Niemenkylä 19.8.1860

Hra Maisteri Thiodolf Rein. 

Oli sangen ikävää, että olin poissa – ainoan kerran koko kesänä – maisterin käydessä Niemenkylässä. Ellei maisteri olisi tuollainen hemmoteltu kamariherra, joka vain satunnaisesti liikauttaa jäseniään, tällainen epäonnen isku voitaisiin helposti korjata. Kirkoltahan on Irjalan kautta vain puolen peninkulman patikkamatka järven vastapäiseen rantaan Niemenkylän kohdalle, ja sieltä saa aina soutajan, joka kuljettaa yli.

Kiitän Swedenborgia koskevaa kirjallisuutta käsittelevästä uutisesta. Olisi ollut hyvä saada mukaan pari näytettä hänen hieman sairaalloisista unistaan ja niiden latteista tulkinnoista.

Otan samalla vapauden lähettää yhden osan Hettnerin teoksesta [aiheena 1700-luvun kirjallisuushistoria]. Jos hra maisteri vaivautuisi tekemään käännöksen Litteraturbladetia varten, luku ”vapaamuurareista” sopisi tarkoitukseen hyvin – kunhan vain kisällien ja mestarien vastaanottamiseen liittyviä keskusteluja hiukan lyhennetään. Kirja ansaitsee joka tapauksessa lukemisen. Ainakin minulle se on tuottanut lukunautinnon – ehkä siitäkin syystä, että olen löytänyt kirjasta – huom. toisesta osasta, joka on tuonnempana käytettävissä – pitemmälle menevään erikoistutkimukseen perustuvan vahvistuksen omalle käsitykselleni (jonka olen esittänyt siveysopin historiassa).

Olisin hyvin iloinen, jos saisin tuonnempana Litteraturbladetiin joitakin hra maisterin itse kirjoittamia artikkeleita. En voi eikä minun pidäkään ehdottaa aihetta. Se löytyy itsestään, jos ihmiselle syntyy halu vaikuttaa jossakin asiassa yleiseen mielipiteeseen. Tavallisesti tilanne kehittyy siten, että alkaa suhtautua arvostelevasti johonkin vallitsevaan mielipiteeseen ja haluaa osoittaa julkisesti sen virheelliseksi. Myönteiset opit seuraavat sitten välttämättömänä loppuhuipennuksena. Laajemmalle yleisölle ei edes kannata kirjoittaa, ellei halua korvata jotakin olemassa olevaa jollakin uudella. Silloin esitystapaan myös ilmaantuu itsestään se eloisuus ja Schwung [rohkea linjakkuus], jota jokainen toivoo löytävänsä nuoren kirjoittajan hengentuotteista.

On toki oikein, ettei ryhdy kirjoittamaan liian aikaisin, ts. ilman tarpeellista tietopääomaa. Toisaalta on myös väärin koota tietoa liian kauan tuottamatta sitä itse lisää; vaarana on tällöin pysähtyminen tähän vaiheeseen. Ihminen ei tule koskaan täysin valmiiksi; suhteellistakaan valmiutta ei saavuta koskaan pelkästään lukemalla.

Ystävyydellä

J. V. S:n