Koska useat pakottavat syyt ovat viivästyttäneet ajankohtaa, jolloin hopeanvaihto ilman ehtoja voidaan aloittaa Suomen Pankissa, ja jolloin Teidän Keisarillisen Majesteettinne armollisesti vahvistama markka- ja pennimääräinen metalliraha tulee maassa ainoaksi laillisesti käyväksi maksuvälineeksi, on tällä välin ilmaistu epäilyksiä määräyksen mukaisen rahajärjestelmän ja samassa yhteydessä myös rahanlyönnin remediumeja [poikkeama rahan oikeasta painosta ja metalliarvosta] koskevien määräysten soveliaisuudesta.

Jo 30. syyskuuta/12. lokakuuta 1861 oli maan silloinen kenraalikuvernööri [von Berg] senaatin valtiovaraintoimituskunnalle osoittamansa kirjelmän mukana lähettänyt ehdotuksen metrisen järjestelmän käyttöönottamiseksi maamme vanhastaan voimassa olevan ja monella tapaa puutteellisen paino-, tilavuus- ja pituusmittajärjestelmän sijaan ja erityisesti uuden rahan järjestämisestä kyseisen järjestelmän mukaan. Tämän ehdotuksen johdosta kuultiin, siltä osin kuin asia koskee rahalaitosta, asianomaisia viranomaisia. Kun tämän jälkeen senaatti otti käsittelyyn niiden lausunnot, yhdessä rahapajan johtajan 24. huhtikuuta 1863 antaman ja vuorihallituksen intendentin tukeman, hopearahan hienousasteen virherajojen tarvetta koskevan ehdotuksen kanssa, katsottiin välttämättömäksi asettaa asiantuntevista miehistä koostuva komitea, jonka tulee laatia kysymystä kokonaisuudessaan käsittelevä perusteltu ehdotus. Tämän valtiovaraintoimituskunnan ensimmäisen osaston päällikön johdettavaksi asetetun komitean jäseniksi valittiin vuorihallituksen intendentti Laurell, Aleksanterin yliopiston kemian professori Arppe ja fysiikan professori Moberg, Suomen kadettikunnassa palveleva sotainsinöörikunnan kapteeni Neovius ja rahapajan johtaja Soldan.

Kun komitea on nyttemmin antanut siltä pyydetyn lausunnon, on senaatti omasta puolestaan havainnut sen ehdotuksen hyvin perustelluksi ja rohkenee, ottaen huomioon, miten tärkeää on, että uudesta metallirahasta tulee niin viimeistelty kuin siitä suinkin voi nykyajan tieteellisen tiedon ja rahajärjestelmästä saadun käytännön kokemuksen avulla saada, esittää alamaisimmin Teidän Keisarillisen Majesteettinne armollisesti ratkaistavaksi alla ehdotetut muutokset siihen, mitä tällä hetkellä 12. kesäkuuta 1860 annetulla asetuksella ja 8. toukokuuta 1861 annetulla julistuksella kyseisestä rahasta säädetään. Ohessa senaatti lähettää yhtä lailla alamaisena komitean mainitun mietinnön, jossa näitä muutoksia perustellaan tarkemmin, samoin kuin muita yllä mainittuja kysymyksiä käsitteleviä asiakirjoja.

Senaatti perustaa tämän alamaisen esityksensä pääasiassa sille, että Teidän Keisarillinen Majesteettinne on nyt kokoontuville valtiopäiville antamassaan armollisessa esityksessä ”erityisistä muutoksista maan pituus-, tilavuus- ja painomitoissa” kaikkein armollisimmin antanut puoltaa metrisen järjestelmän käyttöönottoa, jonka mielipiteen ovat omaksuneet myös säädyt, sikäli kuin asian tähänastinen käsittely valtiopäivillä on osoittanut, ja myöskin välttämättä niin, että rahaan ei missään tapauksessa liittyisi muuta järjestelmää kuin tuo pituus-, tilavuus- ja painomitoille yhteinen, vaan päinvastoin olisi kyseisen järjestelmän käyttöönotto rahalaitoksessa mitä sopivin keino saada yleisö käsittämään mainittujen mittojen järjestäminen saman järjestelmän mukaan.

