Mikkelissä 6.4.1866
Suuresti kunnioitettu Veli.
Olen aina ollut ja edelleenkin olen sillä veljeni juuri nyt minulle saapuneessa kirjelmässä esitetyllä kannalla, että hallituksen kuvernöörin välityksellä harjoittama talonpojan yksityisen taloudenpidon holhoaminen aiheuttaa laiskuutta ja piittaamattomuutta ja vie valtion turmioon. Niinpä onkin kiistatonta, että uudistus on tässä asiassa tarpeen, mutta miten ja milloin se saadaan aikaan? Mainittu uudistus olisi ehkä ollut tehtävissä, jos keisarillinen senaatti olisi viime syksynä julkaissut periaatepäätöksen: ei enää lainoja toimeentulon turvaamiseksi, käyköön miten käy. Muutamia satoja tilallisia olisi ehkä lähtenyt tiloiltaan, mahdollisesti joitakin satoja ihmisiä kuollut nälkäänkin, mutta periaate olisi sanottu selvästi ja esimerkki olisi vaikuttanut tehokkaasti, ja vaikka toimenpide olisikin ollut ankara, olisin ottanut sen ilomielin vastaan enkä pelkästään uuden paremman järjestelmän aloituksena, vaan myös sen takia, että kaikkien myönnettävien lainojen vastustajana olisin päässyt siitä epämiellyttävästä seikasta, että minun on täysin periaatteitteni vastaisesti puollettava sellaisten myöntämistä.
Kun mainittua toimenpidettä ei ilmaantunut tai ei voinut ilmaantua todellisuuden maailmaan, olemme suunnilleen samassa pisteessä kuin ennenkin, ja kuvernööri kantaa täyden vastuun siitä, mitä tapahtuu, ja jos joku vanha akka kuolee vanhuudenheikkouteen tai juoppolalli ryyppää itsensä hengiltä ja jotakuta huvittaa kirjoittaa sanomalehteen, että he kuolivat nälkään, kuvernööriltä pyydetään heti selvitystä asioiden todellisesta tilasta ja hänet ehkä tuomittaisiin hirteen, jos joku laiskuri todella nääntyisi nälkään. Kun asiat ovat näin ja kun kansa on hallituksen vuosia jatkuneen liioitellun huolenpidon takia unohtanut ajatuksenkin säästää omia varojaan tulevien katovuosien varalle ja sen sijaan tottunut pitämään kruunun rahasäkkiä pohjattomana ja kruununmakasiineissa säilytettyä viljaa yksityisenä omaisuutenaan ja kun siis tällainen kansa on joutunut kokemaan useita perättäisiä katovuosia ja kärsii lisäksi yleisesti vallitsevasta ankarasta rahapulasta, ei kuvernöörillä, joka minun laillani on itse paikalla kuullut hirmuisia hätähuutoja leivän puutteesta, liene muuta mahdollisuutta kuin vaatimuksista tinkimisen jälkeen esittää asioiden tila senaatille etenkin silloin, kun läänin velka kruunulle ei ole suuri. Varmaa kuitenkin on, että jos saamme toivomamme hyvän sadon tänä vuonna, lääni on vuoden kuluttua maksanut velkansa kruunulle eivätkä lainat välttämättömän toimeentulon turvaamiseksi enää tule kuuloonkaan.
