Suomen Hypoteekkiyhdistyksen uusi arviointitariffi, esitys yhtiökokouksessa 8.6.1875

Tietoka dokumentista

Tietoa
8.6.1875
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

Kysymyksessä arviointitaksasta on johtokunta katsonut, ettei se toistaiseksi voi tehdä mitään, mutta se on mieluusti tukenut allekirjoittaneen pyyntöä saada antaa yhtiökokoukselle seuraava yksityinen esitys.

Nyt voimassa oleva tariffi antaa omaisuudelle liian suuria arvoja, sen todistavat jo ne monet yhtiökokousten päätökset, jotka koskevat lainamäärän vähentämistä suhteessa näihin arvoihin. Jo vuoden 1864 yhtiökokouksessa tehtiin niihin vähennyksiä ja lisäyksiä, muun muassa että Oulun läänissä sai antaa lainaa vain 3/8 tilan arvosta, ja tämä säännös laajennettiin vuonna 1865 koskemaan Vaasan ja Kuopion läänejä. Vuonna 1867 rajoitettiin kaikki lainananto alle 12 000 markan arvoisista tiloista yhteen neljäsosaan, alle 20 000 markan arvoisista yhteen kolmasosaan arvosta. Vuoden 1861 yhtiökokouksen päätökseen nojautuen on johtokunta ottanut ohjeekseen arvioijien ilmoittaman tilan käyvän hinnan. Vuonna 1872 hyväksyttiin johtokunnan määräys, jonka mukaan arvioinnissa ei pidä soveltaa 1. luokan tariffia peltoon ja niittyyn. Niinikään päätettiin, että tarpeellisista tariffin muutoksista laaditaan esitys. Uusi tariffiesitys on liitteenä johtokunnan kertomuksessa tuolta vuodelta. Kaikki nämä toimet tarkoittavat selvästi yhdistyksen aseman varmistamista, jonka myös pitäisi olla tariffin ensisijainen tarkoitus. Mutta voitaneen sanoa, että se pikemminkin lähtee liikkeelle eräänlaisesta teoreettisesta mielenkiinnosta laskea pennilleen erilaisten maitten suurin mahdollinen sato tynnyrinalaa kohti. Tällöin on lähdetty siitä, että laskelma myös edistää yhdistyksen vakavaraisuutta, edellyttäen, niin kuin usein on toistettu, että tariffia sovelletaan harkiten ja huolellisesti. Mutta vähän lienee maassamme niitä maanomistajia, jotka itse tuntevat peltojensa ja niittyjensä sadon tynnyrinalaa kohti. Siksi ei voida odottaa, että arvioitsijoilla olisi niistä tietoa. He tekevätkin luokittelunsa maaperän laadun mukaan, sijoittaen parhaan maan ensimmäiseen luokkaan, ottamatta huomioon satoa tynnyrinalaa kohti, mitä tariffi edellyttää.

Kuitenkin on uudessa esityksessä säilytetty tariffin arvoluvut pellolle ja niitylle. – Esityksessä on seuraavia olennaisia muutoksia:

a) heinäsatoa leiviskässä tynnyrinalaa kohti, joka vaaditaan niityn sijoittamiseksi luokkiin 1–3, on lisätty;

b) Viljeltyjen soiden ym. arvolukuja on alennettu – ja viimeinen luokka poistettu.

c) Uusia otsikoita on lisätty vähennyskohtiin sekä tilojen ja viljelmien sijaintiin ym.

Mutta esityksen tärkein kohta on:

d) että Oulun, Vaasan, Kuopion ja Mikkelin lääneissä saa lainaa antaa vain 1/3 ilmoitetusta arvosta, mitä kuitenkin voidaan korottaa kaupungin, rautatieaseman tms. läheisyyden vuoksi.

Selvää on, että tämä tariffi antaisi suurempia arvoja ja sallisi suuremman lainanannon kuin nyt voimassa oleva tariffin soveltaminen, koska 1. ensimmäisen luokan arvojen soveltamista peltojen ja niittyjen kohdalla ei rajoiteta.

2. Rajoitus, jonka mukaan lainaa saa antaa 1/4 arvosta, poistuu,

3. samoin kaikenlainen lainamäärän alentaminen alle puoleen arvosta neljässä eteläisessä läänissä,

4. samoin arvioidun arvon korjaaminen ilmoitetun käyvän hinnan mukaan.

Tämän tuloksena vastapainoksi ei riitä se, että neljässä pohjoisessa läänissä, joissa nyt voidaan antaa lainaa puoleen arvoon asti yli 24 000 markan arvoisiksi arvioiduista tiloista, jäisivät sellaiset lainat kokonaan pois.

Tuo yleinen tulos, lisää antolainausta, vähentynyt vakavaraisuus, ei voi olla yhdistyksen edun mukainen.

Omasta puolestani on minun pidettävä pellon ja niityn tynnyrinalaa kohti laskettujen arvolukujen alentamista välttämättömänä, ja saanen siksi esimerkin luontoisesti esittää:

Nykyinen tariffi Alennettu noin 15 %

1. luokan pellosta 420 360

2. luokan pellosta 330 280

3. luokan pellosta 240 200

4. luokan pellosta 120 ennallaan

5. luokan pellosta 60 ennallaan

1. luokan niitystä 330 280

2. luokan niitystä 240 200

3. luokan niitystä 180 150

4. luokan niitystä 120 ennallaan

5. luokan niitystä 60 ennallaan

 

Alimpien luokkien luvut ennallaan, koska alennus usein aiheuttaisi siirtämisen ylempään luokkaan.

