Kuopio
Hajanaiset pilvet ja ajoittaiset vähäiset sadekuurot kuuluvat vallitsevaan säätilaan. Vettä on satanut morsiuskruunuun, nimittäin rukiin, jonka alkanut heilimöinti keskeytyi eikä ole vielä päätöksessään. Lämpimiä kesäpäiviä voidaan muuten laskea koetun jo kymmenkunta, ellei olla turhantarkkoja tavaran hyvyydestä. Iisalmelta vahvistetaan, että huhu Kolehmaisen oleskelusta siellä pitää paikkansa. Kanasen uskotaan olevan hänen seurassaan; ja heihin kuuluu liittyneen muuan entinen pientilallinen, joka on alioikeudessa tuomittu saamaan raippoja ja linnoitusvankeuteen, mutta jonka tuomion täytäntöönpanon korkein oikeus on muuttanut niin sanotusti tulevasta käyttäytymisestä riippuvaksi.
Uutisia
Loviisassa on vietetty kaupungin perustamisen satavuotisjuhlaa, jonka ohjelmassa ovat olleet jumalanpalvelus, huoltorahaston perustaminen kaupungin kuolleiden porvareiden leskiä ja lapsia varten, köyhille tarjottu ateria ja rikkaiden tanssiaiset. Helsingistä ja Turusta on saatu tietoja erinomaisista konserteista ja näytännöistä, joiden takia taidearvostelu kukoistaa kummallakin paikkakunnalla vahvana. Kanava kertoo, että Pohjois-Savoon on perustettu raittiusyhdistys, johon kuuluu 30 jäsentä. Täällä Kuopiossa asiasta tiedetään yhtä vähän kuin siitä hirmuisesta juopottelusta, jota kirjoituksen lähettäjä kauhistelee. Rahvaan lukutaidottomuus sen sijaan tunnetaan hyvin ja todistetaan todeksi.
F. A. Tidning, joka on muita virallisia tietoja seuraillen julistanut vanhan O'Connellin vaikutuksen Irlannissa täysin olemattomaksi, elvyttää hänet nyt uudelleen ja kertoo hänen arvostuksensa olevan sangen nopeasti kasvamassa. Vapaajoukkojen Luzerniin tekemän hyökkäyksen johtaja toht. Schweiger, joka oli valittu hyökkäyksen sovitusuhriksi, kuuluu onnistuneen pääsemään pakoon.
–––––––––––––––
Morgonbladetissa kerrotaan, että ”lukuisia korkeasti kunnioitettuja maalaisia on 16. kesäkuuta kokoontunut Kuopion kaupunkiin keskustelemaan maatalousseuran perustamisesta paikkakunnalle, mutta he ovat arvohenkilöiden (jotka nimittäin olivat laatineet kokouskutsun) taholta kohdanneet sellaista välinpitämättömyyttä asiaa kohtaan, ettei kokousta varten ollut varattu edes paikkaa. Korkeasti kunnioitetut saivatkin siksi palata kotiväen luokse sellaisin terveisin, että kutsu oli ollut vain sanomalehden keksintöä jne.”
Yllä olevan kirjoittaja on tällä teollaan selvästi osoittanut niin pikkumaisuutensa ja vähäisen kiinnostuksensa kyseistä asiaa kohtaan, kuin myös sen, ettei ainakaan häntä voida juuri laskea ”korkeasti kunnioitettujen” joukkoon. Rehellisyys ja kunnia näyttävät olevan hänelle tuntemattomia asioita. Saiman numeron 22 kokouskutsussa nimittäin sanotaan: ”Lähempiä tietoja kokouksen ajasta ja paikasta saa Kuopion Kirjakaupasta.” Nyt kävi niin, ettei kukaan – siis ei yksikään – suvainnut ilmoittautua sinne. Myöskään Saiman toimituksesta ei asiasta kyselty. Morgonbladetin kertomus on siis silkkaa epätotuutta. Kirjoittaja hävennee myös vastedes ilmaista itseään yleisölle. Hänen tyylisiään juttuja kirjoitetaan parhaiten pimeässä.