Kun myös useissa maissa, ottaen huomioon yhä kasvava pyrkimys saada aikaan kaikille Euroopan valtioille yhteinen raha eli siis mittajärjestelmä, on hopearahan pitoisuudeksi määrätty 900/1 000 eli 9/10 hienoa hopeaa ja 100/1 000 eli 1/10 kuparia, ei senaatti ole voinut olla ottamatta huomioon, miten tärkeää on, että myös Suomen rahan pitoisuus määrätään tässä suhteessa, jolloin se voisi saavuttaa ulkomaan markkinoilla vakaamman arvon. Sellainen muutos sen hopeapitoisuudessa järkyttää onneksi niin vähän sen nykyistä määritystä ja sen suhdetta Venäjän hopearuplaan, että käytännössä sitä tuskin edes huomataan. Sillä kun Suomen markan kolikko on neljäsosa Venäjän hopearuplasta, niin että sen tulee sisältää 1 zolotnik [ven. painoyksikkö = n. 4,3 g] 5/14 dolia eli 4,4990 grammaa hienoa hopeaa, vaaditaan ehdotettua muutosta varten vain, että tätä hopeamäärää lisätään yhdellä milligrammalla 4,5 grammaan, ja että se lejeerataan 0,5 grammalla kuparia, jotta saataisiin aikaan kyseinen lejeeraussuhde 900/1 000 hopeaa ja 100/1 000 kuparia ja samalla rahayksikkö, 1 hopeamarkka, olisi 5 gramman painoisena metrijärjestelmään sopiva ja vastaisi sekä painoltaan että lejeeraussuhteeltaan Ranskan frangin kolikkoa. Ainoastaan lejeerinkiin sisältyvän kuparin paino muuttuisi siis merkittävässä määrin, se nimittäin vähenisi 0,6838 grammasta 0,5 grammaan. Markan kolikolle nyt määrätty kokonaispaino, joka on sama kuin neljännesruplan paino, on 5,1829 grammaa, ja tämä paino vähenisi siis 0,1829 grammaa, minkä saisi aikaan kuparisisällön väheneminen 0, 1830 grammalla, mutta hopeasisältö sen sijaan kasvaisi 0,001 grammalla.

Mainittu hopeasisällön kasvu saisi aikaan, että 1 250 ruplaa hopeaa, kun se vaihdetaan 5 000 markkaan, antaisi hopea-arvoksi 5 002 markkaa nykyisin voimassa olevan markan hopeasisällön mukaan, joka on 1 5/14 solotnikkia. Mutta tämä mahdollinen voitto, joka saataisiin ruplien vaihtamisesta ehdotettuun markan hopeaan, olisi niin vähäinen, että sen tekisi epävarmaksi kummankin rahan painon epätarkkuus.

Tämä rahayksikön lejeeringin ja normaalipainon muutos on olennaisin kohta ehdotuksessa, jonka senaatti jättää Teidän Keisarillisen Majesteettinne armollisesti harkittavaksi.

Hopearahaa lyötäessä sallitaan muissa Euroopan maissa hopean hienousasteelle tiukat virherajat. Sellaisia ei ole lainkaan säädetty Venäjän hopearuplan tai Suomen markan lyömistä varten. On kuitenkin myönnettävä, että määrätyn pitoisuuden tarkka noudattaminen kaikkien yksittäisten kolikkojen kohdalla on mahdotonta. Niinpä on sitäkin tärkeämpää, että rajat tuolle välttämättömälle poikkeamalle säädetään lailla. Senaatti saanee tällä kohden puoltaa komitean ehdotusta, jonka mukaan markan hopeapitoisuuden sallituksi epätarkkuudeksi määrättäisiin 3/1 000 kolikon painosta yli tai alle normaalin hienouden, joka on 900/1 000.

Markalle sallittu painon epätarkkuus havaitaan sitä vastoin nykyajan tekniikkaan nähden liian suureksi, joten hopearahan painon sallituksi epätarkkuudeksi ehdotetaan

– yhden markan kolikolle 3/1 000 yli tai alle sen normaalipainon, 5 grammaa

– kahden markan kolikolle 4/1 000 yli tai alle sen normaalipainon, 10 grammaa

– viiden markan kolikolle 5/1 000 yli tai alle sen normaalipainon 25 grammaa, kuitenkin siten, että kolikoita rahapajasta toimitettaessa, kun vähintään 5 000 markkaa punnitaan, ei poikkeama normaalipainosta saa olla

– markan kolikoilla enempää kuin 85/10 000

– kahden markan kolikoilla enempää kuin 10/10 000

– viiden markan kolikoilla enempää kuin 5/10 000 normaalipainosta.

