Kuopiossa 8.9.1866
Suuriarvoisin Veljeni!
Viimeksi Sinulle kirjoittaessani olin sangen murheissani, sillä kylmät sadesäät olivat silloin ahdistaneet meitä jo pitkään ja vuoden satotoiveet näyttivät synkiltä. Sen jälkeen kaikki on, kiitos Korkeimmalle, sujunut tavattoman paljon paremmin kuin silloin uskallettiin toivoa – onpa meidän jopa sanottava, että olemme saaneet hyvän vuoden. Viimeksi Sinulle lähettämäni säätilannetta koskevan sähkeen jälkeen säät ovat olleet mitä suotuisimmat viljan tuleentumiselle ja syyskylvöille. Ruis on kaikkialla saatu korjatuksi pelloilta ja useimmilla paikkakunnilla kevätviljakin on jo leikattu. Perunat ovat kasvaneet komeiksi eikä niissä ole tähän päivään mennessä havaittu kulkutautien oireita. Ruis on painavaa, jopa 15 leiviskää tynnyri, ja leivästä tulee valkoista ja maittavaa. – Kaiken kaikkiaan heikoimmaksi näyttää jääneen heinäsato – sen kerrotaan olevan ¼:n verran pienempi kuin viime vuonna, jolloin se oli keskinkertainen – mutta joka tapauksessa se riittänee. Niinpä nyt pitäisi voida uskoa siihen, että meidän pitäisikin selviytyä hyvin, kun aitat ovat täynnä ja heinää riittää kaupanpäällisiksi, mutta niin kummalliseksi on maailma muuttunut, ettei selviytyminen onnistu. Valtava velkataakkamme monilta edeltäneiltä katovuosilta, kaikkialla vallitseva uskomattoman paha rahapula sekä tehdaslaitostemme tarjoamien ansiomahdollisuuksien puute sekä Venäjälle suuntautuvan viennin pysähtyminen – tämä kaikki aiheuttaa meille nyt syvää huolta selviytymismahdollisuuksistamme ja tuottaa Sinulle varmaankin suunnattoman paljon päänvaivaa. Saan päivittäin varsin masentavia tietoja siitä pilkka- tai peräti polkuhinnasta, jota rukiista enää maksetaan. Karjalassa on yksityisten velkojen perimiseksi järjestetyissä huutokaupoissa ostettu ruista 9 markan hintaan tynnyriltä. Joensuussa sitä tarjotaan 10 markalla tynnyriltä, mutta täällä kauppahinta on vielä 14–12 mk.
Miten nyt estetään kansan ryövääminen? Sen vähäisen ymmärryksen perusteella, jonka varassa arvioin tätä meidän tilannettamme, tämä voisi mielestämme tapahtua 3 tavalla:
1. että hallitus sallii rahvaan tai yleensä maanomistajien maksaa kaikki kruunulle erääntyneet velat samoin kuin jäljellä olevat rästimaksut viljana; tällä tavalla maahan ei kuitenkaan saada rahaa ja vilja menee pilkkahintaan; tästä syystä minun mielestäni pitäisikin
2. kruunun joko ostaa viljaa rahvaalta kohtuulliseen hintaan ja varastoida sitä tähän tarkoitukseen vuokrattaviin varastotiloihin, minkä jälkeen kruunu voi ensi keväänä myydä viljan rahvaalle, tai sitten
3. antaa kauppiaille korollisia lainoja 9 kuukauden maksuajaksi kuten Kellgren on pyytänyt ja velvoittaa heidät ostamaan viljaa rahvaalta 16–18 markan hintaan sekä myymään sen keväällä takaisin kohtuullisella voitolla.
Joudun huomauttamaan 2. vaihtoehtoa vastaan, että säädyt ovat ilmaisseet vastustavansa kruunun sekaantumista viljakauppaan. Lisäksi pelkään, että kruunu saattaa joutua makuuttamaan viljaa varastoissaan ja kärsii suuria tappioita.
Mielestäni olisi näin ollen koetettava toteuttaa 1. ja 3. vaihtoehdon yhdistelmä. Rahan luovuttaminen rahvaalle viljavakuutta vastaan tuottaa sanomattoman suuria vaikeuksia – on jopa lähes mahdotonta toteutettavaksi; mistä nimittäin saataisiin toimitusmiehet koko tämän touhun hoitamiseen? Kruununpalvelijat eivät missään tapauksessa ehdi huolehtia tästä asiasta.
Niinpä toistan suosituksen, jonka esitin viime sähkeessäni. Joensuussakin on tehtävä jotakin, päättäköönpä keisarillinen senaatti asiasta mitä tahansa.
Minulla olisi vielä paljon sanottavaa, mutta en ehdi kirjoittamaan laajemmin.
Ystävyydessä ja erinomaista kunnioitustani vakuuttaen aina
Sinun
altis palvelijasi
S. H. Antell.