–––––––––––––––
Muuan kirjoittaja julmistelee Morgonbladetissa eräitä Saiman (nro 17) maamme kirjakaupoista ja kustannustoiminnasta esittämiä sanoja. Kirjoittajan arvostelemien ”aatteiden” johdosta saamme totuudenmukaisesti selvittää, ettemme pidä kauppasaksojen toimintaa millään tavoin häpeällisenä asiana, vaikka uskommekin, että kustannustoimi voisi olla hiukan enemmänkin kuin moista spekulointia. Ei liene tarpeen todistaa, että sivistynyt ja uuttera kustantaja voi kannustaa kirjallista toimintaa ja edistää kirjallisuutta, eikä vain odottaa sen tuottavan hänelle voittoa. Mainitussa kohdassa olemme myös selvittäneet, miksi maan kirjapainoja ”aatteemme” mukaan voidaan kutsua monopoleiksi. Niin kauan kuin kuka tahansa ei saa vapaasti perustaa kirjapainoa, oikeus sellaiseen on monopoli. Ylikorkeat hinnat todistavat meidän maassamme selvästi kirjapainojen monopoliasemasta. Lisäksi voi olla samantekevää, ovatko kirjanpainajat kustantaneet numerossa 17 luetellut kirjat vai ei. Tunnettu asia on, että heidän tuotteitaan ei saa maaseudun kirjakaupoista, mikä taas johtuu siitä, että he antavat niitä vain käteistä maksua vastaan, ei välityskauppaan. Lopuksi pyydämme, etteivät asianomaiset olisi niin herkkänahkaisia, että katsovat yhden sanomalehden tylyn kosketuksen estävän kaikki puhdistautumistoimet. Siitä, mikä päivittäin koituu kirjailijan osaksi, voivat myös kustantajat, kirjakauppiaat ja kirjanpainajat saada jotain hyötyä itselleen. Viimeksi mainittujen jokapäiväinen leipä on tosin muutoinkin leveämpi kuin edellisten.
Suomen tilastoista
Tilastotiede on itsenäisenä tieteenalana uuden ajan tulokas ja vasta viime aikoina se on saavuttanut pitemmälle kehittyneen muodon, jota alan miehet eivät tosin vieläkään pidä sen todellista arvoa vastaavana. Tavallisesti tähän tieteeseen liitetään vain mielikuvia ikävistä ja kuivista numerotiedoista sekä monimutkaisista taulukoista ilman äärtä ja määrää. Mutta itse asiassa harva tutkimus on yhtä monipuolista ja tarjoaa enemmän ajattelemisen aihetta, puhumattakaan siitä, että tarkempien tietojen saaminen isänmaan nykyisestä niin fyysisestä kuin henkisestäkin tilanteesta on isänmaataan rakastavalle aina erittäin tärkeä asia. Maan maantieteelliset olot, kansan luonnonolosuhteet, valtiojärjestys ja valtionhallinto, lainkäyttö, kirkolliset olot, lopulta kansakunnan koko fyysinen ja henkinen kulttuuri – kaikki se on tilastotieteen kohteena. Ytimekkäästi vaaditaankin, että sen tulee olla nykyhetken historiaa niin kuin historia on jatkuvaa tilastotiedettä. Jo tilastotietojen järjestely sekä yhteen saattaminen edellyttää hyviä tietoja yhteiskunnallisista olosuhteista, niiden vaikutuksesta toisiinsa sekä kansakuntaan, ja toisaalta tilastotiedot tarjoavat kokemukselle runsaasti materiaalia erilaisten instituutioiden erilaisesta vaikutuksesta yhteiskunnan vaurastuttamiseksi. Vaikka teoria aina vaikuttaakin yhteiskuntajärjestykseen, niin jatkuvat ja tarkat havainnot antavat kuitenkin kokemukselle sellaista lujuutta ja varmuutta, joka terveellisesti rajoittaa teorian usein vaarallista ylivaltaa. Varma ja yleisesti levinnyt tieto yhteiskunnan tilasta kunakin hetkenä vaikuttaa varmasti myös yhteiskunnan sisäisen rauhan säilymiseen. Sen paremmin hallittujen toiveet kuin hallitsevien toimenpiteetkään eivät nimittäin voi vastustaa selkeiden tosiasioiden todistusvoimaa. Myös kaikkien uudistusten on perustuttava kiistattomiin tosiasioihin. jos uudistuksia vaativat ja toteuttavat ylipäänsä pyrkivät toimimaan järjellisesti.
