Kun keisarillisen senaatin täysistunnon pöytäkirja tämän kuun 14. päivältä oli luettu tarkastusta varten, palautti senaattori Snellman maan kenraalikuvernöörin viime joulukuun 30. (18.) päivänä keisarilliselle senaatille antaman kirjelmän senaatin 20. huhtikuuta 1863 Hänen Keisarilliselle Majesteetilleen tekemän alamaisen anomuksen johdosta. Anomus koski Venäjän kuvernementtien rahvaalle myönnettävää oikeutta harjoittaa kauppaa Suomessa, ja se oli asiaan liittyvine asiakirjoineen ollut senaattorin lähemmin tarkasteltavana sen varauksen mukaisesti, jonka senaattori esitti keisarillisen senaatin viimeisimmässä kokouksessa. Senaattori lausui, – että on vielä epävarmaa, millä tavoin päätös, joka tehdään Hänen Keisarillisen Majesteettinsa maan nyt koolla oleville säädyille jättämän ja valtiopäivien toimenpiteistä riippuvan kauppa- ja elinkeinovapauden laajentamista koskevan esityksen johdosta, mahdollisesti saattaisi vaikuttaa venäläisen rahvaan oikeuksiin käydä täällä kauppaa. Senaattori uskoi kuitenkin voivansa siitä huolimatta tällä hetkellä puoltaa, että Venäjän kuvernementtien asukkaille yleensä voidaan, voimassaolevat passi- ja tullisäännökset huomioon ottaen, sallia kauppatavaroitten kuljetus Venäjältä tietylle Suomen paikkakunnalle samoin kuin täältä Venäjälle, ja myös, että keisarillisen senaatin yllä käsitellyssä alamaisessa anomuksessa esitetty raaka-aineitten ja maamiestuotteitten Venäjältä Suomeen kuljettamista koskevaa ehtoa, jonka mukaan niiden tulee suuntautua määrättyyn kaupunkiin, laajennetaan kuvernöörin esittämällä tavalla niin, että asianomainen kaupunkiviranomainen voi tarvittaessa passiin tai ajokirjaan tehtävällä merkinnällä sallia tavaroitten edelleen kuljettamisen johonkin muuhun maamme kaupunkiin. Mitä tulee erityisesti Vienan ja Aunuksen kuvernementteihin, katsoi senaattori, että senaatin anomuksessa viitattuun keisarikunnan vuonna 1836 julkaistun lain osan 14 pykälään 109 vetoaminen voidaan sivuuttaa kenraalikuvernöörin mainitseman asiaintilan vallitessa. Senaatti olikin vain, senaattorin mielestä, halunnut tuoda esiin, että niiden periaatteiden mukaan, joiden nojalla Suomeen matkustamiseen oikeuttava passi myönnetään, tulisi kyseisten kuvernementtien asukkaitten osoittaa tai ainakin ilmoittaa luvallinen asia. Kenraalikuvernööri oli myös halunnut tarkemmat määräykset niistä asioista, joista näiden kuvernementtien rahvasta pitäisi muistuttaa heidän matkustaessaan Suomeen. Senaattori katsoi, että hänen tulee toistaa se, mitä tältä osin sanotaan keisarillisen senaatin anomuksessa, ja lisäksi erityisen tärkeänä asiana vaatia, että asianomaisia Venäjän viranomaisia kehotetaan kiinnittämään huomiota Suomeen matkustamiseen oikeuttavaa passia haluavan hyvään maineeseen ja hänen matkansa tarkoitukseen. Samoin olisi, kun mainitulle rahvaalle annetaan passeja tänne kaupankäyntiä tai muuta työtä varten, valistettava sitä siitä kaupankäyntioikeudesta, joka vallitsevien ja senaatin jo useasti mainitussa alamaisessa anomuksessa esiin tuomien säännösten mukaisesti on kyseiselle rahvaalle tässä maassa annettu. Samoin olisi muiltakin osin kiinnitettävä heidän huomiotaan siihen että heillä on 31. tammikuuta annetun keisarillisen asetuksen mukaisesti velvollisuus Suomen alueelle saapuessaan ilmoittautua suomalaisella vartiopaikalla saadakseen passiinsa merkinnän. Koska tullivalvontaa ei kuitenkaan ole järjestetty Suojärven pitäjän pohjoispuolelle, katsoi senaattori aiheelliseksi puoltaa, että Venäjän rahvaaseen kuuluvat henkilöt saisivat myös mainitun pitäjän pohjoispuolelta tuoda maan rajan yli Suomeen maamiestuotteita ja maalaiskotiteollisuuden tuotteita. Ehtona olisi kuitenkin, että heidän olisi 14. tammikuuta 1853 päivätyssä keisarillisessa kirjeessä olevan säädöksen mukaisesti esitettävä matkapassinsa lähimmälle rajan tällä puolella asuvalle kruununnimismiehelle merkintää varten, ja että passitukseen sisältyvät tiedot tuotavien tavaroitten laadusta ja määrästä, ja mikäli ne ovat muuta kuin viljaa, jauhoja ja ryynejä, myöskin kaupungista, johon niiden on määrä päätyä.
