Saima nro 35, 5.9.1846

Editoitu teksti

Suomi

Lukijoiden huomioon

Åbo Underrättelserissä julkaistussa nähtävästi virallisessa ilmoituksessa kerrotaan, että Turun postitoimistosta voi tilata ”kirjallisuuslehti Kallaveden 1 hopearuplan 15 kopeekan hintaan, mihin sisältyy postimaksu”, ja lehti lienee siis muidenkin kuin Saiman tilaajien tilattavissa. Julkaisijalla on ainoastaan kunnia pyytää halukkaita tilaajia yrittämään tilauksen tekemistä muiden kunnianarvoisten postitoimistojen kautta.

 

Kuopio

Kaunis vuodenaika on tällä seudulla luultavasti päättynyt toissa yönä alkaneeseen ja itsepintaisesti jatkuneeseen sateeseen.

Ruis näyttää tuottavan hyvän sadon ainakin useimmilla seuduilla. Etelä-Pohjanmaalta kerrotaan, että siellä vuodentulo on tavattoman runsas.

Läänin Kuvernöörin odotetaan palaavan pitkähköltä matkalta tämän kuun 15. päivään mennessä. Kaupunki melkein tyhjentyi kesäksi asukkaistaan, ja varsin harvoja matkalaisiakin on vieraillut täällä. Nyt täällä oleskelee kuitenkin muutamia akateemisia henkilöitä, mm. professori Nervander. Myös toht. Lönnrotin odotetaan saapuvan kaupunkiin muutaman viikon kuluttua.

 

Uutisia

Monilta tahoilta tulleet surulliset uutiset sattuneista palovahingoista muistuttavat maamme asukkaita kaiken inhimillisen onnen katoavaisuudesta. Onhan äkillinen siirtyminen hyvinvoinnista köyhyyteen, toimeentulosta puutteeseen ihmismielelle varsin kova pala. Vaivoissa ja huolissa tarvottuaan perheenisä istuu vihdoin oman katon alla ja unohtaa menneiden aikojen ahdistuksen nähdessään omaisensa lämpöisessä pesässä nauttimassa turvatun hyvinvoinnin hiljaisista iloista. Salama osuu taloon ja muutamassa minuutissa äsken niin turvattu mies on siirretty takaisin siihen aikaan, jolloin hän vasta alkoi toivoa oman kodin iloja. Mutta hänellä on kannettavanaan enemmän tarpeita kuin nuoruudessa eikä hänellä enää ole nuoruuden luottamusta ja voimaa.

Pahin mainituista tulipaloista sattui Uudessakaupungissa, jossa on palanut 87 taloa. Suurimmalle osalle vahingonkärsineistä lähitulevaisuus ei tarjoa muuta kuin puutetta.

Yksityinen avuliaisuus ei maassamme ole vähään aikaan toiminut erityisen hyvin. Kun tilannetta vertaa muiden maiden vastaavaan, huomaa suuria laitoksia muualla ylläpidettävän yksityisen hyväntekeväisyyden tuella. Jokainen sanomalehti sisältää jaloille ihmisille osoitettuja pyyntöjä, jotka harvoin menevät hukkaan. Luulemme, että meidän maassamme vain vähäisempi tottumus tällaisiin yhteisiin ponnisteluihin voi estää avuliaisuutta.

Yleinen, voimakas myötätunto tulee kuitenkin varmasti jollain tapaa lieventämään uusikaupunkilaisten hädänalaista asemaa. Ja koska lehdenjulkaisijoiden velvollisuutena voidaan pitää avustuskanavien tarjoamista yleisölle, niin pyydämme nöyrimmin hyväntahtoisia auttajia Kuopiossa jättämään hra Roeringin kauppapuotiin sen summan, jolla he katsovat voivansa lievittää tulipalon uhriksi joutuneiden uusikaupunkilaisten hätää, samoin kuin kirjoittamaan nimensä ja summan esillä olevaan listaan.