Ja jos sivuutammekin tilastotieteen edellä osoitetun tieteellisen arvon sekä yhteiskunnallisen hyödyllisyyden ja ajattelemme vain yksilön aineellisia sekä henkisiä tarpeita, niin on myönnettävä, että molempien tyydyttäminen jää kovin vajavaiseksi, jollei tunne oman maansa asioita. Ja kukapa meidän maassamme tuntee esim. Suomen geologista laatua, ilmastoa ja eri seutujen kasvillisuutta; kuka tietää, kuinka tuottoisaa maanviljely maan eri osissa on sille koituvat verot ja työkustannukset huomioon ottaen, mitä teollisuutta missäkin kannattaa harjoittaa jne. Kuka tuntee yleisen sivistyksen sekä siveellisyyden nykyisen tason ja tietää, mitkä sivistyslaitokset ovat niiden kannalta osoittautuneet tehokkaimmiksi tai millä tavoin valtiollisten olojen, lakien, hallinnon, elinkeinojen ja kauppasuhteiden alalla tapahtuneet muutokset ovat näissä asioissa vaikuttaneet? Ja minkälainen aukko ihmisen tiedoissa onkaan näiden tietojen puuttuminen? Kuinka paljon se rajoittaa hänen kykyään niin hyödyttää isänmaataan kuin huolehtia omasta ja omaistensa toimeentulosta? Maan oloja käsittelevä tilasto ei tietenkään hetkessä voisi korvata tuota puutetta, koska se aluksi olisi väistämättä epävarma ja epätäydellinen ja koska vastaavat tiedot menneisyydestä puuttuvat. Mutta tilasto antaisi kuitenkin mahdollisuuden saada tuo aukko kerran paikatuksi.
Kukaan muiden maiden nykyisiä tilastoja vähänkään tunteva ei voine kiistää väitettämme, että meidän maassamme ei vieläkään ole havaintomateriaalia edellä esitettyihin kysymyksiin vastaamiseksi. Varmasti voidaan tietenkin arvioida vain sitä, mitä julkisesti on tiedotettu. Virastojen vuosikertomukset tosin sisältänevät summittaisia tietoja, joista voidaan päätellä yhtä ja toista, ja viime aikoina tällaisia yhteenvetoja on julkaistu monilta aloilta, myös virallisessa lehdessä. Mutta jos tiedemies haluaisi tällaiselta pohjalta ottaa kantaa mainittuihin kysymyksiin, niin ratkaisu perustuisi nykyisten tietojen varassa enemmän yksilöllisiin käsityksiin ja mielikuviin kuin kirkkaisiin tosiasioihin. Herra Reinin tilastollinen esitys on ensimmäinen yritys Suomen tilastojen kokoamiseksi. Sitä ennen tärkeimmän tiedon isänmaasta muodosti se vähä, mitä Tuneldin maantieteessä sanottiin. Emme halua lainkaan väheksyä herra Reinin kirjan arvoa, joka käytössä oleviin apuvälineisiin ja lähteisiin nähden ei ehkä voisikaan olla suurempi kuin se nyt on. Tarvitsee kuitenkin vain lyhyesti vertailla sitä Forssellin Ruotsin tilastoihin vakuuttuakseen siitä, kuinka kaukana herra Reinin kirjan maasta tarjoaman tiedon taso vielä on tieteen nykyisestä tasosta ja yleisen tarpeen vaatimuksista. Antaaksemme joitakin lähtökohtia asian arviointiin myös niille, joilla ei ole mahdollisuutta saada Forssellin teosta käyttöönsä, luettelemme tässä erään ruotsalaisen lehden mukaan ne julkiset dokumentit, joihin Ruotsin tilastolaitos voi tukeutua ja jotka Forssellilla on teoksessaan ollut käytössään.
