Kuopiossa 26.2.1866
Parahin Veli!
Kun vuosi sitten tavatessamme keskustelimme Kuopion läänin – ja yleensä pohjoisten seutujen surkeasta tilasta niitä tiheästi koetelleiden katovuosien takia, jotka ovat syösseet ne tähän kurjuuteen, esitin sen mielipiteen, että kruunun eli valtion siihen mennessä omaksuma toimintatapa, nimittäin viljan ostaminen kauppiailta sen myymiseksi sitten kansalle, olisi siirrettävä kauppiaiden vastuulle siten, että valtio avustaisi heitä lainoilla, jotka täysin turvaavia vakuuksia vastaan myönnettäisiin viljan ostamiseen, ja että he olisivat velvollisia sitten lainaamaan tämän viljan seurakunnille näiden kanssa tehtävien sopimusten mukaisesti. Olit silloin täysin samaa mieltä, ja ensimmäisenä kauppiaana Parviainen saikin valtiolta suurehkon rahalainan mainittuun tarkoitukseen käytettäväksi. Vielä tänäänkin pidän tätä menetelmää sopivimpana, vain siten tarkennettuna, ettei hallituksen mielestäni pitäisi koskaan antaa kauppiaille lainoja siemenviljan ostamiseen Venäjältä tai yleensä ulkomailta, koska kokemus on osoittanut, että tuollainen kylvösiemen sopii pohjoisiin oloihimme erittäin huonosti. Huomaan eilen saamastani tämän kuun 20. päivän kirjeestäsi, johon nyt kiiruhdan vastaamaan, että sinäkin olet yhä tätä mieltä. – Puollan Parviaisen suunnittelemaa anomusta, jos totean, että vilja- ja jauhovarat alkavat käydä vähiin Joensuussa (kauppiaiden varastoissa), ja uskoakseni Kuopionkin kaupungissa toimivat kauppiaat vaativat samanlaista laina-avustusta voidakseen heti vesien avauduttua toimittaa Pohjois-Savoon viljaa tai jauhoja syötäväksi. – Älä kuitenkaan luule, että kauppiaat tai kansakaan ovat tyytyväisiä mainittuun menetelmään. Ei toki, ei sinnepäinkään – ja niin sinä kuin minäkin olemme joutuneet täällä mitä suurimpaan epäsuosioon, koska meidän aivan oikein uskotaan kannattavan sitä. Ensiksi mainitut kysyvät, miksi hallitus aikoo pakottaa meidät antamaan jauhomme luotolla rahvaalle, joka ei koskaan pysty maksamaan lainojaan määräaikana; rahvas taas haluaisi mieluummin ottaa lainaa kruunulta kuin kauppiailta, koska rahvaanmies uskoo kruunun olevan lainaa takaisin periessään armeliaampi kuin kauppiaat, joiden lisäksi pelätään maksavan rahvaalle liian vähän sen maalaistuotteista.
Parviaisen sinulle antama vastaus kuvaa tilannetta varsin hyvin, koska se on täysin todenmukainen. Väki nimittäin pystyy tuskin käsittelemään edes käsisahaa, saati että se omistaisi sellaisia työkaluja. Sen takia minäkin anoin viime vuoden heinäkuun 24. päivänä esittämässäni anomuksessa pientä määrärahaa tietynlaisten työkalujen hankintaan. Yleensäkään ei pidä ihmetellä täkäläisen väen käsityötaidottomuutta. Missä se olisi oppinut käsityötaitoja? Se määräraha, jota tänään lähtevässä anomuksessani pyydän käsitöitä varten, pitäisi armollisimmin hyväksyä; aiemmin saatu määräraha on nimittäin vaikuttanut erinomaisen suotuisasti. Minun on kuitenkin tunnustettava, että käsityötaito on viime vuosina parantunut tuntuvasti eteläisessä Karjalassa; siellä tehdään jo ainakin sangen kelvollisia maataloustyökaluja. Oppi siihen on saatu Jouhkolasta [J:n hovista Tohmajärveltä].