 

Dom Miguelia odotetaan Portugaliin, jonka asiat ovat tämän Domin mielestä nyt sellaisessa jamassa, että vain hänen voimakas kätensä voi panna ne järjestykseen. Jos tämä maa joutuisi joksikin aikaa hirmuvallan alaiseksi, siinä ei olisi ihmettelemistä. Siellä ja Espanjassa vallitseva tilanne osoittaa kaikille kansansivistystyön vastustajille, mihin joudutaan, kun sivistystä välitetään massoille vain ylhäältä annettuna, nimittäin poliittisten teorioiden ja kumoushankkeiden tielle. Näitä ei voida kuitenkaan kokonaan torjua. ”Tôt ou tard tout se sait.” [Ennemmin tai myöhemmin kaikki tulee tietoon.] Kyse on vain siitä, onko kansalla kyllin paljon sivistystä, niin että se voi ottaa teoriat vastaan ja muuttaa kumoushankkeet vakaumukseen nojautuviksi rauhanomaisiksi uudistuksiksi. – Englannissa uusi ministeristö on onnekkaasti selviytynyt sokeritullin kiirastulesta. – O'Connell ja hänen kiihotustoimintansa Irlannissa ovat jäämässä muodista. O'Brien on ryhtynyt johtamaan joustavammin toimivaa puoluetta, joka näyttää kyllästyneen repeal-kokousten saarnoihin. – Kirkkovaltion uudistuksia ajava päämies ei kuulu saaneen suurtakaan hyväntahtoisuutta osakseen Itävallan hallitukselta. Maailman tila näyttääkin hyvin arveluttavalta, kun maapallon Ylikäskynhaltija lähtee mukaan liikehdintään. Kuka nyt enää toimii säilyttävästi – elleivät sitten jumalattomat kerettiläiset.

–––––––––––––––

Professori Nordströmin ilmoitetaan olevan Helsinkiin saapuneiden matkustajien joukossa. Tämä hänen käyntinsä isänmaassa on luultavasti viimeinen pitkään aikaan. Ei voi kylliksi valittaa tätä asiantilaa ja sitä, että merkittävän miehen voimat tulevat menemään isänmaalta ainiaaksi hukkaan. Yksilön työ, parhaankin, on tietysti aina kutakuinkin vähäistä eikä kansakunnan tulevaisuus riipu kenenkään yksittäisen jäsenen tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Mutta siitä huolimatta tullee kulumaan vuosia ennen kuin hra Nordströmin tyhjäksi jättämä paikka tullaan täyttämään niin että hänen kaipuunsa hälvenee niiden keskuudessa, jotka ovat osanneet arvostaa hänen tietojaan ja rohkeaa mieltymystään lakiin ja oikeuteen. Henkilökohtainen kiintymys yhtyy yleiseen kaipaukseen ja toivomme molempien nimissä hra Nordströmille myöhään laantuvaa kaipausta takaisin maahan, joka on nähnyt hänen syntyvän, kaipausta joka etsii ja antaa lohdutusta työssä ja toiminnassa. Monenlaiset seikat Ruotsissa sallivatkin hra Nordströmin kirjallisen toiminnan isänmaan hyväksi, johon hänen maanmiestensä rakkaus voi edelleen kiinnittyä.

 

–––––––––––––––

Morgonbladet, joka kadotti jatkon artikkeliin papeista, on nyt ryhtynyt julkaisemaan toista yhtä mielenkiintoista kirjoitelmaa, jonka aiheena on ehdotus uudeksi kirkkolaiksi.

 

–––––––––––––––

Lukija olkoon ystävällinen ja välttäköön sekoittamasta tässä numerossa tuonnempana mainittua Mbl:n ”vimmastunutta” nimettömän kirjoituksen lähettäjää hra J. J. Nervanderiin, joka myös on samassa lehdessä kirjoittanut samasta asiasta.

 

Miksi herrat ovat niin julmistuneita?

Moni lukija on varmaankin huomannut, kuinka kaikenlaiset nimettömät kirjoittajat niissä lehdissä, jotka kirjallisesta keskuksesta levittävät tiedon valoa suomalaiseen maaperään, puhuvat niin murskaavan halveksivasti Saiman yleisöstä ja sen omista vähäisistä saavutuksista.

Saima puhuu asioista ”joita se ei ymmärrä” ”diktatorisesti” ja ”mahtipontisella äänellä”, tai ”kolmi­jalaltaan” ”Kuopion suurtorilta” julistaa ”oraakkelinlausumiaan” ym. ym. ”Sokea”, ”tietä­mätön” yleisö kuuntelee sen ”viisautta” eikä edes ”osaa hetkeäkään epäillä” sen ”erehtymättömyyttä” ym. Tällainen kielenkäyttö on tavanmukaista.

