Vuoro-opetuskoulujen johtokunnan esitys tarpeelliseksi havaitusta tyttökoulujen toimitilojen korjauksesta ja laajennuksesta
Tytöille tarkoitetussa kaupungin vuoro-opetuskoulussa on oppilaiden määrä vähitellen lisääntynyt niin, että viime vuosina on koulussa ollut 160–170 oppilasta. Kun oppilaat pitäisi saada mahtumaan koulun toimitiloihin, joihin kuuluu ainoastaan kaksi pientä salia, pituudeltaan 19 kyynärää [11,3 m] ja leveydeltään 9 kyynärää [5,4 m], on helppo ymmärtää, minkä tungoksen ja epäterveellisen ilman sellaisen suuren oppilasjoukon oleskelu päivittäin kuuden tunnin ajan saa väistämättä aikaan tuossa pienessä huoneistossa.
Mutta vaikka oppilaita on otettu aivan äärirajoille asti, on osoittautunut, että jokaiseksi lukuvuodeksi on kouluun pyrkinyt mainittua määrää paljon suurempi joukko lapsia, ja johtokunta on joutunut siihen surulliseen tilanteeseen, että se on tilan puutteen vuoksi joutunut hylkäämään vanhempien ja hoitajien usein hartaat pyynnöt saada lapsilleen sellainen etu.
Tämän lisäksi on tilojen ahtaus nykyisellään estänyt järjestämästä erillistä opetusta niille tyttölapsille, jotka puhuvat ja ymmärtävät ainoastaan suomen kieltä, mikä seikka on sitäkin valitettavampi, kun myös kummassakin pientenlastenkoulussa opetus tapahtuu ainoastaan ruotsin kielellä. Näin ollen ei Suomen pääkaupungissa ole ainuttakaan koulua, jossa suomalaisten vanhempien tytär voi saada opetusta.
Näitä seikkoja pohtiessaan on koulun johtokunta suunnitellut koulun toimitilojen laajennusta, jonka on katsottu tapahtuvan pienimmin kustannuksin siten, että nykyistä koulutaloa pidennetään sen eteläpäässä, ja nykyisen yläkerran välikattoa nostetaan jonkin verran, sillä tavoin kuin oheinen piirros tarkemmin esittää. Huoneisto tulisi tämän lisärakentamisen ja muutoksen seurauksena käsittämään kolme suurehkoa koulusalia, kaksi yläkerrassa ja yksi alakerrassa, ja lisäksi opettajattaren huoneen. Kustannuksiksi on, kuten oheisesta ehdotuksesta ilmenee, laskettu 6 500 hopearuplaa. Osan näistä kustannuksista, 3 000 hopearuplaa, on johtokunta ajatellut antaa tyttökoulun nykyisestä rahastosta. Tämä rahasto on vuosien varrella saatu säästetyksi kokoon sen lahjoituksen koroista, jonka rouva A. Demidoff [myöh. Karamzin] on antanut oppilaiden myötäjäisiä varten.
Loput tarvittavasta rahamäärästä toivoo johtokunta annettavan kaupungin kassasta. Kaupungin korkeasti kunnioitetulla porvaristolla on sellaiseen anteliaisuuteen sitäkin suurempi syy, kun tyttökoulu ei toistaiseksi ylläpitoaan varten ole joutunut turvautumaan kaupungin kassaan, vaikka maistraatin pöytäkirjassa 23. lokakuuta 1841 todetaan kaupungin porvariston sitoutuneen maksamaan koulun välttämättömät kulut kaupungin yksittäisvaroista.
Koulun menot ovat vuodesta 1839 lähtien, aikana jolta on käytettävissä tilikirjat, olleet yhteensä noin 15 000 hopearuplaa. Lisäksi on se avustus, jota molemmat vuoro-opetuskoulut vuoden 1841 päätöslauselman mukaisesti nauttivat, mennyt kokonaan poikakoululle, jonka ylläpidon on muutenkin kustantanut kaupungin kassa. Tämän kassan menot ovat täten olleet vuosittain 114 hopearuplaa 28 kopeekkaa pienemmät, joten kaupungin kassa on viimeksi mainitusta ajankohdasta lähtien säästänyt lähes 2 200 hopearuplaa, tai jos nämä molemmat kustannuserät lasketaan yhteen, yli 17 000 hopearuplaa, mikä on yli viisi kertaa enemmän kuin nyt koululle anottava määräraha.
