Keisarillisen Senaatin Suomen Hypoteekkiyhdistykseen asettamalle asiamiehelle, Herra Esittelijäsihteeri ja Ritari W. G. Geitlinille
Kun johtokunta alamaisesti anoo, että se saa nostaa kuluvan vuoden osuuden siitä subventiosta, jonka Hänen Keisarillinen Majesteettinsa on armossa myöntänyt hypoteekkiyhdistykselle, johtokunnalla on kunnia aiemmin saadun määräyksen mukaisesti esittää kertomus lainaustoiminnan läänikohtaisista voitoista tai tappioista vuoden 1879 päättyessä, jollaisen tappion yhdistyksen lainanannosta osalliset ovat velvollisia korvaamaan.
Oheen liitetystä taulukosta käynee selville, että jo saadun subvention turvin Oulun läänin osalta toteutuneeksi merkitty tappio on vuoden 1879 loppuun menneessä pienentynyt 176 000 markkaan ja on siis esim. oin 75 000 markkaa pienempi kuin Kuopion läänin vastaava tappiosumma, joka on kasvanut 251 000 markkaan. Aiemmin annetusta vuoden 1878 kertomuksesta käy kuitenkin ilmi, että Oulun läänissä on myymättömiä kiinteistöjä edelleenkin suurempi määrä kuin missään muussa läänissä ja näiden myynnistä aiheutuva tappio on arvioitu lähes 150 000 markaksi ja että näiden yhteenlaskettujen tappioiden sekä yhdistyksen läänissä olevien saatavien ja siellä kärsimien tappioiden kertyneiden korkojen ja koron korkojen korvausvelvollisuus jakautuu näille kiinteistöille lainatun vain puolen miljoonan markan pääoman kannettavaksi, kun Kuopion läänissä taas toteutuneeksi merkityn ja arvioidun tappion korvaaminen jakautuu sikäläisille lainanottajille myönnetyn lähes kahden miljoonan neljänsadan tuhannen markan pääoman rasitukseksi, ja kun muissa, nimittäin Mikkelin, Vaasan, Hämeen ja Turun lääneissä tappiot ovat paljon pienempiä sekä sinänsä että suhteessa siihen lainapääomaan, jonka kannettavaksi korvausvelvollisuus lankeaa, tästä käy ilmi, että Oulun läänin lainanottajien asema on yhäkin kaikkein surkuteltavin.
Äsken mainittu vuoden 1878 kertomus on painettuna 6. kesäkuuta 1879 pidetyn yleisen yhtiökokouksen asiakirjoissa, joista kappale liitetään samoin tämän kirjeen oheen. Vuoden 1878 päättyessä vallinnutta tilannetta kuvaavia vain arvioon perustuvia lukuja voidaan nimittäin pitää edelleenkin oikeina, etenkin kun yhdistykselle kuuluvia kiinteistöjä on 1879 myyty verraten vähän ja siis vain jokseenkin merkityksetön summa on siirtynyt arvioiduista tappioista toteutuneisiin tappioihin.
Laskelmaa yhdistyksen yleisestä tilasta vuoden 1879 päättyessä ei voida laatia ennen tilinpäätöksen valmistumista ja sen tarkastamista. Sillä ei kuitenkaan ole myöskään mitään muuta merkitystä läänikohtaisten tilanteiden kannalta kuin se, että kun yhdistyksen tappioiden saldo aina ylittää toteutuneeksi merkityn tappion summan kussakin läänissä, tämä erotus koostuu erääntyneestä saatavien ja tappioiden koron korosta ja väistämättä kasvattaa läänien tappiotiliä, jos ja kun se joskus jaetaan lääneittäin maksettavaksi. Mainitussa aiemmassa kertomuksessa tämä vuoden 1878 loppuun mennessä koitunut korkotappio on sisällytetty arvioituun tulevaan tappiokertymään Oulun, Kuopion ja Mikkelin lääneissä, ja ainoastaan tämä mainitun arviolaskelman osa muuttuu hiukan, kun laskelma yhdistyksen yleisestä tilasta vuoden päättyessä valmistuu.
Johtokunnan puolesta
Joh. Vilh. Snellman