”Tietämätön”, petetty yleisö, mikä olisikaan sinun kohtalosi, ellei sinulla olisi näitä kirjallisen keskuksen herroja, jotka nyttemmin niin väsymättömän innokkaasti työskentelevät sinun valistamiseksesi! Sinähän olisit Saiman ymmärtämättömyyden ja julkeuden – ja Herra ties minkä sen halpamaisten juonien ja rikosten uhri. Se käyttäisi inhottavasti hyväkseen sinun sokeuttasi ja tietämättömyyttäsi kahlitakseen vakaumuksesi, sanalla sanoen sammuttaakseen heikosti tuikkivan ymmärryksesi viimeisenkin kipinän?! Opi nyt, petetty yleisö, vaaran syövereissä riittävän suuresti arvostamaan pelastavaa kättä, joka sinulle niin jalomielisesti ojennetaan! Opi silloin samalla arvostamaan sitä ääntä, joka lähtee sinun valistustasi, hyvinvointiasi ja pelastustasi niin hellästi rakastavasta rinnasta. Ilman mitään diktaattorin otteita, ilman vähäisintäkään mahtipontisuuden sävyä tuo ääni sanoo sinulle: ”Rakas yleisöni, olet tietämätön”. Onnellinen yleisö! Kirjallisen keskuksen herrat, nuo herrat jotka tähän asti ovat jättäneet sinut täysin oman onnesi nojaan ja jotka ovat katsoneet arvolleen alentavaksi jakaa sinulle oppineisuutensa, viisautensa ja nerokkuutensa ylittämättömiä aarteita, nämä herrat ovat nyt alentuneet puhumaan sinulle sanoen: ”rakas yleisöni, olet tietämätön”! – Kuinka ylennetyksi täytyykään sinun tietämätön yleisöparka itsesi tuntea, kun kuuntelet näitä alentuvia sanoja, ja kuinka niistä täytyykään valistuksen ensimmäisten säteiden virrata kirkastamaan sinun tietämättömyytesi hirvittävää pimeyttä.

Mutta samalla kun kirjallisen keskuksen herrat näin hellivät yleisöä, puhutaan Saiman ”diktaattorinvirasta” ja ”viisaudesta” tai siitä johtuvasta ”varmasta ja ratkaisevasta äänestä” – mihin on lisättävä vain se, että äskeinen valistus sisältää sulkumerkkeihin laitettuna tietyn viittauksen Saiman vähäiseen ymmärrykseen ja kehnoihin suorituksiin. Miksi herrat ovat nyt niin julmistuneita? – Niin, asiayhteydestä selviää, että syitä on kaksi:

Ensinnäkin heitä katkeroittaa se, että Saimalla on yleisö. Siksi he näkevätkin niin selvästi, että tämä yleisö on tietämätöntä.

Toiseksi heidän sappeaan kiehuttaa äärimmilleen se, että kun he alentuvat julistamaan Saiman sisällön surkeaksi, niin tämä vaatii jonkinlaista pientä todistelua. Lukija muistanee erään erittäin suuriäänisen kirjallisen keskuksen edustajan, joka meidän metsätaloutta käsitelleiden artikkeleidemme johdosta julisti kaikki Saiman kansantaloutta koskevat kirjoitukset yhtä kelvottomiksi. Me pyysimme nöyrästi edes jotain kaikkein pienintä todistelunrippusta. Mutta niin sopimaton pyyntö ei voinut kuin herättää oppineen keskuksen miehen syvän suuttumuksen. Hän julisti suoraan ja lyhyesti lehtemme valtakunnalle turmiolliseksi ja yhtä kauhistuttavien motiivien ohjaamaksi kuin sen sisältö on surkeaa. Harvassa eivät ole ne, jotka ovat seuranneet tämän kirjallisen keskuksen miehen jalanjälkiä.

Tri Crusellia käsittelevien artikkeliemme johdosta nousee nyt esiin samaan tyyliin puhuva nimetön, luultavasti sama kirjallinen arkkikeskuslainen, joka M. B:ssä ensin otti vastatakseen artikkeleihimme, hän joka siinä niin jalon itsetietoisesti ensiksi puhui Suomen kirjallisen elämän keskuksesta sijoittaen itsensä siihen ja merkityksellisen halveksivasti katseli pois pikkukaupunkeihin ja maaseudulle. Ei diktatorisesti, ei varmalla eikä mahtipontisella äänellä, vaan yksinkertaisen miellyttävästi tämä pääkeskuslainen julistaa Saiman ”galvanismin toimintatapaa” koskeneen käsityksen olleen virheellinen. Nöyrimmästi ”eikä ilman huumorin pilkahdusta”, kuten arkkikeskuslainen väittää, me pyysimme jonkinlaista todistelua. Mutta tämä rohkeus oli suurempaa kuin arkkikeskuslainen tyynesti saattoi sietää. Hän tietää yleisön olevan tietämätöntä ja meidän mielipiteidemme vääriä. Häntä ilahduttaa julistaa asia ratkaistuksi, tietenkin ilman diktaattorin valtuuksia. Mutta kun häneltä sitten nöyrästi pyytää, että hän oppineisuutensa ja neronsa varastoista armollisesti oikaisisi virheemme ja antaisi valonsa loistaa tietämättömälle yleisölle, niin kirjallisen keskuksen mies julmistuukin vallan ja tuskin löytää sanoja ilmaistaakseen syvää halveksuntaansa lehteämme kohtaan sekä vakuuttaakseen yleisöä sen syvästä tietämättömyydestä.