Siltä varalta että senaattorin tässä asiassa lausumat mielipiteet saavat Hänen Keisarillisen Majesteettinsa armollisen hyväksynnän, oli senaattori kyseisen ehdotuksen ja jo tätä ennen annettujen säädösten mukaisesti laatinut yhteenvedon säännöksistä, jotka senaattori katsoi olevan sopivaa ja tarpeellista saattaa venäläisen rahvaan tietoon sen matkustaessa Suomeen. Senaattori esitti, että kyseinen yhteenveto pantaisiin liitteeksi kenraalikuvernöörille lähetettävään vastauskirjeeseen, anoen, että kenraalikuvernööri mainitussa tapauksessa menettelisi niin, että kyseinen rahvas tänne maahan passin saadessaan saisi sopivimmaksi katsottavalla tavalla muistutuksen näiden määräysten tarkasta noudattamisesta.
Lopuksi, ja koska Suomessa asianomaisten viranomaisten tiedossa ei ole, millä viranomaisilla keisarikunnassa on oikeus myöntää passeja venäläiselle rahvaalle Suomeen matkustamista varten, ja koska sellainen tieto on asianmukaisen valvonnan kannalta välttämätön, halusi senaattori myös pyytää kenraalikuvernööriltä tästä asiasta tarkempaa ilmoitusta.
Senaattori luki tällä kohden ääneen mainitun yhteenvedon, joka kuuluu näin:
”Yhteenveto säännöksistä, joita venäläisen rahvaan tulee noudattaa Suomeen matkustaessaan ja siellä oleskellessaan.
Venäläiseen rahvaaseen kuuluvalle henkilölle on sallittua matkustaa Suomeen kuljettaakseen sinne tavaroita tai myydäkseen siellä tavallisia maamiestuotteita ja maalaiskotiteollisuuden tuotteita tai hakeakseen työansiota tai muissa asioissa, noudattaen alla esitettyjä säädöksiä:
1. Että sellaisilla henkilöillä tulee olla asianomaisen venäläisen viranomaisen myöntämä passi, johon on merkitty myös asia, jota varten matka tehdään. Kyseinen passi tulee heidän esittää merkintää varten rajalla samoin kuin poliisiviranomaisille niillä paikkakunnilla, joilla he viipyvät jonkin aikaa. Niin ikään on passitus tai tuotuja tavaroita koskeva rahtikirja esitettävä merkintää varten sellaiselle viranomaiselle kaupungissa, johon tavaran on määrä päätyä.
