Omasta puolestani en voi pitää historiallis-kielitieteellisen tiedekunnan lisensiaatin tutkintoa muuna kuin itsenäisiin tutkimuksiin riittävän kyvyn tarpeellisena valvontatoimena niiden osalta, jotka eivät ole julkaisemillaan teoksilla riittävästi osoittaneet suorittaneensa tällaisia tutkimuksia; jo päteviksi tunnustettujen tiedemiesten osalta samaa tutkintoa on pidettävä ja on kiitettävästi pidettykin muotoseikkana.

Tästä seuraa, että suurempaa tieteellistä ansioituneisuutta on pidettävä ratkaisevana perusteena myös päätettäessä kunniasijoista tohtorinpromootiossa. En voi myöskään edes kuvitella, etteivät kyseessä olevat tohtorit pidä kunnianosoituksena itselleen ja promootiolleen sitä, että ensimmäisenä heidän joukossaan seisoo henkilö, jota arvostetaan ja joka on saanut tunnustusta tenttisalien ulkopuolella. Lisäksi on selvitetty, että vastaavaa menettelyä on noudatettu ennenkin ja muissakin tiedekunnissa.

Ja kun tiedekunnan jäsenet ovat yksimielisesti tunnustaneet lisensiaatti Ahlqvistin tieteelliset ansiot suuremmiksi kuin kenenkään hänen kanssaan promovoitavan tohtorin, hänelle on mielestäni myös annettava promootiossa ensimmäinen kunniasija.

Koska muista promovoitavista tieteellisiltä ansioiltaan Ahlqvistin jälkeen seuraavana oleva lisensiaatti Forsman [myöh. G. Z. Yrjö-Koskinen] ei ole kaupungissa läsnä kuten ei myöskään toinen niistä kahdesta muusta, jotka voisivat järjestyksessä tulla kyseeseen toiselle kunniasijalle asetettaviksi, nimittäin lisensiaatti Estlander, esitän, että tälle kunniasijalle nimitetään lisensiaatti Geitlin, jolloin huomioon otettakoon myös hänen tutkinnossa saamansa videtur [arvosana] täydentävänä ansiona hänen julkaisemillaan teoksilla osoittamiensa ansioiden lisäksi.