Asia on näin: tällainen pääkeskuslainen on suunnattoman oppinut mies. Vaikka tämä seikka onkin jäänyt maailmalle salaisuudeksi, niin hän itse tietää sen tarkalleen. Hän on sitäpaitsi vuosisadan nero. Myös tästä hyvin luonnollisesta ilmiöstä maailma on jäänyt täysin tietämättömäksi. Mutta hänen kirkkaalle katselleen se asia on selvä – niin, selvä kuin vesi. Mikäpä on silloin luonnollisempaa kuin että tällainen herrasmies harmistuu maailman alhaisesta tietämättömyydestä, ja häntä kiusaavat kaikenlaisten pikkukaupunkilaisten vaatimukset, että hänen kiistattomia väitteitään tulisi aivan hiukkasen selventää ja todistaa.

Esim. tässä käsiteltävässä tapauksessa voisi tällaiselle kirjallisen keskuksen miehelle sanoa: kysymyksessä on nyt niin yksinkertainen asia kuin galvaanisen sauvan molempien napojen vaikutus suolojen liukenemiseen sekä edelleen happojen ja alkaalien erilaisesta vaikutuksesta orgaanisiin aineisiin. Ja jos edellisessä kysymyksessä kokonaan unohdetaankin lääkärit ja apteekkarit, joita keskuksen mies ei ehkä laske tietämättömään yleisöön, niin maassamme on kuitenkin jokunen sata tutkinnon suorittanutta koulunopettajaa, pappia, siviilivirkamiestä, tilanomistajaa ja sotilashenkilöä jotka tuntevat ainakin fysiikan ja kemian alkeet. Monilla on kummassakin aineessa täysin keskuksen miehen omien tietojen veroiset tiedot ja useat tietävät ainakin toiselta alalta enemmän kuin keskuksen miehen oma merkittävä persoona. Kaikkia näitä hän ei pidä vähäisimmänkään valistamisen arvoisina, paitsi sen, että he yhdessä ja erikseen ovat tietämättömiä rahjuksia. Puhtaasti lääketieteellisessä puolessa taas tarvitsee käsittää vain se todellakin pieni asia, että alkaalit vaikuttavat orgaanisiin aineisiin hajottavasti, hapot taas hyydyttävästi ja että negatiivinen galvanistinen napa siten synnyttää elimistössä alkaalin vaikutukset, positiivinen taas hapon vaikutukset. Ja kun näin helposti käsitettävän tiedon perusteella, jonka tiedon keskuksen mies aivan kuin mekin tietämättömyydessään on lainannut Crusellilta, joku tuntee itsensä niin koppavaksi kuin arkkikeskuslainen ja julistaa tämän suunnattoman oppineisuutensa pohjalta Suomen sivistyneen yleisön tietämättömäksi – toivomme Saiman useimpien lukijoiden kuuluvan tähän yleisöön – niin sellainen osoittaa mielestämme niin suunnatonta typeryyttä, ettei sellaista voi kylliksi kurittaa. Ja tästä siirrymmekin tämän tarkastelumme vakavaan osaan.

M. B:n kirjoituksen lähettäjä on huomannut kirjoituksessamme yhden virheen, sen että olemme liittäneet kaihin ja haavat molemmat saman, galvaanisen sauvan negatiivisen navan elektrolyyttisen käsittelyn kohteiksi.

Erehdys perustuu ilmeisesti huolimattomuuteen. Ainoissa saatavillamme olleissa Crusellin kirjoituksissa ei vielä esitetä esimerkkejä haavojen hoidosta. Mutta kaihimuodostumien, hankaumien ja paleltumien hoitamisesta C:n mainitussa teoksessa esitetään esimerkkejä ja ne myös parannetaan samaa napaa käyttämällä. Kuten kirjoittaja myöntää, olemme aiemmin esittäneet tämän navan yleisen, liuottavan vaikutuksen orgaanisiin aineisiin. Mutta kun C. on lyhyesti maininnut, että myös haavoja voidaan elektrolyyttistä tietä parantaa käyttämällä positiivista napaa, mikä seikka on myös muuta kautta ollut tiedossamme, niin sana ”haava” pujahti tähän hankaumien, kovettumien ym. tilalle.

