Saima nro 25, 27.6.1846

Tietoka dokumentista

Tietoa
27.6.1846
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

Kuopio

Juhannus oli täällä niin pilvinen ja kolea, että talvinen takkatuli on saanut korvata juhannusauringon paisteen.

Kun opinhaluinen nuoriso on joksikin aikaa kadonnut kaduilta, sen tilalla on parin viikon ajan liikuskellut kaupungin vesiliikenteen ja rahvaan viljantarpeen tänne tuomaa väkeä. Kun puhutaan Kuopion vesiliikenteestä, saattanee monenkin epäilijän suu vetäytyä säälivään hymyyn. Tilanne on kuitenkin sellainen, että kaupungin alusten lästimäärä kestänee vertailun eräiden rannikko- ja tapulikaupunkien kanssa. Pikkuveneillä ei kuljeteta tuhansia tynnyreitä suolaa ja viljaa eikä lankkuja ja lautoja kymmeniätuhansia toltteja. Myös suuria tällaisen puutavaran lasteja nähdään nykyisin kaupungin satamassa, kun kaupungin nimeä kantava höyrylaiva on ryhtynyt hinaamaan aluksia ja niiden lasteja. Viimeksi tänne saapui Varkaudesta alus, jonka lastina oli 1 150 tynnyriä kruunulle kuuluvaa ruista, ja juhannuspäivänä höyrylaiva lähti jälleen Lappeenrantaa kohti hinaten kahta lotjaa, joissa kulki 700–800 tolttia lautoja kummassakin.

 

Ulkomailta

Portugalin vallankumous kuuluu jo johtaneen vallasta luopumisiin jne. Espanjassa näkyy aiheellisesti pelättävän tartuntaa levottomasta naapurista. Lehdistön vaientaminen osoittaa, että yhteiskuntaa vaivaavia vikoja vastaan ei ole mitään luotettavaa lääkettä. Toisin sanoen: potilaan terveyttä ei paranneta sillä, että hän vaikenee lääkärille vaivoistaan. Kukapas sitä käsittäis’. – Meksikon ja Yhdysvaltojen sota on alkanut jälkimmäisen joukkojen tappiolla. Virallisista selvityksistä ja arvioista voi nähdä, että sivistymättömyyden, epäjärjestyksen ja köyhyyden maalla Meksikolla on enemmän ystäviä kuin Yhdysvalloilla, jonka vika on siinä, että samalla kun maassa on laajemmat kansalaisvapaudet, se yhteiskunnallisten olojen järjestyneisyyden, uskonnollisuuden ja sivistyksen suhteen voittaa kaikki Euroopan maat. Myös teollisuuden ja kaupan alalla se on useimpien Euroopan maiden edellä.

–––––––––––––––

Helsingissä on syntynyt yleinen lukuyhdistys, jommoisia monissa sivistyneemmissä maissa ei puutu vähäpätöisistäkään kaupungeista. Hanke johtanee siihen, että vähitellen syntyy seuran jäsenille tarkoitettu lainakirjasto, jollaisen laitoksen tarve ”maan kirjallisen elämän keskuksessa” on myöskin vasta nyt alettu tuntea. Jäsenmaksu on kaikille sama mikä meistä näyttää yliopistokaupungissa vähän oudolta.

Erityinen Akateeminen Lukuyhdistys on tarpeellinen monestakin syystä, koska sellainen voi synnyttää myös yleisen Ylioppilasyhdistyksen osakuntalaitoksen haitallisen vaikutuksen vastapainoksi. Kaikkien ylioppilasosakuntien yhteisvoimin sellaiselle voitaisiin helposti hankkia oma huoneisto. Tuskin olisi mahdotonta saada 15 000 hopearuplan julkista lainaa kahden prosentin korolla ja neljän prosentin vuotuisella kuoletuksella pääomasta. 900 ruplan kokoamiseksi vuodessa tarvittaisiin kultakin ylioppilaalta aluksi noin yksi hopearupla lukukaudessa, mutta sitten summa vuosi vuodelta pienenisi. Samoihin tiloihin voitaisiin koota kaikki osakuntien kirjastot ja tilaa olisi myös niiden kunkin omille kokouksille. Sopiva paikka tällaiselle rakennukselle on tyhjä tontti entisen sairaalan vieressä Yleistä promenadia vastapäätä. Rakennus voitaisiin pystyttää Hämeenkadun varteen ja lopputontti aina Unioninkadulle saakka käytettäisiin puuistutuksiin, kesäsalonkien ja keilaratojen rakentamiseen jne.

Yliopiston nykyinen Rector Magnificus, joka hiljattain avokätisellä lahjoituksellaan Savolais-Karjalaisen osakunnan rakennusrahastoon muistutti tällaisten kokoontumispaikkojen hyödyllisyydestä ylioppilasyhteisölle, ei varmastikaan kieltäytyisi lähtemästä innolla mukaan hankkeeseen. Ei tarvinne lisätä, että ehdotuksemme yksityiskohdat ovat sinänsä merkityksettömiä, mutta halusimme vain niiden avulla osoittaa, kuinka helposti toteutettavissa mainitunkaltainen hanke olisi. Sen suuresta hyödyllisyydestä ei toivoaksemme ole enempää kuin yksi mielipide.

 

–––––––––––––––

W. Kilpinen, joka tunnetusti voimakkaasti puolustaa suomen kielen saattamista oikeuksiinsa maan virallisena kielenä, on Kanavassa kehottanut julkaisemaan sellaista suomenkielistä lehteä, joka käsittelisi jonkin verran myös kotimaista kirjallisuutta. Aiheellisesti K. odottaa sellaista Helsingistä ja jotkut ovat katsoneet Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sopivaksi huolehtimaan sen julkaisemisesta. Kanava esittää paremmin perustellun kannan, että Suomi-aikakauslehti voisi ja sen tulisi täyttää tämä paikka, sillä Kanavan mukaan Suomen sisällöstä jollain tapaa kiinnostuneet lukijat lukevat sen mieluummin suomeksi kuin ruotsiksi. Suomen kieltä taitamattomat taas eivät kykene myöskään seuraamaan niitä tutkielmia, jotka lehden sisällöstä sen viimeaikaisessa muodossa ovat vieneet suurimman osan.

Kun herra Kilpinen sitä vastoin niin tavattoman varovaisesti puhuu yhteiskunnallisista asioista (”yleiset aineet”) lehdistön aihepiirinä, niin näyttää kuin hän kuuluisi niihin, jotka eivät tiedä, kuinka hauska asia se on. Herra W. Kilpinen siis yrittäköön.