Olen todella huolissani ohransiemenestä, ja asiaa koskeva anomukseni lähtee senaatille päivän postissa. Oli toki ennustettavissa, että makasiineihin ei kertyisi paljonkaan ohraa kaikista sen varastointikehotuksista huolimatta. Avustustoimikunnat lienevät hankkineet kaikkiaan noin 2 000 tynnyriä; mutta mihin sellainen määrä nyt riittää. On toki enemmän kuin murheellista, että valtioon on edelleenkin turvauduttava, mutta mitä on tehtävissä? Asemani on kauhistuttava, sillä metakkaa pidetään hirmuisesti ja luulenpa, Jumala sen minulle anteeksi antakoon, että äänen voima on hätää suurempi. Suurimmaksi osaksi tämä on johtunut tilattoman kansanluokan liikkeellelähdöstä ja vaelluksista. Jos valtio olisi voinut ehdottamallani tavalla myöntää pientilallisille varsin vähäisiä hätäapulainoja, suuri osa tilattomista olisi käsitykseni mukaan aivan varmasti voitu saada pysymään kotona. Ehdotustani ei kuitenkaan hyväksytty, ja kunnioitan tätä kielteistä ratkaisua, sillä en koskaan kyseenalaista enkä arvostele hallituksen toimia. Minua ei kuitenkaan pitäisi syyttää siitä, että väki on lähtenyt liikkeelle, eikä niistä onnettomista tapahtumista, joita siitä saattaa seurata. Onnetonta on myös ollut se – mitä en voinut ennalta aavistaa – että sahanomistajat ovat pysäyttäneet melkein kaikki metsänhakkuut ja melkein kaiken työn sahoilla. Oletin läänin asukkaiden saavan runsaasti työtuloja siltä taholta. Tähän päivään mennessä niitä on saatu sangen vähän. Patruunat kuitenkin sanovat: ”Meillä ei ole rahaa, emme saa kiinnitys- emmekä diskonttolainoja.” – Kyllä he jo nyt tuntevat Dunckerin ilmoituksen sisällön, ja hyvä on, jos rahoja saadaan.
Yleisö on saanut tiedon siitä, että kruunulle menevät maksut voidaan maksaa Pankin seteleillä, ja ilmoitan Pankin täkäläiselle konttorille sen, mitä annoit tehtäväkseni ilmoittaa. Jos markkamääräiset setelit käyvät vähiin, ilmoitan siitäkin sinulle sähkeitse.
Vaikka liikkeellä on mitä hälyttävämpiä ja masentavimpia huhuja kerjuumatkoillaan hengiltä paleltuneista ja nälkään kuolleista ihmisistä ja sanomalehdet levittävät niitä kirjoituksillaan, en ole tähän mennessä saanut ainoatakaan ilmoitusta tällaisista onnettomista tapauksista, en papistolta enkä kruununpalvelijoilta, joiden olen käskenyt raportoida kahden viikon välein tilanteesta toimialueellaan. Kun jopa 30 Celsius-asteeseen kiristynyt pakkanen on sitkeästi jatkunut täällä jo melko pitkään, se vaatinee moniakin uhreja, ja pahinta peläten avaan raportit, jotka saattavat sisältää hyvinkin ikäviä tietoja. – Kunpa nyt vain saisimme pian käynnistää päätetyt kanavanrakennus- ja koskenperkaustyöt. Nerkoossa ja Kiurujoella ym., edessämme kangastelisivat valoisammat päivät; vielä ei kuitenkaan ole saapunut tähän oikeuttavaa määräystä, ei piiri-insinöörille eikä minulle. Kunpa myöskään läänin kauppiaiden vilja- ja jauhovarastot eivät loppuisi ennen vesien avautumista, sillä siinä tapauksessa meille kävisi todella huonosti. Vielä tavaraa riittää, mutta pohjalaiset vievät mennessään paljon.
Niin, Jumala meitä auttakoon!
Erinomaisen kunnioittavasti ja aidossa ystävyydessä
Sinun
nöyrin palvelijasi
S. H. Antell
Ole ystävällinen ja ilmoita tämän kirjeen sisältö herroille virkatovereillesi, joita saattaisi kiinnostaa meidän tilanteemme. – Kenraalikuvernöörille olen ajoittain – jo 3 kertaa – ilmoittanut siitä virallisesti.
En voi jättää mainitsematta, että täkäläinen kauppias Ranin on lahjoittanut 200 tynnyriä viljaa pahimmassa hädässä oleville seurakunnille, kun taas Kellgrenin varakas kauppahuone on antanut vain 30 säkkiä jauhoja.
