Herra Snellman: Vaikka minulla ei ole sellaista tieteellistä sivistystä, että voisin kohtuudella vakuuttaa muita tässä asiassa, niin minusta jokaiselle pitäisi olla selvää, että mitä taitavin ja huolellisin hoito on toivottava sellaisten mielisairaiden potilaiden kohdalla, joilla sairaus on alkuvaiheessaan, ja ainakin voidaan niin kuvitella, pelastuminen on helpointa, täydellinen parantuminen mahdollinen. Olen siksi samaa mieltä niiden herrojen kanssa, jotka toivovat, ettei säätyjen päätökseen sisällytettäisi mitään määräystä varojen käytöstä sen kummemmin lääninlasareteissa kuin keskuslaitoksessakaan, ja vielä vähemmän näiden varojen jakautumisesta, koska varmaa on, että niin vähäinen summa kuin 150 000 markkaa seitsemän eri läänin hoitolaitoksille on niin mitätön, että sillä ei saada aikaan mitään. Olisi ehkä hyvä, että sen mukaisesti, mitä valiokunta tarkoittaa, esitettäisiin toivomus, että varoja käytettäessä yritettäisiin saada sairastuneille apua niin pian kuin mahdollista.