Tärkein lähde on erityisen tabellikomission vuodesta 1749 ylläpitämä maan väkiluvusta kertova tabellilaitos, johon mainitusta vuodesta vuoteen 1808 saakka sisältynee siis myös Suomen väkiluku. Taulukot koostuvat vuotuisista kuolleisuustaulukoista ja niin sanotuista viisivuotistaulukoista. Ensiksi mainitut sisältävät syntyneiden ja kuolleiden lukumäärien lisäksi solmitut ja purkautuneet avioliitot sekä tavalliset erottelut eri ikäryhmiin, samoin kuin syntyvyyden, kuolleisuuden ja avioliitot eri säätyluokissa, kuolleisuuden kunakin vuoden kuukautena lapsivuoteeseen, isorokkoon, ja väkijuomiin, sekä erilaisissa onnettomuuksissa kuolleet, murhatut ja itsemurhat sekä kuolleisuuden hyväntekeväisyyslaitoksissa, ojennuslaitoksissa ja vankiloissa. Lisäksi tulevat tiedot rokotettujen määrästä, sisään- ja ulosmuutosta sekä väkiluvusta neliöpeninkulmaa kohti valtakunnan ”jokaisessa kihlakunnassa”. Viisivuotistaulut on laskettu osin äsken mainittujen pohjalta, mutta niin että ne ilmoittavat jokaisen seurakunnan ja kaupungin väkiluvun ikäryhmien, siviilisäädyn sekä yhteiskuntaluokkien mukaan luokiteltuna. Edelleen ne sisältävät lääni- ja kaupunkikohtaiset tiedot mies- ja naissukupuolen jakautumisesta eri ammatteihin ja toimiin, talouksien jakautumisesta varallisuuden ja elatuskyvyn mukaan, sekä loisten, mäkitupalaisten, vaivaisten, vankien, sokeiden, kuuromykkien ja vähämielisten määrät. Kaikki tämä esitetään 38 erillisessä taulukossa.
Toinen päälähde ovat maaherrojen viisivuotiskertomukset, jotka ovat osin taulukkoja erillisine tietoineen maaseudulta ja kaupungeista, osin kuvailevia. Maaseudulta taulukot kertovat tilojen, asuntojen ja kaikenlaisten järjestelyjen määrät sekä niiden verotusarvot, vuotuisen kylvön ja kunkin viljalajin keskituoton, karjan lukumäärän, kruunun maksut ja kunnalliset rasitukset. Kaupungeista ilmoitetaan talot ja tontit, ammatit, tuotanto, kauppa, maksettavat verot jne. Kuvaus taas sisältää 1) läänin luonnontilan ja toimenpiteet sen parantamiseksi; 2) väkiluvun verollepanoluetteloiden mukaan, kansan elinkeinot, hyvinvoinnin, sivistyksen ja siveellisyyden; 3) elinkeinojen tilan ja niiden kasvun tai taantumisen, esim. maataloudesta uudet viljelyalat, uudet menetelmät, viljasato suhteessa vallitsevaan tarpeeseen, rehutilanne, niittyjen ja laidunmaiden taso, karjan laatu, rotujen jalostaminen jne; 4) valtiolliset olot, rahatoimen (se tosin tarkoittaa hallintoa ja veronkantolaitosta), uudisrakennukset, tilojen halkomiset, maanjaon edistymisen ja vaikutukset, maksettavat verot ja niiden ankaruuden, poliisin sekä opetuksesta, järjestyksenpidosta, siveellisyydestä, terveydenhoidosta ja köyhäinhoidosta vastaavat laitokset jne.
