…jolloin senaattori Snellman ensimmäisenä [istumajärjestyksessä] lausui mielipiteensä – ja katsoi aiheelliseksi, ottaen huomioon, mitä vuorihallituksen intendentti oli mainitussa lausunnossaan sanonut ja puoltanut, sallia hakijan muuttaa Strömforsin kahdelle saksantaonta-ahjolle privilegioitu kankirautalaitos kahden ahjon Franche-comtén taontaa käyttäväksi, kuitenkin sillä ehdolla, että hyväksyttyjä rakennuksia ja kouruja ei muuteta tätä tarkoitusta varten. Senaattori havaitsi uuden laitoksen verotuksen osalta hyväksi määrätä, että siitä taontavuodesta lähtien, joka seuraa vuotta, jolloin uudet ahjot on saatu valmiiksi ja otettu käyttöön, tulee maksaa veroa prosentti vuotuisesta kanki- ja ainesraudan valmistuksen määrästä sekä sulatteista, siitä mitä niistä myydään tai luovutetaan muille laitoksille, sekä että kaikki lajit lasketaan kankirautana ja maksetaan rahana kruunun vasaraveroraudan vuosittain ilmoitetun verohinnan mukaan, tästä kuitenkin vähennettynä kahdeksantoista leiviskän vuoripainon arvo, joka vastaa samoin perustein laskettua vasaraveroa laitokselle kuuluvasta yhdeksästäkymmenestä naulasta verotonta rälssirautaa; ja on aikaisempaa veroa suoritettava siihen asti. Ja olkoon tämän seurauksena laitoksen omistaja velvoitettu jokaisen ruukkivuoden päätyttyä jättämään asianomaiselle kantomiehelle hyvissä ajoin ennen kantokokousta, laitoksen kirjanpidon otteella vahvistettuina eritellyt tiedot kuluneen vuoden valmistuksesta mittojen ja painojen mukaan.