Sen johdosta, että vaivais- ja työhuonerahastosta myönnettyjen kreditiivien osalta on huomautettu, että varsinkin numeroilla 2, 6, 11, 12, 15, 16, 19, 20 sekä 22–25 myönnetyt varat on nostettu heti täysimääräisinä, ilman että niitä on lainkaan tallennettu, muistutetaan Suomen Pankin johtokuntaa siitä, että sen on yleensäkin huolehdittava siitä, että pankista annettavat luotot on käytettävä sillä tavoin ja siihen tarkoitukseen kuin ne on myönnetty. Keisarillinen senaatti olettaa erityisesti johtokunnan panneen merkille, mitä mainitusta rahastosta annettavien kreditiivien lakkaamisesta on säädetty pykälässä [tyhjä tila].
Lopuksi, keisarillinen senaatti on tilintarkastuskertomuksen liitteenä olleista asiakirjoista havainnut, että myös vuoden 1863 aikana on määrältään suuria diskonttolainoja myönnetty henkilöille, joitten liiketoiminnan epävarman tilan ei pitäisi olla pankin johtokunnalle tuntematon, ja tämä on tehty asiaintilojen vallitessa, jotka selvästi osoittavat diskontattujen papereitten olevan in blanco -osoituksia. Tämän johdosta senaatti katsoo aiheelliseksi ilmaista paheksumisensa pankin johtokunnan menettelyn johdosta tällä kohden ja haluaa antaa johtokunnalle vakavan varoituksen, jotta sellaisen ajattelemattoman lainanannon ei annettaisi tukea huijaukseen ryhtymistä maan liikemiesten keskuudessa ja vaarantaa johtokunnalle uskottua julkista omaisuutta. Suunnaton määrä ulosottoon menneitä lainoja, joista melkoista osaa voidaan pitää pankin kannalta jo menetettynä, on surullinen todistus tuloksista, joihin sellainen lainanantotapa välttämättä johtaa.
Keisarillisen senaatin päätöksen mukaiset yllä esitetyt nuhteet antakoon taloustoimisto yhdessä senaatin samalla antamien määräysten kanssa pankin johtokunnalle tiedoksi ja ohjeeksi.
Kun keisarilliselle senaatille oli esitetty tilintarkastuskertomus Suomen Pankin hallinnosta vuonna 1862 ja sen tilasta vuoden 1863 lopussa, jonka on tilintarkastajien ja maan neljän säädyn edustajien puolesta antanut herra senaattori, kuvernööri ja ritari K. Furuhjelm, ja kun se oli ottanut harkintaansa kertomuksessa esitetyt kyseistä hallintoa kohtaan tehdyt huomautukset sekä pankin johtokunnalta niiden johdosta vaaditun selityksen sekä muut asiaan liittyvät asiakirjat, on keisarillinen senaatti, joka yleensäkin on havainnut huomautukset hyvin perustelluiksi, kiinnittänyt erityistä huomiota seuraaviin seikkoihin, jotka eivät sovi yhteen sen kanssa, mitä hyvä järjestys ja pankin vakaa asema sen hallinnolta vaativat:
1. Rasitustodistuksia on puuttunut erityisiin hypoteekkilainoihin liittyvistä kiinnitysasiakirjoista.
2. Pankin suojissa ei myöskään ollut vaivais- ja työhuonerahastosta myönnettyjen kreditiivien nro 200 ja 262 vakuuksiksi kiinnitettyjen tavaroitten palovakuutustodistusta, eikä liioin merivakuutustodistusta vastaavanlaista kreditiiviä nro 188 varten kiinnitetystä Phoenix-nimisestä aluksesta.
3. Tehtaat ja laitokset, jotka ovat olleet kiinnitettyinä pankista saadun lainan vakuuksiksi ja lainaa myönnettäessä Suomen Palovakuutusyhtiössä vakuutettuina, ovat sittemmin yhtiön ohjesäännön muuttumisen vaatiman ilmoituksen laiminlyömisen takia menettäneet vakuutusoikeutensa maaliskuun 14. päivästä 1863 lukien, ilman että johtokunta on ryhtynyt toimiin lainan irtisanomiseksi tai vakuuden uusimiseksi.
4. Johtokunta ei muutenkaan ole kiinnittänyt huomiota siihen, että useitten pankkiin lainan vakuuksiksi luovutettujen palovakuutustodistusten vakuutusaika on päättynyt ennen kuin laina on maksettu takaisin.
