Helsinki 9.5.1863

Suuresti kunnioitettu Veli! 

Suo hyväntahtoisesti anteeksi, että esitän vasta nyt Sinulle kiitokseni sangen ystävällisestä ja rohkaisevasta kirjeestäsi. Päivittäiset huolet ja vanha huono tapa viivytellä kirjeiden kirjoittamisessa ovat olleet syynä.

Tarvitsen todellakin kunnioitettujen ystävien kannustavia sanoja; tunnen nimittäin siirtymisen 57-vuotiaana uudelle uralle todellakin raskaaksi. En ole tätä itse toivonut. Olosuhteet, joita ei voida lähemmin selitellä, tekivät lopulta perääntymiseni mahdottomaksi. Olen näinä viime vuosina kaivannut vain emerituksen lepoa. Anoinkin alamaisesti, että säilyttäisin oikeuteni siihen, vaikka Armollinen suostumus tähän pyyntöön ei saanutkaan muodollisesti tätä sisältöä. Toivon kuitenkin, että saan erota 60 vuotta täytettyäni.

Jos maanmieheni kiinnittävät minuun suuria toiveita, tämä tietysti lisää huoliani. En ole salannut itseltäni enkä korkeilta viranomaisilta, että lehtimiehen tietämys on diletantin tietämystä ja että kirjojen parissa askaroivasta miehestä voidaan vain harvoin kehittää poliitikko ja hallintomies. Kuitenkin – ”Que nos destinées s'accomplissent” [täyttykööt kohtalomme].

Valitan todellakin suuresti sitä, Parahin Veli, että olet joutunut aloittamaan urasi Kuopion läänissä näin murheellisena aikana, jolloin joudut vielä vuosien ajan käyttämään tarmosi vain tapahtuneiden vahinkojen korjaamiseen uuden henkisen ja aineellisen kulttuurin kehittämisen sijasta. Kunpa Sinulle suotaisiin pitkä elämä ja runsaasti voimia, jotta voisit jättää suomalaisen heimon ydinalueelle hyvät jäljet huolenpidostasi, kuten tiedän Sinun hartaasti toivovan. Olemme täällä ottaneet iloiten vastaan tiedon Kuopion kuvernöörinviraston tarjouksesta vaihtaa virkakieli ruotsista suomeksi tarpeen vaatiessa. Ystäväsi ovat tässä nähneet osoituksen Sinun isänmaallisesta ajattelutavastasi.

Juuri nyt ei ole uutisia kerrottavana. Se nyt kuitenkin ilahduttaa, ettei Pietarissa uskota sodan syttyvän.

Langenskiöld on kahden viime viikon ajan ollut hieman paremmassa kunnossa. Varmaa paranemisen toivoa ei valitettavasti vielä ole, hieman kuitenkin – ja se on tällaisessa tilanteessa paljon.

Todella kunnioittavasti ja ystävyydellä allekirjoitan

Sinun

kiitollinen veljesi ja palvelijasi

Joh. Vilh. Snellman

PS Perjantain tk. 8. päivän vastaisena yönä paloi Teatteritalo! Uusi kivitalo, Veljen silmäterä. Se on jo kyllin murheellista. Vielä ikävämpää on lisätä, että rauhan säilyminen on yhä epävarmaa, puolustustoimiin ryhtyminen ja sotaväen saattaminen maassa liikekannalle ovat sitä vastoin lähes varmoja asioita. Huom. Kirjeen lähettäminen myöhästyi, päivämäärä muutettu ja tämä PS lisätty 9. päivänä.