2. Että niiden, jotka tulevat Laatokan järven yli tai jäätietä Uudenkirkon pitäjään tai maarajan yli Kivennavan, Raudun, Salmin ja Suojärven pitäjiin, tulee valita rantautumispaikkansa ja tiensä niin, että siellä on suomalainen tulliasema, jossa passitus näytetään ja mukana tuodut tavarat tullataan; ja tällä kohden ovat voimassa seuraavat säännökset:
a.) Paloviinan tuonti Suomeen on kielletty.
b.) Tuontitullin alaisten tavaroiden tulee olla tullattuja suomalaisella tulliasemalla Pietarissa ja siellä lyijysinetillä sinetöityjä, ja ne tulee varustaa passituksella johonkin tiettyyn Suomen kaupunkiin
c.) Muiden kuin tullattavien tavaroiden mukana tulee olla samanlainen tai muu asianomaisen keisarikunnan viranomaisen antama ja Venäjän rajatullivartioston merkinnällä varustettu passitus tai rahtikirja. Kyseisistä asiakirjoista tulee käydä ilmi tavaran laatu ja määrä sekä kaikkien muiden tavaroiden paitsi viljan, jauhojen ja ryynien osalta myös niiden määränpäänä oleva Suomen kaupunki. Tämä säännös koskee myös kaikkia venäläisiä maamiestuotteita ja maalaiskotiteollisuuden tuotteita.
3. Venäläiseen rahvaaseen kuuluvien henkilöiden sallitaan saapua Suomeen myös maarajan yli Suojärven pohjoispuolelta, edellyttäen:
a.) että he esittävät matkapassinsa merkintää varten lähimmälle rajan sisäpuolella asuvalle nimismiehelle;
b.) että he eivät tuo maahan muita tavaroita kuin maamiestuotteita ja maalaiskotiteollisuuden tuotteita, ja että passituksessa mainitaan näiden laatu ja määrä sekä, mikäli niissä on muuta kuin viljaa, jauhoja ja ryynejä, kaupunki jossa myytäväksi ne on tarkoitettu.
4. Koska kaupankäynti ulkomaantavaroilla ja kaikenlaisilla tehdas- ja käsityötuotteilla on Suomessa varattu maan omille kauppiaille, ja koska maakauppa talosta taloon ei ole maan asukkaille sallittua, niin ei myöskään venäläiseen rahvaaseen kuuluville henkilöille ole sallittua
a.) millään paikkakunnalla Suomessa myydä kauppiaantavaroita, olipa ne tuotu Venäjältä tai ostettu Suomessa;
b.) myydä venäläisiä maamiestuotteita ja maalaiskotiteollisuuden tuotteita muualla kuin siinä kaupungissa johon tavara on passitettu. Siellä niitä saa myydä ainoastaan toreilla sekä laivasta, ei yksityisten taloissa eikä avoimessa puodissa. Tästä ovat kuitenkin poikkeuksena vilja, jauhot ja ryynit, joita saa myydä myös rajan läheisellä maaseudulla;
c.) poiketa tavaroita tuodessaan, olivatpa ne millaisia hyvänsä, matkan aikana siihen kaupunkiin johtavalta yleiseltä tieltä, johon tavara on passitettu.
5. Kuitenkin on kyseisille henkilöille heidän laillisen kaupankäyntinsä helpottamiseksi annettu, mikäli he eivät saa mukanaan tuomiaan maamiestuotteita kaupaksi siinä kaupungissa, johon ne on keisarikunnasta passitettu, mahdollisuus saada passitukseen suomalaisen viranomaisen merkintä, joka oikeuttaa heidät viemään tavaransa muuhun Suomen kaupunkiin, siellä säädetyssä järjestyksessä myyntiin tarjottavaksi.
6. Venäläiselle rahvaalle on sallittua kuljettaa kaikenlaisia tavaroita keisarikunnasta johonkin Suomen kaupunkiin, noudattaen yllä esitettyjä säännöksiä, sekä Suomessa sijaitsevasta kaupungista keisarikuntaan, mutta laittoman maakaupan välttämiseksi ei kuitenkaan yhdestä Suomen kaupungista toiseen.
7. Mikäli joku venäläiseen rahvaaseen kuuluva rikkoo yllä olevia määräyksiä vastaan tai muutoin Suomessa oleskellessaan maassa voimassa olevia lakeja tahi kauppa- ja tullimääräyksiä vastaan, on hän sen edesvastuun alainen, jonka suomalainen tuomioistuin voi hänelle tuomita.”
