Herra Snellman: Jokaista kysymystä ratkaistaessa on syytä kysyä neuvoa kohtuudelta eikä tarkastella asiaa yksipuolisesti yhdestä näkökulmasta. En tiedä, voiko kukaan epäillä sitä, että toivon sanomalehtiä kuormitettavan niin vähillä maksuilla kuin mahdollista ja niin vähän esteitä kuin mahdollista asetettavan niiden leviämiselle. Kuitenkin on muistettava, että sanomalehti ei ainoastaan ole valistuksen ehdottoman tärkeäksi todettu levittäjä, vaan sanomalehti on myös taloudellinen spekulaatio. Näemme tämän erityisesti muissa maissa, joissa sanomalehtiä myydään miljoonien arvosta. Myös omassa maassamme on tämä mennyt jo niin pitkälle, että kokonaistuotto voi vastata 100 000 markkaa. Postinhoitajia vaaditaan auttamaan sellaista taloudellista voitontavoittelua. Olkoon niin, että sillä on mitä kauneimmat tarkoitukset ja siitä koituu mitä suurinta hyötyä koko maalle, mutta häneltä ei voi kieltää korvausta hänen vaivannäöstään, koska hänellä ei ole huolehdittavanaan ainoastaan sanomalehtien jakelu vaan hänen tulee myös ottaa vastaan tilaus ja huolehtia sen jättämisestä toimitukselle; julkaisija voi usein olla oppia saamaton henkilö. Omasta puolestani katsoisin siis, että ei ole oikein vaatia sanomalehdille täydellistä vapautusta kaikista postilaitokselle suoritettavista maksuista, eikä myöskään, että sellaiset maksut tulisivat valtion niskoille, vaikka nytkin on monin paikoin asia sillä tavoin kuin se aikaisemmin oli yleisesti, että sanomalehden julkaisija on köyhä maisteri, joka ei saa vaivastaan mitään. Mutta kuten sanottu, moni sanomalehti voisi hyvin kestää sellaisen maksun. Ritariston ja aatelin päätös olla vaatimatta postinhoitajan palkkion poistamista kokonaan perustuu siksi täysin oikeuteen ja kohtuuteen, ja koska tämä päätös, valiokunnan mietinnön hyväksyvänä, on alentanut maksun sopivan suuruiseksi, en näe mitään syytä luopua tuosta päätöksestä. On tosin ikävä asia, että ritaristo ja aateli näin ei voisi osallistua herra Hornborgin varauksen ensimmäiseen vaihtoehtoon, mutta jäljellä on mahdollisuus osallistua toiseen, olkoonkin, että ritaristo ja aateli ei voi jättää samaa anomusta kuin muut säädyt, vaan sen on jätettävä oma asiaa koskeva anomuksensa.