Senaattori Snellman esitti omasta puolestaan alamaisimmin säädyille tehdyn esityksen hylkäämistä uusien verolisien osalta:
27: e.) useitten sairaaloitten perustamiseksi maahan;
g.) maanmittausvirkakunnan lisäämiseksi;
i.) merimittausten toimeenpanemiseksi Pohjanlahdella;
k.) alkeisoppikoulujen määrän lisäämiseksi
l.) nimismiesten palkkojen korottamiseksi
koska kaikki nämä menot ovat senkaltaisia, että ne tulee ja voidaan hoitaa kattaa valtion juoksevilla tuloilla, kunhan ei vaadita, että kun viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana on tapahtunut niin tavattoman suuria lisäyksiä yleisten laitosten määrärahoihin, niin kaikki, mitä vielä voidaan toivoa, olisi toteutettava kerralla.
Ja pitää senaattorin yhtä lailla alamaisimmin saattaman tiedoksi, että mitä tulee
e.) yleisen terveydenhoidon määrärahoihin: että ne ovat vuodesta 1856, jolloin ne olivat viisisataa kaksikymmentäkuusituhatta markkaa, kasvaneet vuoteen 1865 mennessä kahdeksaansataan kuuteenkymmeneenseitsemääntuhanteen markkaan, ja vievät tämän seurauksena enemmän kuin kuudennentoista osan yleisen valtiorahaston vuosituloista, vaikka ne lasketaan 14 miljoonaksi markaksi, eli miljoonaa suuremmiksi kuin valtion tulo- ja menoarviossa. Sellaiselle suhteelliselle osuudelle ei liene vastinetta missään muussa maassa.
k.) määrärahaan alkeisopetusta varten: että myös nämä ovat samana aikana kasvaneet kolmestasadasta kuudestatoistatuhannesta markasta seitsemäänsataan seitsemäänkymmeneenkuuteentuhanteen markkaan ja vievät siis kahdeksannentoista osan valtion tuloista, minkä lisäksi menee erinäisille muille kouluille kolmesataakahdeksantuhatta markkaa, kansanopetukselle kahdeksankymmentäyksituhatta markkaa ja Suomen kadettikunnalle kaksisataa kolmekymmentäyhdeksäntuhatta markkaa, niin että yhteenlaskettu määräraha kouluopetukseen on miljoona neljäsataaneljätuhatta markkaa eli kymmenesosa valtion tuloista. Oppikoulujen määrän lisäämistä senaattori piti lähitulevaisuudessa tarpeettomana, koska jo opettajien määrä suhteessa oppilaitten määrään olisi liian suuri. Alempien koulujen järjestämiseen ja muuttamiseen porvarikouluiksi taas voitaisiin varata rahaa, sitä mukaa kuin kelvollisia opettajia olisi saatavana.
i.) määrärahaan merimittauksiin Pohjanlahdella: että viime vuosina siihen on mennyt lähes kolmekymmentäkaksituhatta markkaa, ja että senaatin talousosasto on päättänyt alamaisimmin esittää Hänen Keisarilliselle Majesteetilleen sen lisäämistä kuuteenkymmeneentuhanteen markkaan, jolla määrällä luotsiylihallitus on ilmoittanut mittaukset voitavan saattaa päätökseen kymmenen vuoden sisällä; mutta kyseinen alamainen esitys on jäänyt lepäämään tämän vuoden loppuun asti, koska järjestelyihin mittaustöitten laajentamiseksi ei ole voitu ryhtyä ennen viime purjehduskauden loppua. Kuitenkin on myös tänä vuonna miehistön määrää lisätty neljästäkymmenestä viiteenkymmeneen mieheen, kuudentuhannen markan kustannuksin.
Myöskään ei pidä unohtaa, että samanaikaisesti on kustannettu merenmittauksia Saimaan vesistössä vuotuisella kuudenkymmenentuhannen markan määrärahalla, ja samoin kahtena viime vuonna on kolmiomittauksiin annettu kuusikymmentätuhatta markkaa.
l.) määrärahaan kruununnimismiesten palkan korottamiseen: että tätä määrärahaa on vuonna 1864 lisätty viidelläkymmenellätuhannella markalla; ja on Hänen Keisarillinen Majesteettinsa hyväksynyt senaatin alamaisen pyynnön saada tehdä vielä esitys sen asteittaisesta korottamisesta.
g.) määrärahaan maanmittausvirkakunnan lisäämiseksi: tämä kysymys riippuu olennaisesti siitä, että asetetun komitean laatimaa ehdotusta maanmittauslaitoksen uudistamiseksi ei ole lopullisesti tarkastettu ja hyväksytty senaatissa; mutta myös tätä tarkoitusta varten voidaan järjestää varoja juoksevista tuloista, jos vain suostutaan siihen, että määrärahat kasvavat asteittain. Ja osoittautuu, että maanmittauslaitoksen ja metsälaitoksen määräraha on kasvanut vuosina 1856–1865 sadasta yhdeksästäkymmenestäkahdestatuhannesta markasta kuuteensataanyhteentuhanteen markkaan.
Senaattori katsoi, ettei esitettyjen asiaintilojen vallitessa ole ainoastaan tarpeetonta pyytää säädyiltä varoja kyseisiin menoihin, vaan myös kohtuutonta ja poliittisesti epäviisasta. Säädyt olivat viime valtiopäivillä ottaneet vastuulleen noin viisi miljoonaa markkaa lisää veroja, joiden takia väestön verot valtiolle kasvavat lähes kolmekymmentä ja yksi kolmasosa prosenttia. Jos nyt taas vaaditaan lisää veroeriä, kun mikään suuri hätä ei niitä vaadi, niin se johtaisi maata viljelevän väestön köyhtymiseen, koska nykyisissä elinkeino-oloissa lähes kaikki verotus valtiolle nojaa sen varaan. Eräissä säädyissä oli tosin viime valtiopäivillä vähemmän harkitusti vaadittu uusia valtion menoja. Mutta senaattorin mielestä hallituksen vastauksen tähän ei pitäisi olla vaatimus uusista veroista, vaan esitys siitä, mitä itse asiassa on viime aikoina tehty ja käytetty yleisiin hankkeisiin ja laitoksiin, ja turmiollisista seurauksista, joita koituisi valtion menojen ja verotuksen äkillisestä lisäämisestä vielä entisestään.