Edelleen lainattavaksi pyydetty summa taas on todellakin suuri, mutta ajattelepa, veljeni, että me ruokimme tuhansia Kuopion ja Oulun lääneistä tulleita tässä läänissä kierteleviä kerjäläisiä, eivätkä nämä runsaasti ohraa tuottavat läänit silti uskoakseni kokeneet pahempaa katoa kuin Mikkelin lääni, jossa ruis havaittiin puinnin jälkeen täysin kelvottomaksi – ja ruis on sentään tärkein viljalajimme – ja myös ohraa ja kauraa saatiin useissa pitäjissä paljon vähemmän kuin oli toivottu. Uskon, että jopa Oulun läänissä saatiin suurempi sato kuin meillä. Ellei meillä olisi ollut ja edelleen olisi täällä tuollaista ylimääräistä muualta tulleiden kerjäläisten joukkoa, lainoja ei olisi pyydetty puoltakaan siitä määrästä kuin nyt pyydetään, sitä mieltä ovat kunnat itse; minäkin olen parhaani mukaan yrittänyt pidätellä köyhiä omissa kotikunnissaan. Yhteisvastuullisuudesta koituu mielestäni se hyöty, että kunta oppii hoitamaan omia asioitaan ja näin viriää kunnallista yhteishenkeä. Lainaa ei varmastikaan pyydä kukaan, joka ei sitä tarvitse, sillä nyt voimassa olevan järjestelmän voimaantulon jälkeen pelätään lainan maksamisen epäedullisuutta, ja kun vakuudet arvioi valittu toimikunta, saanevat useammat todella tarpeessa olevat lainansa kuin siinä tapauksessa, että arviointi olisi annettu nimismiehen tehtäväksi, hänellä kun on ulosmittausasioita vireillä melkeinpä useimpien vähävaraisempien kanssa ja hän hyväksyisi vastuuseen joutumista pelätessään perin harvat takaajat luotettaviksi. Laina on tietysti jaettava moniin käsiin, sillä läänissä on tuskin miesmuistiin koettu tällaista pulaa, monissa Pieksämäen pitäjän kylissä on tuskin yhtäkään taloa, joka selviytyy omin varoin, ja läänin länsiosan pitäjät, jotka eivät ole koskaan tarvinneet apua, ovat nyt puilla paljailla.
Ohran itämiskyky vaihtelee, kuten mainitsin, eikä se siis kelpaa siemenviljaksi. Heinolan makasiinin ruista voidaan hätätilassa käyttää siemenviljana. Olen jo antanut hylkäystuomioni Savonlinnan makasiinin rukiille ja pysyn kannallani, että se tuskin säilyttää itämiskykyään kesän yli. Jos kesällä voidaan ennakoida, ettei siemenviljaa tarvita, mutta leipäviljaa puuttuisi esimerkiksi Kuopiosta, olisi parasta käyttää se.
Sain tänään Hackmanilta kirjeen, jossa hän kertoo minulle tekevänsä kaikkensa saadakseen Savonlinnaan toimitetuksi ennen vesien avautumista 1 000 säkkiä jauhoja, mutta äkkiä ja rajusti alkaneen kelirikon takia on ehkä vaikeata saada talonpoikia kuormia kuljettamaan; 300 säkkiä on jo lähetetty. Pyysin häntä toimittamaan sovittuna aikana ainakin 600 säkkiä. Voit todeta, että saatoin tehdä sopimuksen vain sähkeitse, koska vastaus oli annettava heti, ja vaikka olisin lähettänyt pikalähetin viemään sopimusta, hän olisi saattanut muuttaa mieltään niiden kahden päivän aikana, jotka siihen olisivat kuluneet. Vapauta meidät mahdollisimman pian venäläisistä hopeakolikoista ja kuparilanteista; kassakirstu on hajoamassa liitoksistaan ja pelkään holvin romahtavan.
Anoin tänään rahoja köyhien töitä varten; voit olla varma siitä, että varoja käytetään säästeliäästi.
Samalla kun pyydän Sinua hyväksymään vakuutukseni, etten ole mielestäni voinut välttämättömän toimeentulon suhteen menetellä toisin ja että suhtaudun kruunun kassaan samalla tavoin kuin veljeni, minkä menneisyyteni rykmentissä osoittaa, minulla on kunnia olla edelleenkin täysin kunnioittavasti ja kaikessa ystävyydessä
suuresti kunnioitetun veljeni
T. S. Thilén
PS Anteeksi käsialan kehnous, mutta aikaa on niukasti.
