uteliaisuutta, joka varmaankin kokee eduksi sen, että saa luettavakseen, mitä naisen on voitu ajatella kykenevän lukemaan. – Kävin eilen tapaamassa Hiertaa kysyäkseni häneltä, onko Marheineken teos lähetetty Suomeen; olisin muussa tapauksessa aikonut lähettää kirjan sinulle tämän päivän postissa; se nyt oli kuitenkin lähetetty matkaan jo tämän kuun 11. päivänä, joten voit saada tuon mielenkiintoisen kirjan luettavaksesi Helsingissä. – Hierta ennätti ennen minun pyyntöäni lupaamaan, että hän arvostelee tai esittelee sinun Valtio-oppisi; hän aikoi kiistää sinun väitteesi maallikkojen suorittamasta tuomareiden valinnasta ja esitti väitteensä perusteluksi porvaristolle täällä Tukholmassa ja muissa Ruotsin kaupungeissa kuuluvan raatimiesten valinnan; siitä ei tiettävästi ole havaittu olleen haittaa. Heti kun jotakin kuuluu miltä tahansa taholta, kerron siitä kiireesti. Tähän mennessä on tietääkseni vallinnut täydellinen hiljaisuus. Sunnuntaina sain kirkossa kuulla epämiellyttävän uutisen: Hellsténin kirjapaino on joutunut takavarikkoon velkojen takia; hänellä ei ole enää jäljellä tyyliä enempää kuin että hän voi vaarantaa Frejan, jonka oletetaankin lakkaavan ilmestymästä vuoden päättyessä, koska nyt kiirehditään numeroiden saamista valmiiksi ennen joulua!
Ystäväsi Z. H.
PS Kaipaan saavani kuulla, että Sinä olet onnekkaasti ja turvallisesti tullut perille omiesi luo ja että korkeat asianomaiset ovat ottaneet Sinut sillä tavalla vastaan kuin Sinulla on syytä odottaa. – Valtio-opin kohtalosta sensuurin käsissä tulee tärkeä ennusmerkki. – Millaiselta nuoriso vaikuttaa nyt 3 vuoden poissaolon jälkeen? Looströmiltä, Afzeliukselta, Carlénilta monet sydämelliset terveiset! Tapasin heidät kaikki maanantaina ja puhuin heidän kanssaan sinun matkastasi.