Sitä vastoin koetimme samassa kirjoituksessa selvittää galvanismin ”vaikutustapaa” siten, että sauvan molemmat navat synnyttävät elimistössä prosessin, negatiivinen liuottavan ja positiivinen hyydyttävän. Tämä seikka näyttäisi kyllin selvästi osoittavan, minkä äsken mainitsimme, että sana ”haavat” mainitussa paikassa johtuu silkasta tilapäisestä huolimattomuudesta.

Tämän galvanismin vaikutustavan yleisen teorian M. B:n kirjoittaja on mielestämme käsittänyt ja esittänyt virheellisesti. Virheen katsomme olevan selvitetty asia, koska kirjoittaja ei kirjallisesta keskuksesta alentunut minkäänlaisiin todisteluihin, vaan yksinkertaisesti julisti meidän käsityksemme vääräksi. Vain siksi kehotimme kirjoittajaa tukemaan väitteitään todistein.

Mutta kirjoittaja kieltäytyy siitä myös tuoreimmassa artikkelissaan. Hän iskee ainoastaan kaihimuodostumien ja haavojen yhteenniputtamiseen. Tähän on vielä lisättävä, että myös kohonnut kova reuna haavan ympärillä hajotetaan negatiivista napaa käyttämällä ja yleisen luonteensa mukaan sen täytyy vaikuttaa hajottavasti myös rikottuun kaihimuodostumaan.

Kun siis kirjoittaja – kohteliaasti kylläkin – provosoitui osoittamaan, millä tavoin Saiman esitys galvanismin toimintatavasta on virheellinen, niin kuin kirjoittaja sen kokonaisuudessaan julistaa olevan, ja hän ei kykene esittämään muuta kuin yhden ainoan virheellisen ilmauksen, niin mitä hänen tapansa esittää tämä huomautus antaakaan odottaa hänen monista syytöksistään Saimaa kohtaan, tämän diktatorisesta, varmasta ja mahtipontisesta äänestä, viisaudesta jne.? Mitä muuta voidaan päätellä hänen äärimmäisestä menettelytavastaan hänen näin vähäisen aiheen perusteella julistaessaan koko lukevan yleisön tietämättömien ja ajatuksettomien ihmisten laumaksi?

Tässä ilmeneekin hyvin selvästi vielä kolmas syy, miksi tällainen arkkikeskuslainen tuntee itsensä niin julmistuneeksi, jos muut eivät täysin lankea polvilleen hänen vakuuttelujensa edessä vaan katsovat niiden vaativan vahvistuksekseen jonkinlaista todistelua. Tämä kolmas syy on lievintä mahdollista ilmaisua käyttääksemme oppinut pöyhkeys.

Mitään muutahan ei voi sanoa tällaisesta ylimielisyydestä, joka arvioi yleisön niin vähäiseksi, ettei se ansaitse yhtä ainutta valaisevaa sanaa ja joka puhkeaa latelemaan katkeria fraaseja heti kun vaaditaan muitakin perusteluja kuin suurellinen: minä olen näin sanonut. Asian vuoksi tällainen omahyväinen ylimielisyys on lujasti torjuttava. Kirjallisen keskuksen lehdet sekä omahyväinen ent. Borgå Tidning ovat olleet sitä täynnä, useammin kuin yhden kerran valittaneet yleisön kyvyttömyyttä käsittää niitä korkeita tarkoitusperiä, joita nämä lehdet osoittaisivat, jos niillä vain olisi kyllin sivistynyt yleisö. Jokainen tarttuminen näin turmiolliseen oppiin on siksi selkeästi torjuttava.

Eräs asia, joka kohtuullisesti edistäisi yleisön suurempaa kunnioittamista, olisi anonymiteetista luopuminen joka kerta julkisesti kiitettäessä tai moitittaessa. Jos sellaisesta arviosta puuttuu henkilökohtainen vastuu, ei yleensä ole myöskään riittävästi kunniantuntoa arvioida myös nimettömyyden suojissa niin ettei arviota häpeäisi silloinkaan kun siitä joutuu vastaamaan omalla nimellään.