[suomeksi]

On malja juotu kunniaksi miehen, joka meistä eroavi, mutta joka, niinkuin toivomme, vielä monet vuodet on kansallisuuttamme henken­sä töillä valaiseva, edistävä.

Seisoi ei monta aikaa sitten hänen rinnallansa mies toinen, osallisena hänen vaikutuksessansa, meidän rakkaudessa hänen vertaisensa. Eli meidän keskellä Castrén. Hänen muistonsa kyllä on meissä niinkuin koko Suomen kansassa pysyvä. Sopii tätä kuitenki tässäkin tilassa sanalla, kahdella todistaa.

Suomen kansa on vähänen: vähälukunen, vähillä maansa ja taivaan­sa avuilla varustettu, kovilta elämänsä vaiheilta vähäksi ahdistettu. Emme saata luulla, että tälle kansalle Jumalalta olisi määrätty suurem­paa osallisuutta maailman asiain johdatuksessa.

Vain kuitenkin! Ei mikään kansa voi tulla osalliseksi ihmiskunnan omasta – hänen tiedostaan, hänen oikeuksistaan, ellei se voimiensa mukaan ihmiskunnan yhteistä hyvää kartuta, ellei se totuuden ja oikeuden valtaa maailmassa laajenna.

Ne kansat ainoastaan, jotka töissään pyytävät ilmaan saattamaan ei sitä, mikä tämän häviävän hetken hyötyä tarkoittaa, mutta sitä, millä itsessään on oikeus ja valta – niinkuin ihmiskunnan oma oikeus ja valta – maailmassa olla ja elää, ne kansat ainoastaan tulevat osallisiksi ihmisyyden oikeuksista, niin katoovaisuudesta pelastaen oman elä­mänsä, niin hetkensä töille voittaen ijankaikkisuuden arvon.

Tämä se on se totinen kansallisuus, että siis kansat tulevat jäseniksi ihmiskunnassa. Tämä se on totinen rakkaus isänmaata kohtaan, että ihminen palavalla innolla, selvällä tiedolla, vakaalla mielellä, lujalla luottamuksella edesauttaa kansaansa tähän jäsenyyteen.

Tästä tällaisesta isänmaanrakkaudesta me kunnioitamme Lönnrot’­ia – tästä tällaisesta me muistamme Castrén’in työt. Sopii kyllä heitä yhdessä ylistää. – Sillä yksi on ollut heidän tarkoituksensa, yhdessä he ovat vaikuttaneet, yhdessä tulee heidän muistonsa elämään, ei ainoas­taan niin kauvan kuin Suomen kansa elää ja ahkeroipi, mutta vielä Suomen kansan nimeen liitettynä silloin, milloin tällä kansalla itsellään ei ole muuta siaa kuin ihmisten muistossa, ihmiskunnan historiassa. – Siis Castrén’in muistoksi!