Saiman tilaajille

Koska postin aikatauluihin jälleen tehdyt muutokset ovat johtaneet siihen, ettei tätä lehteä voida lähettää minnekään ennen viikon lauantaipäivää, lehti ilmestyy tästä lähtien lauantaisin, jolloin myös jakelu kaupungissa asuville tilaajille tapahtuu klo 12 tavallisessa paikassa.

Kuopio

Vähäinen kevään häivähdys katosi taas viime viikkoa hallinneen purevan kylmyyden ja lumisateen tieltä.

Läänin maaherran esityksestä on myönnetty varoja eräiden teiden sepelöintiin. Tarkoitukseen myönnetyt varat, 300 tynnyriä ruista ja 300 hopearuplaa, on jaettu Savon ja Karjalan kesken. Ensiksi mainitussa maakunnassa työ on aloitettu yleisellä tiellä, Niiralan kestikievarin molemmin puolin Leppävirralla, Karjalassa taas Joensuun ja Matisenlahden välisellä tiellä Liperin pitäjässä. Saamiemme tietojen mukaan Suomessa kuuluu olevan sepelöityä tietä vain Ulvilan pitäjässä Turun läänissä.

Posti Karjalaan lähtee vastedes torstaisin klo 1 iltapäivällä aiemman kello 7:n sijaan ja jos täkäläisen postikonttorin tavallista käytäntöä noudatetaan, kirjeitä ei oteta vastaan samana päivänä kello 10:n jälkeen aamupäivällä.

Uutisia

Helsingissä syödään blinejä ja pannukakkuja, järjestetään rekiretkiä ja naamiaisia; Turussa tyydytään pelkkiin naamiaisiin ja luultavasti monessakin paikassa toimitaan yhtä innokkaasti yhteisen hyvän edistämiseksi. Suurenmoiset tapahtumat seuraavat toisiaan. ”Julkinen sanan edustajat” julistavat uutista joka suuntaan, ja naamiaisten järjestäjät ja pannukakkujen paistajat harppovat pitkin askelin kuolematonta mainetta kohti. Kunnioittakaamme niitä miehiä, jotka tällä tavalla keräävät aineksia isänmaamme historiaan ja pyrkivät ansioitumaan kotimaisessa työssä. Kiitollinen jälkimaailma ei kiellä heiltä laakereiden varjostamaa paikkaa kunnian temppelissä öljypuunlehvillä seppelöityjen pannukakunpaistajien rinnalla.

Englannista ei kuulu mitään viljatulleista, joiden kumoamista parhaillaan käynnissä olevalla parlamentin istuntokaudella kuitenkin pidetään varmana. Sen sijaan kerrotaan, että Peel on ehdottanut useiden muiden tavaroiden, mm. ”puutavaroiden”, tullien alentamista. Tästä alennuksesta, joka sahatavaran osalta merkitsee 37½ prosentin muutosta nykyiseen taksaan, pitäisi toteuttaa puolet huhtikuussa 1847 ja täysi alennus samassa kuussa 1848. Meidän maallemme uutinen on varsin tärkeä, koska tavaran menekki kasvaa, jos alennus menee läpi.

Muuten pätee vanha hokema: Europa hat Ruh; / und weil Europa Ruhe hat, / so hat Europa Ruh.

[Euroopassa on rauha; / ja koska Euroopassa on rauha, / on Euroopassa rauha(llista).]

–––––––––––––––

Tämän lehden numerossa kuusi käsiteltiin muutamalla rivillä papiston palkkausta. Luulimme, että jokainen olisi noihin riveihin liitetyn nootin ansiosta voinut ymmärtää niiden parodioivan paria muuta aiheesta kirjoitettua artikkelia. Virheellinen oli vain ilmoituksemme, että ne molemmat olisi julkaistu Morgonbladetissa. Juttu on niin mitätön, ettemme edes nyt välitä etsiä esille noita nerontuotteita. Jokainen viisas mies, joka ne sattui lukemaan, huomasi varmasti mahtipontisen tyylilajin. Filosofia, astronomia, kaikki tieteet joutuivat antamaan niihin oman murusensa ja kaikki yhdessä synnytti mietelauseiden ja inspiraation vuodatusten leipomuksen. Edellinen kirjoitus, jota Morgonbladet kevyesti näpäytteli, oli uskomaton sekasotku. Jälkimmäinen oli hitusen järkevämpi, mutta yhtä korkealentoinen ja, niin kuin täytyykin käydä, vailla minkäänlaista yhteyttä premissien ja johtopäätösten välillä. ”Siinä kehotettiin Saimaa ottamaan kantaa asiaan”. Meidän kannanottomme olivat juuri siteeraamamme rivit, jotka parodioivat molempien artikkelien fraseologiaa. Vain tyhmä tai pahansuopa voi tämän selityksen jälkeen ymmärtää mainitun parodian väärin ja tehdä siitä papistoa vastaan suunnatun artikkelin. Kukaan sanomalehtiä seuraava, jota tylsyys ei liian suuresti vaivaa, ei ole voinut erehtyä parodian tarkoituksesta.

