Suomen maantiedettä käsittelevän teoksen julkaiseminen, ehdotus Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kokouksessa 1.2.1871

Tietoka dokumentista

Tietoa
1.2.1871
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

Tietämys omasta maasta ja omasta kansasta on kaiken asioiden ymmärtämiseen perustuvan kansalaistoiminnan – jopa yleensäkin yksilön siveellisen kasvatuksen – edellytys.

Niinpä tämä tietämys onkin uskonopin tuntemuksen jälkeen laajimmin tarpeellinen tietämyksen laji niin kaikkein sivistyneimmälle henkilölle kuin kansan suurille joukoillekin, ja samalla se on myös helpoimmin omaksuttavissa, se tietämyksen laji, jossa kaikki yhteiskuntaluokat voivat päästä mitä tasa-arvoisimpaan tiedon hallintaan.

Voidaan sanoa: sitä ei toki hankita pelkästään kirjoista; se vaatii omien havaintojen tekemistä ja kokemusten hankkimista. Totta onkin, että matkat oman maan eri seuduille ja pitempikin oleskelu niillä ovat kasvatuksen keino, joka useimmiten sivuutetaan nuorison kouluttamisessa toisin kuin pitäisi. Sanomattakin on silti selvää, että tuollainen kokemusperäinen tietämys jää ahdasrajaiseksi ja epävarmaksi, ellei sen hankkimiseen valmistauduta lukemalla asioista kunnolla ja ellei tämä lukeminen ohjaa sen hankintaa. Ja jos olojen pakosta joudutaan jäämään vaille jommankumman tiedonlähteen tuottamaa tietämystä, lukeminen ei toki ole niistä helpommin hylättävissä.

Tätä tietämystä tarjoavista kahdesta tieteenalasta isänmaan historia on ollut uutteran tutkimuksen kohteena, ja tämä tutkiminen on myös jo ilahduttavasti johtanut runsaasti tietoa sisältävän historiakirjallisuuden julkaisemiseen. Suomen maantieteestä on sen sijaan todettava, ettei kukaan ole tähän mennessä laatinut siitä kokonaisesitystä – niin kunnioitettavaa työtä kuin siihen tarvittavaa aineistoa koonneet miehet ovatkin tehneet laatiessaan lähinnä kaupunkien ja pitäjien kuvauksia, luonnonhistoriallisia teoksia, ilmasto-oloja koskevien havaintojen sarjoja ja tilastotietojen kokoelmia – sekä varsin ansiokkaita karttoja ja kartastoja.

Tämän kirjallisuudessamme ilmenevän suuren puutteen seurauksiin kuuluu yleinen tietämättömyys maasta ja kansasta. – Tällaisen tietämättömyyden merkitys voidaan helposti arvioida tarkastelemalla nykyaikaisen maantieteen laajaa sisältöä, johon luetaan varsinaisen fyysisten olojen kuvauksen ja siihen sisältyvän geologisten muodostumien selvittämisen lisäksi ilmasto-oppi, tiedot luonnontuotteista ja aineellisesta kulttuurista eli maataloudesta, teollisuudesta, kaupasta ja merenkulusta sekä väestötilastosta, henkisestä ja moraalisesta kulttuurista, poliittisista, hallinnollisista, kunnallisista ja kirkollisista oloista ja laitoksista. Maantieteeseen sisältyy siis tietämys kansan koko nykyisestä elämästä sekä kaikista tämän elämän niin aineellisista kuin henkisistäkin ehdoista. Jos ihminen on tästä kaikesta tietämätön, voidaan sanoa, ettei hän tiedä, missä hänen kotinsa on. Enkä ainakaan minä tiedä, mistä tällaista maantieteellistä tietoa Suomesta pystyy hankkimaan sellainen henkilö, jolla ei ole mahdollisuutta koota ainakin sen sirpaleita lukuisista eri-ikäisistä julkaisuista ja virallisista asiakirjoista.

Kun muuan muukalainen kerran pyysi minulta tietoa, mistä hän voisi lukea kuvauksen maamme maantieteestä – enkä kyennyt täyttämään pyyntöä, sain ottaa vastaan moitteen tiedemiestemme piittaamattomuudesta ja siitä, että olemme jäljessä kaikista muista sivistyskansoista, ja minun oli kuunneltava tätä moitetta vaiti ja häpeän puna poskillani. Siitä on aikaa kaksikymmentä vuotta. Silti olisin tänään yhtä kyvytön vastaamaan tällaiseen pyyntöön kuin silloinkin.

Niinpä rohkenen olla sitä mieltä, että Kirjallisuuden Seura suuntaisi huolenpitonsa arvokkaaseen kohteeseen, jos se edistäisi Suomen maantieteen kokonaiskuvauksen julkaisemista – ei koulujen oppikirjan, vaan teoksen, joka mahdollisimman hyvin vastaa tieteellisiä vaatimuksia. Kunhan kerran saadaan aikaan tällainen teos, vaikkapa vielä puutteellisenakin, voidaan puutteet poistaa uusissa painoksissa, ja sen pohjalta voidaan kirjoittaa oppikirjoja sekä mielestäni vieläkin tärkeämpi teos – maantieteellinen lukukirja etenkin kansakouluja varten. Niin kauan kuin sellaista ei ole olemassa, voidaan nimittäin kansakoulun tarjoamaa valistusta sanoa puolinaiseksi ja ontuvaksi, koska myöskään opettajilta ei voida odottaa sellaista maata ja kansaa koskevaa tietämystä, että he pystyisivät korvaamaan puutteen suullisella opetuksella.

Mikäli seura pitää ehdotusta huomion arvoisena, lienee [seuran sisäiseltä] historian jaostolta pyydettävä lausuntoa siitä, miten ehdotus olisi toteutettava, ja sen jälkeen seuralla on tilaisuus keskustella siitä lähemmin. Omasta mielestäni on välttämätöntä, että henkilö, joka voisi ottaa teoksen kirjoittaakseen, saisi suunnitelman laadittuaan ja ilmoitettuaan lähteet, joita haluaa käyttää, mahdollisuuden matkustella apurahan turvin ainakin pari vuotta niissä maan osissa, joita hän ei ole aiemmin oppinut omakohtaisesti lähemmin tuntemaan.

 

 

Vertailu

Alkukieli
Alkukielinen pdf: