Valtiovarain- ja talousvaliokunnan mietintö kolmen majakan rakentamisesta, lausunto valtiopäivillä 31.5.1872

Tietoka dokumentista

Tietoa
31.5.1872
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

Herra Snellman pyysi puheenvuoroa ja lausui seuraavaa: Koska minun on pakko jättää majakat oman onnensa nojaan, olen jo näin varhain pyytänyt puheenvuoroa voidakseni nöyrimmin ilmaista sen käsitykseni, että olisi kyllä toivottavaa, että jo kauan puheena olleet ja toivotut Laatokan majakat voitaisiin saada rakennetuiksi, ja rakennetuksi säästäväisyyttä noudattaen. Sietää ajatella, voitaisiinko niiden kohdalla varsinkin noudattaa hieman enemmän säästäväisyyttä kuin tähän asti esim. rakennettaessa Pohjanlahden perukassa sijaitsevia majakoita, jotka ovat olemassa loistaakseen kolme tai neljä kuukautta vuodessa, koska purjehdus kestää siellä niin lyhyen ajan, ja joihin kuitenkin on tehty varsin suuret asunnot majakoissa palvelevaa henkilökuntaa varten. Sellaista menettelyä Laatokan majakkojen kohdalla en pitäisi soveliaana, varsinkin kun varat, joita säädyt voivat käyttää, tämän tarkoituksen lisäksi yleensäkin maan parhaaksi, näyttävät käyvän varsin niukoiksi. Mitä taas tulee Bogskärin majakkaan, niin siitä tulee kylläkin niin sanoakseni yksi maailman ihmeistä, mutta sitä ei ole syytä ihmetellä, sillä jotainhan on Suomessakin tehtävä. Kysymyksessä on nimittäin majakan rakentaminen kalliolle, jolle majakka juuri ja juuri mahtuu, johon mikään alus ei voi kiinnittyä kovalla säällä, koska siellä ei ole satamaa edes veneille, vaan veneet on suojattava nostamalla ne maihin. Tuolle majakalle on mahdotonta tulla ehkä kolmen tai neljän kuukauden ajan, ja majakan palveluskunnan on siis saatava koko tuoksi ajaksi kaikki tarvitsemansa, polttoaine, vesi ja elintarvikkeet. Tällaisella majakalla on harvoja vertaisia. Tunnettu sellainen on upotetun perustan varaan rakennettu Eddystonen majakka Englannin kanaalissa. Se kelvannee vertailukohdaksi, mutta ei juuri mikään muu. Kyseinen majakka ei myöskään tähän asti ole ollut purjehdukselle välttämätön. Olen aika kauan seurannut tapahtumia tällä alalla, koska olen jo aika iäkäs ja minulla on ollut aihetta seurata merenkulkua koskevia asioita, mutta en ole milloinkaan kuullut, että kukaan purjehtija olisi ajanut karille Bogskärin luona. Tämä johtuu siitä, että Pohjanlahdelle pyrkivät purjehtijat pysyttelevät Ruotsin rannikon ja sen majakkojen tuntumassa, ja kaikki Suomenlahdelle tulevat taas Hiidenmaan ja Viron puolen majakkojen läheisyydessä. Olisi kyllä mahdollista, ja niin olisi tiettävästi tarkoituskin, että Bogskärin majakka palvelisi laajaa talviliikennettä Hangon ja Ruotsin rannikon välillä. Tämän liikenneyhteyden avaamista on yritetty, mutta näyttää siltä, että muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen ovat puheet tästä yhteydestä lähes kokonaan vaienneet. Jo etukäteen olisi pitänyt ajatella, ettei kysymys ole vain siitä, miten jokin laiva voi kulkea talvisaikaan meidän kulkuvesillämme, vaan kysymys on sitä, voiko laiva päästä perille vaarantamatta liiaksi sekä matkustajien että miehistön henkeä. Tähän asti laaditut esitykset postiliikenteen hoitamiseksi sillä tavoin ovat myös olleet aika ongelmallisia. Juuri siksi ei keisarillinen senaatti, sikäli kuin tiedän, ole voinut puoltaa tätä yhteyttä. – Viimeinen ehdotus, johon päädyttiin, oli varustaa kaksi höyrylaivaa. Nämä laivat rakennettaisiin kokonaan katetuiksi, kannen suojelemiseksi jäätämiseltä. Ne varustettaisiin pitkin kylkiä kulkevilla lämpöputkilla, jotta kyljet voitaisiin pitää vapaina jäistä – miten se onnistuisi, sitä ei kukaan ole voinut arvioida, eikä myöskään, miten tarkoitus saavutettaisiin kaikilla näillä varotoimilla. Kokemus on, että laiva voi yhtenä ainoana pakkas- ja myrsky-yönä jäädä niin pahoin jään peittoon, että sitä ei lainkaan voi ohjata, ja keulan ympärille voi kerääntyä niin paljon jäätä, että laiva painuu veden alle. Juuri tämä estää talvipurjehduksen meidän kulkuvesillämme. Täällä ei ole samaa etua kuin valtamerellä ja myös Pohjanmerellä, missä vesi ei jäädy yhtä helposti, koska se on suolaisempaa, minkä johdosta jään peittämäksi joutumisen vaara on täällä paljon suurempi. Ja kokemus todistaa, että leudoimpinakin talvina, jolloin satamamme ovat auki talvikuukausina, ei liikenteessä ole ainuttakaan alusta, koska riskin katsotaan olevan niin suuri. Omasta puolestani saanen siis kunnioittavimmin esittää, että Bogskärin majakka jätettäisiin toistaiseksi tulevaisuuteen.