Koska hallitusmuodon 44. § mukaan rahan netto- ja bruttopainoja ei saa muuttaa ilman että säädyt ovat siitä tietoisia ja siihen suostuvat, ja koska Porvoon valtiopäivillä 1809 Venäjän hopearupla hyväksyttiin maan rahaksi, ja sille säädetty lejeerinkisuhde 83 ½ osaa hopeaa ja 12 2/3 osaa kuparia, ilman sallittua hienouden epätarkkuutta, on säädetty määräämään rahan brutto- ja nettopainon, sekä koska myös ruplan voimassa oleva painon epätarkkuus, joka *** kolikolle on 3 dolia, on näin myös tullut hyväksytyksi, ja tämä lejeerinkisuhde ja painon sallittu epätarkkuus on säädetty myös Suomen markalle, joka on 1/4 hopearuplasta, saanee senaatti, mikäli teidän Keisarillinen Majesteettinne suvaitsee armollisimmin hyväksyä näihin asioihin tässä esitetyt muutokset, syvimmin alamaisena ehdottaa, että Teidän Majesteettinne antaisi laatia asiaa koskevan esityksen nyt koolla oleville valtiopäiville.

Muita, yksin Teidän Keisarillisen Majesteettinne armollisesta päätöksestä riippuvia, täydellisemmän rahajärjestelmän aikaansaamiseksi tarpeelliseksi katsottuja muutoksia tähän asti säädettyyn ovat seuraavat:

Kuten jo yllä on mainittu, yhden ja kahden markan kolikoitten lisäksi lyötäisiin suurissa maksusuorituksissa tarvittavia 25 gramman painoisia viiden markan kolikoita.

Nyt säädettyjen 50, 45 ja 25 pennin pikkuhopearahojen sijasta lyötäisiin vain 50 ja 20 pennin kolikoita, jotka edustavat rahayksikön, 1 markan eli 100 pennin, tasalukukertoimia, ja jotka siksi ovat sopivia kaikkiin tasaisiin kymmeniin penneihin päättyviin maksusuorituksiin. Tästä ehdotuksesta puuttuu 10 pennin kolikko, koska sellainen ei pienuutensa vuoksi ole sopiva lyötäväksi hopeisena.

Hopeapikkurahan lejeeraukseksi on määrätty 3/4 hopeaa ja 1/4 kuparia kullekin kolikolle erikseen määrätyn painon mukaan. Tähän liittyvien määräysten mukaan painaisi markka pikkurahaa 5,0989 grammaa. Jotta hopeapikkurahan normaalipaino saatettaisiin yhteensopivaksi täyspitoisen hopearahan kanssa, ehdotetaan seuraavaa:

Lejeeraussuhteen 450/1 000 hopeaa ja 250/1 000 kuparia säilyttämiseksi määrättäisiin markan hopeapikkurahan painoksi 50 ja 20 pennin kolikkoina 5 grammaa eli saman verran kuin markan kolikon ehdotettu paino, jolloin siis

20 pennin kolikko painaisi 1 gramman

50 pennin kolikko painaisi 2 ½ grammaa

Samoin asetettaisiin pikkurahan hienousaste ja paino yhtäpitäviksi sen kanssa mitä on ehdotettu täyspitoiselle rahalle, nimittäin

pikkurahan hopeapitoisuuden sallittu epätarkkuus olisi 5/1 000 kolikon painosta yli tai alle tuon 750/1 000, joka ilmoittaa normaalin hienousasteen;

ja painon sallittu epätarkkuus:

viidenkymmenen pennin kolikolle 10/1 000

kahdenkymmenen pennin kolikolle 15/1 000

yli tai alle kolikon normaalipainon, kuitenkin niin, että kun rahapajalla punnitaan vähintään 5 000 markkaa pikkurahaa, ei poikkeama normaalipainosta saa olla enempää kuin 20/10 000 siitä.