On syytä lisätä, että johtokunnalla ei ankarasti ottaen olisi ollut oikeutta käyttää Demidoffin lahjoituksen varoja ja sen säästöistä saatuja korkoja muuhun tarkoitukseen kuin lahjoituskirjeessä määrättyyn: koulun entisten oppilaiden myötäjäisiin; minkä johdosta koulun ylläpitoon käytetyt varat tulisi korvata kaupungin yksityisestä kassasta. Mutta kun johtokunta on nyttemmin anonut ja saanut lahjoittajalta erityisen luvan säästää mainituista varoista kyseiset 3 000 hopearuplaa, jotka nyt käytetään rakennushankkeeseen, ja edelleen käyttää säästöistä tulevat korot koulun tarpeisiin, toivoo johtokunta voivansa melko pian tulevaisuudessa huolehtia välttämättömistä menoista kaupunginkassaa rasittamatta.
Toistaiseksi kuitenkin muodostuu vuotuisten kulujen kattamiseen tarvittavista varoista vajaus, joka vastaa rakennushankkeeseen menevien 3 000 ruplan korkoja, joiden verran myötäjäisrahaston ylijäämä nyt pienenee. Tämän vajauksen kattamiseksi johtokunta ehdottaa, että kunnianarvoisa maistraatti huolehtisi siitä että kaupungin köyhäinhoito lisäisi vuotuista avustusta vajausta vastaavalla määrällä. Tähän on sitäkin enemmän syytä, kun kaikki ne lapset niin poika- kuin tyttökouluissakin, jotka ovat köyhäinhoitojohtokunnalta saaneet asianmukaisen todistuksen, on vapautettu koululle säädetystä vuosimaksusta, minkä johdosta yksistään tyttökoululta on jäänyt saamatta kyseisten vuosimaksujen tuottoina vuosittain enemmän kuin 200 hopearuplaa. Jos nyt köyhäinhoito korvaisi vuosittain tämän rahamäärän, voitaisiin tyttökoulua, kuten tähän asti on tapahtunut, vastaisuudessakin ylläpitää ilman kaupunginkassasta saatavaa avustusta. Aikaa myöten, kun lahjoitusvarojen säästöistä saatavat tuotot jälleen saavuttavat nykyisen määränsä, voitaisiin myös tätä köyhäinhoidon avustusta alentaa.
Johtokunnan käytettävissähän olisi sekin keino, että koko mainittu uudisrakennus maksettaisiin säästetyistä varoista. Mutta tästä seuraisi välttämättä, että silloin koulun vuotuisen ylläpidon vajaus pitäisi täyttää kaupungin kassasta. Ja kun oppilaiden vuosimaksut ovat yhteensä vain hieman yli 100 hopearuplaa, ja köyhäinhoidolta saatava avustus, jonka ainakin puoliksi pitäisi tulla tyttökoulun osaksi, on 114 hopearuplaa 28 kopeekkaa, kun taas vuosikustannukset, joihin ei ole laskettu korjauksia, ovat viime vuosina olleet suunnilleen 700 hopearuplaa, olisi kaupungin siis avustettava tämän koulun ylläpitoa vuosittain noin 550 hopearuplalla. Johtokunta on kuitenkin edellyttänyt, että tämä vaihtoehto olisi kaupungin korkeasti kunnioitetulle porvaristolle vähemmän toivottava, ja uskonut toimivansa oikeammin käyttämällä koulun rahastosta uudisrakennukseen vain niin suuren osan, että on odotettavissa, että koulun ylläpito voitaisiin taas tulevaisuudessa kustantaa sen varoista.
Tässä esitetyistä syistä johtokunta uskaltaa toivoa, että korkeasti kunnioitetun porvariston päätös tekee sille mahdolliseksi viipymättä ryhtyä tyttökoulun tarkoituksen toteuttamiseksi välttämättömään lisärakentamiseen ja kouluhuoneiston sisustuksen muuttamiseen.
Joh. Vilh. Snellman
Edv. Strömberg J. H. Lindroos
Mortimer Forstén A. F. Bergman
A. F. Bolin Fredr. Polén