Kolmas lähde ovat oikeusministeriön vuotuiset kertomukset oikeuslaitoksesta. Nämä tilastot ovat entisen ministerin, kreivi Rosenbladin aikana kehittyneet niin täydellisiksi, että ne voittavat useimpien maiden oikeudenkäyntitilastot. Tilasto ilmoittaa taulukkojen muodossa siviilijuttujen määrän, laadun, käsittelyn sekä tietyissä tapauksissa riitelevien henkilöiden säädyn. Rikosjutuista samoin lukumäärän, laadun arvioituna kolmen luokan mukaan, joihin sisältyy 138 eriteltyä rikosta ja rikkomusta, syytettyjen lukumäärän, vapautettujen ja tuomittujen lukumäärän. Edelleen tuomittujen sukupuolen, iän, aviollisen tai aviottoman syntyperän, syntymä- ja olinpaikan, siviilisäädyn, säädyn sekä tiedot kristinopissa. Edelleen kertomus sisältää tuomioistuinten vastaukset seuraaviin niille esitettyihin kysymyksiin: ”mitä motiiveja, aiheita ja huomionarvoisia seikkoja liittyy niihin rikoksiin, joista laki määrää kuolemanrangaistuksen tai henkisakot? Mitkä ovat itsemurhien ja itsemurhayritysten tunnetut syyt, mitä rikoksia ja itsemurhia voidaan pitää väkijuomien aiheuttamina ja mitä huomionarvoista rikostilastoihin kuuluvaa on muutoin tapahtunut?”
Rikostilastojen lähteenä ovat myös hallituksen vankiloista ja työlaitoksista antamat vuosikertomukset. Myös muut kollegiot ja virastot julkaisevat yksityiskohtaisia vuosikertomuksia. Kauppakollegio antaa vuosittain kolme kotimaista ja ulkomaan merenkulkua, vientiä ja tuontia, tehtaiden tilaa, niiden työllistämien työläisten määrää, työmenetelmiä, tuotannon määrää ja arvoa ym. koskevaa kertomusta.
Jos nyt otamme huomioon, että kaikki nämä asiakirjat julkaistaan painettuina, että myöskin julkiset valtiopäiväasiakirjat kertovat valtion tulot ja menot ja että tärkeimmissä kysymyksissä erityiset komiteat kokoavat ja julkaisevat tietoja erillisten valtionhallinnon haarojen alalta, niin lienee myönnettävä, että tähän kaikkeen verrattuna meidän maamme tilastoa ei ole vielä aloitettukaan. Edellä mainituista otsakkeista voidaan myös päätellä, millainen oman maan tuntemus meidän maassamme vallitsee ja käy päinsä. Eivätkä Ruotsin tilastot ole mikään poikkeus, vaan useimmissa Euroopan maissa on vastaavia tilastollisia toimistoja vastaavien tietojen kokoamista, yhteen saattamista ja julkistamista hoitamassa. Sellaisten lähteiden turvin myös tiedemies voi saada jotain aikaan; jos niitä ei ole, ei ole hänen tiedettäänkään.
On tunnettua, että eräs nyttemmin jo edesmennyt Suomen Talousseuran jäsen sai tehtäväkseen laatia maan tilastoa, ja nyt tosin jo vanhentunutta materiaalia lienee tallessa seuran arkistossa. Tuntuisi kuitenkin siltä, että yksityisen tai jonkin seuran voimin ei tässä asiassa kyetä saamaan tarpeeksi aikaan. Muistutamme vielä viime aikoina kiitettävän huolellisesti julkaistuista kansantalouden eri haarojen tilaa koskevista tiedoista, herra Gyldénin Suomen kaupunkeja koskevasta kuvauksesta sekä monista maan lehdistössä julkaistuista faktoista kotimaisen tilastomme lähteinä. Mutta kaikki lienevät myös samaa mieltä siitä, että ne eivät tähän tarkoitukseen riitä. Voidaan siis vain toivoa, että tämä ei vain tiedemiehiä vaan jokaista tiedonhaluista suomalaista koskeva puute tulevaisuudessa tulee autetuksi ja että maamme asukkaiden keskuuteen leviää sellainen isänmaata koskeva tieto, joka tämän nimen ansaitsee.