Senaatti on myös halunnut velvoittaa johtokunnan viipymättä ryhtymään toimiin mainittujen laiminlyöntien korjaamiseksi niiltä osin kuin niin ei jo ole tapahtunut, ja myöskin kehottaa asianomaisia pankin virkamiehiä, joitten velvollisuuksiin se kuuluu, huolehtimaan laina-asiakirjoista, sekä ilmoittamaan johtokunnalle, kun toimet niiden täydentämiseksi tavalla tai toisella ovat tarpeen, ja tällöin noudattamaan asianmukaista järjestystä ja täyttämään tarkoin velvollisuutensa. Pankin johtokunnan tulee, erityisesti mitä tulee vakuuksina annetuista lainoista ja myönnetyistä kassaluotoista pankin haltuun luovutettuihin vakuutusasiakirjoihin, huolehtia siitä, että poliisit eli vakuutuskirjat on aina asetettu pitemmäksi ajaksi kuin se joksi laina tai kreditiivi myönnetään. Järjestyksen ja vakauden vuoksi tulee sen myös, sikäli kuin vakuutettua omaisuutta on lainan kiinnityksenä, antaa merkitä lainojen erääntymisaikojen luetteloon erityiseen sarakkeeseen vakuutuksen päättymispäivämäärän erilliseen kirjaan, tai tavallisiin tilikirjoihin, jos johtokunta niin katsoo sopivammaksi.
Edelleen ovat tilintarkastajat ja säätyjen edustajat kiinnittäneet huomionsa siihen, että lainoja kiinnityksiä vastaan on annettu pankista niin suurina määrinä, ettei niitä ole voitu kiinnitettyä omaisuutta myymällä kattaa siitä saadulla hinnalla. Samoin on vuoden 1859 huhtikuun 13. päivänä annetun asetuksen pykälän 26 momentin e) perusteella otettu vastaan vakuuksina yhtiöitten osakkeita, joitten hinta usein huomattavasti putoaa, ja joskus ne menettävät kokonaan arvonsa. Näin ollen on keisarillisen senaatin pitänyt kehottaa johtokuntaa noudattamaan tavarahypoteekkeja vastaanottaessaan tarpeellista varovaisuutta. Varsinkin kotimaisia teollisuus- ja käsityötuotteita sekä ulkomaisia tuontitavaroita on hyväksyttävä vakuuksiksi vain verrattain halpaan hintaan, koska voidaan ennakoida, että vaikka niillä suurilla markkinoilla olisikin vakaampi hinta, tulee niiltä niitä täällä suurina erinä myytäessä puuttumaan ostajia, jolloin niitä myydään alihintaan. Vain harvinaisissa poikkeustapauksissa, kun pitkäaikainen kokemus on osoittanut yhtiön olevan vakavarainen, tulee johtokunnan hyväksyä sen osakkeita vakuuksiksi niiden suurimman sallitun arvon mukaan, joka on 3/4 niiden senhetkisestä käyvästä hinnasta. Sellaiseksi ei millään muotoa pidä katsoa niiden nimellisarvoa, vaikka maksu olisikin suoritettu kokonaan. Kun maassa ei käydä varsinaista osakekauppaa, jonka noteerauksista käypä arvo saataisiin selville, on luotettavimmiksikin katsottujen osakkeitten käyvän arvon katsottava olevan 5–10 prosenttia nimellisarvoa pienempi.
Tilintarkastajat ja säätyjen edustajat ovat myös huomauttanet, että johtokunta on myöntänyt sotilashuonerahastosta lainoja maan pohjoisosissa sijaitsevien maatilojen kiinnitystä vastaan aina puoleen niille määrätystä arvosta, joka arvioimisperusteittenkin mukaan on liian suuri. Tämän johdosta, ja tuntien pankkiarviointien epävarmuuden, jonka ei myöskään pitäisi olla salaisuus pankin johtokunnalle, haluaa keisarillinen senaatti kehottaa rajoittamaan kaikki sellaiset lainanannot rahamäärään, joka antaa varman takuun niiden takaisinmaksusta. Näin sitäkin suuremmalla syyllä, koska liioitellut vaatimukset kyseisten lainanottajien puolelta ilmaisevat jo itsessään liiketoimien huonon tilan, ja koska sellainen tavallisesti on itse aiheutettu, voi sitä harvoin jos milloinkaan parantaa lainanotolla.