Mutta myös tässä ehdotettu alennus jäisi vaikutusta vaille, jos 1. luokan arvoja saataisiin käyttää kaikessa arvioinnissa, ts. luokittelu alkaisi näistä arvoista. Välttämätöntä on, että tätä luokkaa sovelletaan [vain] erinomaisen hyvään maaperään, jota viljellään hyvin, ja ainoastaan suurilla tiloilla, joilla voidaan jollain lailla taata, että tuo maa ei muutaman vuoden päästä ole autiona.

Sen sijaan näyttäisi olevan oikein, että ns. käypään hintaan kiinnitetään huomiota, mutta sitä ei panna arviointisumman sijaan. Sillä jos niin tapahtuu, on arviointi ilmiselvästi tarpeeton.

Edelleen on kokemus selkeästi osoittanut, että ottaen huomioon nopeat muutokset, joille pienet tilat altistuvat joutuessaan rappiolle, ja että ne näin helposti tulevat verrattain arvottomiksi, olisi niille annettavien lainojen kohdalla arvoa alennettava jonkin verran. Mutta jos edelleen otetaan huomioon hallan aiheuttamat tuhot, ja siksi havaitaan aihetta yleiseen lainamäärän alentamiseen pohjoisissa lääneissä, on myös eteläisissä lääneissä suuria alueita, joilla samaa syytä ei voi jättää huomiotta.

Kiistatonta nimittäin on, että Turun, Hämeenlinnan ja Viipurin läänien pohjoisosat ovat maaperän, peltoviljelyn ja rahvaan hyvinvoinnin suhteen paljon heikompia kuin useimmat pohjoisten läänien seudut, ja myös enemmän hallalle alttiita, erityisesti Turun läänin pohjoisimmat osat. Jopa Uudenmaan läänissä on annettu lainaa tiloille, jotka maan hedelmättömyyden, viljelysmaan puutteen ja metsien puutteen takia ovat olleet niin heikossa asemassa, että huonompia tuskin on edes pohjoisissa lääneissä. – Ja kaikissa lääneissä on yhdistys saanut ottaa vastaan autiotiloja.

Rohkenen siksi katsoa, että olisi harkittua pitäytyä periaatteeseen lainamäärän luokittelemisesta tilojen arvon mukaan tietyn rajan ylä- ja alapuolella. Mutta kun lainamäärä rajoitetaan vain yhteen neljäsosaan arvosta, tulee lainasta niin pieni, että arvioinnista, kiinnityksistä ym. koituvat kustannukset varmasti hillitsevät lainanottoa. Ja kuitenkin on antolainauksen lisääntyminen yhdistyksen kannalta toivottavaa, ja kohtuullista on, että myös pienviljelijä saa siitä apua. Jos tariffin lukuja alennetaan ja jos ensimmäistä luokkaa sovelletaan vain poikkeustapauksissa, niin laina, jota annetaan 1/3 arvosta, ei ole liian suuri. Jos rajoitus on voimassa samanlaisissa oloissa kaikkialla maassa, niin että myös pohjoisten läänien suuret tilat voivat saada lainaa puolet arvosta, niin sillä tavoin voidaan poistaa näissä lääneissä vallitseva tyytymättömyys, joka ei ole sinänsä aiheeton.

Raja-arvo on välttämättä aina mielivaltainen. Otettakoon sellaiseksi esim. 15 000 markkaa, jolloin arvon ollessa tätä suurempi annetaan lainaa puolet arvosta, ja sen ollessa tätä pienempi 1/3 arvosta. Tämän mielivaltaisuuden vastapainona voisi mahdollisuuksien mukaan olla, että johtokunta voisi yhdessä lainakomitean kanssa, syiden ilmetessä, lisätä tai vähentää lainan määrää, ei kuitenkaan niin, että se olisi yli puolet arvosta, niin kuin ohjesäännössä säädetään.

Vielä pyydän saada lisätä muutaman kohdan, jotka olisi otettava arvioitaessa huomioon, nimittäin:

a) Mihin arvoluokkiin sijoitetaan vuokraviljelijän ja torpparin maat?

b) Heidän taksvärkkinsä päivälukuina? (Ei raha-arvona.)

c) Millaisessa hoidossa tila on, ja jos se on perintömaata, miten sitä on viljelty edellisten sukupolvien aikana?

d) Mistä syystä otetaan velkaa ja onko niin tehty aikaisemmin?

Yllä esitetyn perusteella pyydän nöyrimmin saada esittää, että yhtiökokous suvaitsisi hyväksyä toistaiseksi voimassa olevaksi:

1. Tariffiesityksen yllä lueteltuine muutoksineen ja lisineen sovellettavaksi 1. heinäkuuta alkaen.

2. Tiloille, joiden arvo on 15 (12?) tuhatta markkaa, annetaan yleensä lainaa vain 1/3 sen arvosta; kuitenkin voi johtokunta yhdessä lainakomitean kanssa, kun syytä ilmenee, lisätä tai vähentää tätä lainan määrää.

3. Myös tiloille, joiden arvo on mainittua arvoa suurempi, sallii ohjesääntö johtokunnan yhdessä lainakomitean kanssa alentaa lainamäärä alle puolen arvon, jos niin on tarpeen yhdistyksen vakavaraisuuden turvaamiseksi.

 

 

 

 

Vertailu

Alkukieli
Alkukielinen pdf: