Kuopio

Sadonkorjuu on tällä seudulla saatu pian päätökseen suotuisien säiden vallitessa. Hajanaiset ukkoskuurotkin ovat siellä täällä kastelleet uusia kylvöjä, jotka ovat monissa paikoissa jo nousseet hyvin oraalle.

Nuoriso kerääntyy jälleen kirjojen ääreen, ja kaupungin kauan tyhjinä olleille kaduille alkaa jälleen ilmaantua elämää.

Uutisia

Viipurissa sattunut ukonilma, joka poltti poroksi kymmenen taloa, lienee pian maankuulu. Valitettavasti uutinen ei kuitenkaan ole ainoa lajissaan. Myös Oulussa on saman verran taloja jäänyt liekkien saaliiksi. Kaupunkiemme olemattoman sammutustoimen ja kuivan sekä kuuman vuodenajan huomioon ottaen on kuitenkin pidettävä hyvänä onnena, ettei onnettomuudesta jälkimmäisessä, vain puutaloista rakennetussa kaupungissa tullut vielä pahempaa.

Sammutustoimi ja tulipalojen yhteydessä noudatettavat tavanmukaiset menettelytavat olisivat muuten oman lukunsa arvoisia. Myös maassamme käytettävien ukkosenjohdattimien laatu ansaitsisi julkista huomiota. Ainakin kansa lakkaa käyttämästä niitä jos salama sytyttää monia muitakin ukkosenjohdattimella varustettuja rakennuksia niin kuin äskettäin Vihdin seurakunnan kirkon. Syttymisen nopea selvittäminen antaa aiheen olettaa, että johdatin on ollut riittämätön tai väärin johdettu.

Uusi paavi näyttää todella olevan sitä mitä väitettiinkin, aidosti sivistynyt ihminen. Hän on määrännyt lähes yleisen amnestian ja armahtanut Kirkkovaltion poliittisista rikkomuksista pidätetyt, syytetyt, karkoitetut tai niiden vuoksi paenneet asukkaat, noin kaksituhatta henkeä. Armahdusjulistuksen yksinkertainen, humaani sanamuoto antaa hänen teolleen kaksinkertaisen arvon. Jokainen tarjottuun armahdukseen suostuva rehellinen mies on tulevaisuudessa tuon jalomielisen hallitsijan uskollinen alamainen ja hänen avoin luottamuksensa tulee luultavasti muuttamaan myös monta vähemmän rehellistä mieltä. Armahdus tapahtuu nimittäin syyllisen kunniasanaa vastaan olla ryhtymättä mihinkään valtion rauhaa häiritsevään tekoon. Asiakirjassa ei puhuta mitään äärettömästä korkeudesta ja armosta, vaan yksinkertaisesti paavin luottamuksesta alamaisiaan kohtaan. Se on kaunis dokumentti. – Englannin uudella hallituksella on jo koetinkivenä edessään Lordi Russellin ehdottama sokeritullia koskeva lakiehdotus. – Algeria on rauhoittunut hetkeksi, samoin jotakuinkin jäykkäniskaiselta mieheltä vaikuttava marsalkka Bugeaud, joka onnellisesti vältti uhkaavan kutsun Aumalen herttuan, kuningaan kolmannen pojan varakuninkaaksi. – Vanha Muhammed Ali vierailee Konstantinopolissa saadakseen tietoa Suurherran perustuslaillisista uudistuksista.

–––––––––––––––

Viikkojulkaisu Romanen näyttää ”Vaeltavassa juutalaisessa” saaneen matkustajan, joka on liian suuri sen pieneen tilaan. Tilaa voisi hintaan nähden toki olla enemmänkin ja paperi parempaa, koska lehden ei tarvitse kattaa toimituskulujaan. Jälkipainoksista voidaan hyvin puhua niitä näitä. Ruotsalaisille kirjakauppiaille molemmin puolin säädetyt korkeat tullimaksut huomioon ottaen jälkipainoksia ylipäätään on pidettävä olosuhteiden sanelemina. Mutta olisi hyvä, jos yleinen mielipide tyytyisi siihen, että varsinainen tieteellinen ja kaunokirjallisuus rauhoitettaisiin jälkipainoksilta – jos nimittäin alkuteos on ruotsinkielinen. Meidän mielestämme on siis jo kyllin pahaa, että Romanen julkaisee uudelleen ”Bruden på Ombergin”. Käännökset sitävastoin eivät missään ole julkaisijan omaisuutta. Koulukirjoja ja kansankirjasia taas tulee olla yleisön saatavilla halpaan hintaan eikä niiden uudelleenpainamista ole siitä järkevää moittia, kun tullimaksu muuten kohottaisi kirjakauppahintaa 20–30 prosenttia.

–––––––––––––––

Morgonbladet näkyy olevan sitä mieltä, että meidän aikamme on kiinnostunut ”ei mistään”. Todisteeksi lienee otettu suomalaisten lehtien kuuluisa ”Ingenting”. Lehtien sisältö kertoo yleisön mausta, ne sisältävät ”ei juuri mitään”, joten jne. Tämän todistelun kylkiäisenä seuraa: ravinto, jota suomalainen rahvas syö, todistaa sen mausta. Nyt se syö pettuleipää joten pettuleipä on sen makuun. Hfors Tidningar on, kuten kaikki tietävät, kilvoitellut saman todistuksen käyttämisessä. Yllättävää on, että M. B. nyt on halukas jälleen ottamaan käyttöön tuon kuluneen todistelun.

Tutkintoläksyjen uusi kukoistus

Ruotsin lehdet kertovat ehdotuksesta maan yliopistojen uusiksi perussäännöiksi. Niistä näkee, että tutkintojärjestelmää ollaan nostamassa uuteen kukoistukseen. Kunnollisten koulutietojen omaamisesta yliopistoon tultaessa saa erivapauden mutta sitten luetaankin läksyjä jatkuvasti. Niinpä ehdotus säilyttää tulevilla siviilivirkamiehillä erityisen preliminäärin, meillä filosofiseksi tutkinnoksi kutsutun tutkinnon, johon kuuluu latinan käännöstä, läksyjä historiassa ja logiikassa ym. Kun filosofisen tiedekunnan kandidaatin tutkinto on kiitettävästi jaettu kolmen luokkaan, niin lääketieteellisen tai juridisen tiedekunnan tutkintoon vaadittava valmistava filosofinen kurssi ei ole mahtunut näihin luokkiin, vaan lisäksi ehdotetaan erityisiä lääketieteellis-filosofisia ja juridis-filosofisia tutkintoja. Tyylinäyte kyllä vaaditaan, mutta minkäänlaista osoitusta jonkin tieteellisen aiheen perinpohjaisen käsittelemisen kyvystä ei vaadita edes filosofisen tiedekunnan oppiarvon saavuttamiseksi. Oppiarvoväitöskirjan tekemiseen rohkaistaan lupaamalla yksi virkavuosi kirkollisella etenemisuralla, mutta jollei halua tällä tavoin huolehtia lihavammasta tulevaisuudesta, voi jättää tämän kokeen suorittamatta ja tyytyä tutkintoläksyihin.

Kun arvon professorit myös Ruotsissa valittavat tutkintotouhusta koituvaa vaivaa, joka estää heitä tieteellisestä työstä, niin on omituista nähdä, kuinka tarkoin kaikki akateeminen opiskelu ahdetaan tutkintopakon puitteisiin. Virastoissa valitetaan yliopistosta valmistuneiden vähäisiä kykyjä siitä huolimatta, että siellä nyt pakerretaan läksyjä vain tätä tai tuota virkaa varten. Yliopistossa valitetaan, että tässä kiivaassa virkamiestehtailussa tieteellinen opiskelu on täysin mahdotonta. Ja kuitenkaan kumpikaan puoli ei luota tieteellisiin opintoihin. Ei uskota, että tieteellisen näkemyksen vaatiminen pakottaa opiskelijan tutkinnosta riippumatta hankkimaan itselleen tarvittavat tiedot, eikä sitä, että tuo vaatimus antaa hänelle kyvyt omistautua tarpeellisille virkarutiineille. Ja mikä taas unohdetaan, on se, etteivät sen paremmin läksyt kuin nuo rutiinitkaan tee kunnollisia virkamiehiä, vaan siihen tarvitaan niin mielipiteiden kuin toimintatavankin itsenäisyyteen perustuvaa opiskelua ja ajattelua. Ehkä ajatellaan, että sellaista tarvitaan vain yhteiskunnan korkeimmilla paikoilla. Mutta tällainen sivistys on yhtä tärkeää jokaiselle yhteiskunnan jäsenelle, on hän ylhäinen tai alhainen, virkamies tai ei, eikä sellaista toisekseen voi esiintyä korkeammilla paikoilla, jos sitä puuttuu alemmilta, jolloin ylennyksen perusteina ovat syntyperä, rikkaus, mielistely ja suosio. Siinä käy usein niin, että korkeammassa asemassa olevalla on vähemmän kykyä kuin alemmalla. Tästä toki puhutaan vastenmielisyyttä ja halveksuntaa osoittaen, mutta ulkoinen loisto kaunistaa kaiken ja lopulta päädytään pitämään kaikkea todellista sivistystä turhana millä tahansa paikalla yhteiskunnassa.

Luonteenomaista ruotsalaisehdotukselle on lomien pidentäminen. Oi sinä pohjoisen maan suloinen laiskuus!

–––––––––––––––

Maamiehen Ystävän erään äskeisen numeron liitteenä on julkaistu Palestiinan kartta suuressa kvarttokoossa. Kartta on varsin kaunis ja selkeä. Vain vuoret ovat jääneet melko epäselvästi hahmotetuiksi. Tekstit ovat antiikvaa, joten niiden tulkitseminen antaa rahvaalle soveliasta harjoitusta ”latinalaisen” kirjoituksen lukemiseen. Tällaiset kauniit liitteet lisäävät varmasti tuon sanomalehden levikkiä, jos rahvaan huomiota vain kiinnitetään tähän asiaan.