–––––––––––––––

Mikä on ”tärkeämpää kuin suurin osa siitä, mitä on viime aikoina rahvaan keskuudessa mennyt”? – Tässä nyt ei ole tarkoituksena ottaa selvää jostakin sammuneesta suvusta, ei rahvaan entisestä ennakkoluulosta eikä mistään sen kadonneesta hyvästä tai huonosta tavasta. Ehkäpä tässä ei tarkoiteta myöskään saarnamiehiä eikä oppeja, joita on joskus liikkunut rahvaan parissa. Tämä on kuitenkin epävarmaa. Varmalta sen sijaan näyttää, että Borgå Tidning tarkoittaa edellä lainatuilla sanoilla jotakin, mikä on tärkeämpää kuin useimmat rahvaalle tarkoitetut kirjaset, jotka ovat viime aikoina tulleet kirjakauppoihin. [Snellman leikittelee verbeillä ”utgå” ja ”utkomma” ivaten B. T:n kömmähdystä]. Ja tuoksi melkeinpä tärkeimmäksi kirjaseksi ilmoitetaan suomenkielinen 12-lehtinen kaunokirjoituksen mallivihko, joka maksaa 6 hopeakopeekkaa. Kun hra A. C. Öhmanilta Porvoosta tilataan näitä vihkoja 50 kpl, tilaaja saa 10 ilmaiseksi, ja 100 kappaleen tilauksesta saa 25 vapaakappaletta. ”Tarvitaan siis vain kussakin pitäjässä joku kirjoitustaidon edistämisestä kiinnostunut henkilö, ja näin tämä ominaisuus ennen pitkää leviää yleiseksi rahvaan keskuudessa”, lisää B. T. Suomalaisen rahvaan hyviin ”ominaisuuksiin” kuuluu siis ennen pitkää puhumisominaisuuden lisäksi myös kirjoitustaito, kirjoittamisominaisuus.

Anteeksipyyntö

Saiman arvoisat lukijat tietävät parhaiten, että Saima ei juuri teeskentele suurta kainoutta. Silti tunnustamme, että seuraavan artikkelin loppurivit kaikesta sanonnan hienouden tavoittelustaan saivat meidät melkeinpä epäröimään artikkelin julkaisemista. Juuri tuo taidokkuus tekeekin epäilymme ongelmalliseksi ja jos voisimme pitää koko juttua ironiana, epäily olisikin turhaa.

Mitä asiaan tulee, niin lienee myönnettävä, ettei minkäänlaisen taidemuseon saamista maahamme voida ajatella ilman valtion mukaantuloa. Emme myöskään lainkaan epäile, etteikö taideyhdistys ole tehokas keino herättää kiinnostusta kuvataiteita kohtaan. Ja sellaista toimintaa kaivattaisiin tuskin missään enempää kuin Suomessa, jossa varsin harvoilla on mitään käsitystä edes siitä, että taideopinnot kuuluvat humanistiseen yleissivistykseen. Emme osaa ajatella, mikä kannustaisi tällaiseen yhdistykseen osallistumista paremmin kuin tämä kannanottomme taiteellisen sivistyksen tilasta maassamme. ”Tiedon arvon”, sanoi eräs yliopiston määrärahoja puoltava ruotsalainen talonpoika, ”tiedämme kai me talonpojat parhaiten, koska me tunnemme kipeimmin tiedon tarpeen.” Samaa voidaan meidän maassamme sanoa taideopinnoista. Tietenkin tässä on toistoa: jotain sivistystähän täytyy jo olla, jotta oivallus sen puutteesta ja halu puutteen korjaamiseen voi syntyä. Kirjallinen esitys ei tässä asiassa paljoa auta. Taideteosten katseleminen on ainoa keino, joka voi synnyttää rakkautta taiteeseen ja auttaa tunnustamaan taideopintojen arvon. Meillä olisi syytä pyytää anteeksi saamattomuuttamme, koska emme ole käsitelleet lähemmin taideyhdistyksen päämääriä, ellei oman taiteellisen sivistyksemme puolinaisuudessa jo olisi selitystä tarpeeksi. Lähetetty artikkeli seuraa.