Että kuparissa lyötäisiin nyt säädettyjen 20, 10, 5 ja 1 pennin kolikoitten sijasta 10, 5, 2 ja 1 pennin kolikoita, jolloin 20 pennin kolikko, joka kuparissa lyötynä olisi liian karkea, oli ehdotettu lyötäväksi hopeassa, ja 2 pennin kolikkoa sen sijaan ehdotettu lisättäväksi kuparirahojen joukkoon, koska se edustaa kymmenen murto-osaa ja siksi yhdessä viiden ja yhden pennin kolikoitten kanssa tekisi mahdolliseksi pennimääräiset maksut vähemmin kolikoin kuin mitä muuten olisi asian laita:

Sen sijasta, mitä on säädetty, että markka kuparirahaa painaisi 30 zolotnikia eli 127,97 grammaa, ehdotetaan, että sen paino määrättäisiin tasan 100 grammaksi, jolloin

kymmenen pennin kolikko painaisi 10 grammaa

viiden pennin kolikko painaisi 5 grammaa

kahden pennin kolikko painaisi 2 grammaa

yhden pennin kolikko painaisi 1 gramman

ja kupariraha esittäisi siten metrisen painojärjestelmän perusluvut.

Painon sallituksi epätarkkuudeksi kuparirahalle ehdotetaan

kymmenen ja viiden pennin kolikoille 1 ½ prosenttia

kahden ja yhden pennin kolikoille 2 prosenttia kunkin kolikon normaalipainosta.

Tämän alamaisen esityksen mukaan Suomen metallirahalla olisi siis seuraavat suhteet hienousasteen, lejeeringin, normaalipainon ja sallitun epätarkkuuden arvoissa:

Puhdas kupariraha on, lähinnä siksi että se hapettuu helposti ja että näin syntyvä happi on haitallista, vaihdettu useissa maissa pronssirahaan, joka on valmistettu lejeeraamalla kuparia tinan ja sinkin kanssa. Ehdottaessaan, että tätä esimerkkiä voitaisiin seurata myös Suomessa, senaatti pyytää alamaisimmin, että Teidän Keisarillinen Majesteettinne suvaitsisi armossaan jättää senaatin päätettäväksi lejeeringin laatu, sillä ehdolla että siinä tulee olla kuparia vähintään 90 prosenttia eli 900/1 000 kolikon painosta.

Ottaen huomioon ehdotettujen hopeakolikkojen melko vähäisen arvon ja sen, että on välttämätöntä tehdä ne kooltaan jossain määrin eroaviksi keisarikunnan lähinnä vastaavan arvoisesta rahasta, ei ole ollut mahdollista asettaa rationaalista ja metrisen pituusjärjestelmän kanssa yhteen sopivaa suhdetta kyseisten kolikkolajien halkaisijoille. Ottaen samoin huomioon, että ulottuvuuden ja paksuuden suhteen tulee olla sopiva, ehdotetaan näin halkaisijoiksi

hopearahoille

5 markan kolikolle 37 ranskalaista millimetriä

2 markan 27

1 markan 23

50 pennin 18

20 pennin 15.

Sen sijaan voidaan kuparirahan halkaisijat esittää yhtä kauniissa pituusmittasuhteessa kuin painosuhteittenkin osalta; halkaisijaksi määrätään

kuparikolikoille

10 pennin kolikolle 30 ranskan millimetriä

5 pennin 25

2 pennin 20

1 pennin 15

Lopuksi rohkenee senaatti syvimmin alamaisena anoa, että Teidän Keisarillinen Majesteettinne suvaitsisi sallia maamme hallitsijan rintakuvan koristavan Suomen hopearahaa.

Tämän alamaisen pyynnön perusteet on komitea esittänyt seuraavilla, yhtä lailla totuudenmukaisilla kuin kauniilla sanoilla, joihin senaatti yhtyy:

”Kolikon leima” &c.

Ne muutokset kolikon leimaan, joita muilta osin esitetään, tarkoittavat pääasiassa hopearahan painon merkitsemistä, ja eri kolikoiden ehdotettu ulkonäky käy ilmi alamaisimmin oheen liitetystä piirroksesta.

Kaikkien muiden tässä esitettyjen muutosten hyväksyminen riippuu täydelleen siitä, että säädyt hyväksyvät täyspitoisen hopearahan lejeeringin muutoksen, mikäli Teidän Keisarillinen Majesteettinne näkee hyväksi antaa niille tätä koskevan armollisen esityksen, ja ainoastaan sellaista tapausta varten senaatti esittää alamaisimmin, että Teidän Keisarillinen Majesteettinne soisi niillekin armollisen hyväksyntänsä.