...jolloin senaattori lausui – että senaattori on huomannut, että säädyt ovat vedonneet 21. elokuuta 1772 annetun hallitusmuodon 2. pykälään, verraten sitä 4. pykälään valtiopäivien päätöksessä 23. kesäkuuta 1784 sekä 21. helmikuuta ja 3. huhtikuuta 1789 annettuun yhdistys- ja vakuuskirjaan, todeten niiden, lukuun ottamatta joitakin niin kutsuttuja luottomiehen ja kantomiehen virkoja, sisältävän vakuutukset siitä, että siviili-, sotilas- ja kirkollisia virkamiehiä ei eroteta viroistaan ilman että on ensin toimitettu tutkinta, ja niinikään, että sellaisille virkamiehille on myös valtion puolelta heille osoitetuissa valtakirjoissa taattu oikeus saada pitää virkaan kuuluvat palkkaetunsa, mikäli he toimiansa nuhteettomasti hoitavat, paitsi tietenkin siinä tapauksessa, että valtionhallinnon muutosten takia on joskus tarpeen virkojen ja toimien lakkauttaminen, jolloin niiden haltijoilla on oikeus elinikänään, tai siihen asti kun he, omasta anomuksestaan, saavat uuden viran, nauttia kaikista entisistä palkkaeduistaan, eikä tästä tehdä poikkeuksia. Näin ollen säädyt, jotka ovat katsoneet armollisessa esityksessä ehdotettujen säännösten tässä suhteessa poikkeavan perustuslakien hengestä ja tarkoituksesta, alamaisuudessa ilmoittaneet, että he omasta puolestaan eivät voineet puoltaa kyseistä lakiesitystä. Mutta koska perustuslait eivät tällä kohden ole laaditut niin selkeästi kuin olisi ollut toivottavaa, ovat säädyt ilmaisseet alamaisen toivomuksensa, että Hänen Keisarillinen Majesteettinsa suvaitsisi armossaan antaa maan seuraavalla kerralla kokoontuville säädyille täydellisen lakiesityksen säätyjen ilmaisemassa tarkoituksessa.
Huomioon ottaen säätyjen tällä tavoin vastauksena armolliseen esitykseen antaman lausuman, katsoi senaattori, että hänen tulee Hänen Keisarilliselle Majesteetilleen alamaisimmin esittää, että kysymyksen mainitun esityksen pohjalta laadittavaksi uudeksi lainsäädännöksi tulisi raueta. Mutta koska havaitaan, että kyseisessä asiassa voimassaolevat säädökset eivät ole sopivia eivätkä riittävän selkeitä, uskoi senaattori, että hänen tulee alamaisimmin esittää Hänen Keisarilliselle Majesteetilleen, että senaatti saisi laatia asiasta uuden esityksen. Sen pääasiallisena tarkoituksena olisi, että virkamiehet, joitten virka syystä tai toisesta lakkautetaan, velvoitettaisiin ottamaan vastaan jokin muu yhtä hyvä virka valtion palveluksessa. Ehdotus tulee sitten alistaa Hänen Keisarillisen Majesteettinsa armollisesti harkittavaksi ja vahvistettavaksi, eikä senaattorin mielestä sellaisen säädöksen aikaansaamiseksi tarvita säätyjen myötävaikutusta.
