Saima nro 20, 15.5.1845

Tietoka dokumentista

Tietoa
15.5.1845
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

Kuopio

Viime päivinä lämpömittari on näyttänyt jopa +16 astetta pilvisen taivaan alla. Eilen saatiin ensimmäinen kevätsade. Lunta on yhä runsaasti, niin että se estää teillä liikkumisen. Järvien jää ei ole vielä saanut mustaa kevätväriään, ja sen arvellaan pysyvän liikkumattomana kukkaiskuukauden loppuun saakka. Tämä muistuttaa siitä, miten sopimattomia Suomen kaltaiseen maahan yleensäkin ovat Almanakassa käytetyt kuukausien lisänimet. Ne todistavat myös piintyneen sovinnaisuuden vallasta.

 

Uutisia

Hänen Keisarillinen Majesteettina on 16. huhtikuuta armollisesti suvainnut kutsua Keisarillisen Senaatin Talousosaston jäseneksi Vaasan läänin maaherran, ritari Carl Cronstedtin, joka samana päivänä on armollisesti vapautettu tehtävästään maaherrana.

Muutoin kuuluu tavanomaista ei mitään, jota selostavat lehdet ovat täynnä – sikäli kuin kirjailmoitukset eivät viime aikoina ole täyttäneet palstoja. Nyt ne täyttävät jopa Morgonbladetin jatkokertomuksenkin. Pian ne varmaankin kotimaisen kirjallisuuden kukoistuksen osoituksena muodostavat lehtien koko sisällön. Onnellinen se, jolla nyt sattuu olemaan kynä kädessään. Hän voi rankaisematta kirjoittaa mitä miellyttää, sillä maailma ei siitä kuitenkaan näe yhtään mitään.

 

Ruotsi. Valtiopäivien päättymisajankohtaa ei ole vieläkään päätetty, vaikka kuningas on huhtikuun lopussa palannut Christianiasta. Yhtäkään tärkeimmistä kysymyksistä eli edustuksen uudistusta, uutta rikoslakia ym. ei siihen mennessä nähtävästi saatu ratkaisuun. Englannin parlamentissa Toryt vastustavat ankarasti ehdotusta tuen myöntämiseksi Irlannin ainoalle katoliselle pappisseminaarille. He eivät ajattele pientä, 30 000 punnan rahasummaa vaan kysymys on periaatteesta, jonkin muun kuin ylhäisaristokraattisen episkopaalisen kirkon tukemisesta. Jatkuvat huhut Ranskasta kertovat, että Thiers on eronnut oppositiosta astuakseen hallitukseen, joka kuitenkin on pääasia eikä jätä siten muuta vaihtoehtoa. Turkissa on ulkomaisten kirjojen sensuuri astunut onnellisesti voimaan ja turkkilaiset ovat nyt täysin suojassa kaikilta valistuksen vaaroilta. Blessau: Korkovakuutuslaitokset ja niiden merkitys nykyajalle sekä jälkimaailmalle, 27 hopeakopeekkaa.

 

–––––––––––––––

Studier, Kritiker och Notiser -lehti paheksuu hieman kaavamaisesti tullimaksua, joka Suomessa on määrätty ruotsalaisille kirjoille ajatellen tämän tapahtuvan suomalaisen kirjallisuuden etujen puolustamiseksi, vaikka lehden käsityksen mukaan tullin vaikutus saattaa olla aivan toisenlainen. Jos lehden toimitus olisi ottanut huomioon sen, että Suomessa julkaistuista ruotsinkielisistä kirjoista on Ruotsissa jo vuosikymmenen ajan peritty 33 1/3 prosentin tuontitulli, se olisi ehkä ymmärtänyt asian oikein, yksinkertaiseksi vastatoimeksi, jonka tarkoituksena on hyödyttää Suomen kirja-alaa. Jos tullimaksu poistettaisiin Ruotsin puolella, olisi hyvinkin luultavaa, että seurauksena olisi sama ratkaisu Suomessa. Jälkipainokset kieltävistä sopimuksista voitaisiin silloin myös neuvotella diplomaattiteitse. Voidaanhan nykyoloissa pitää varmana, että Suomesta tulee Ruotsin kirjankustantajille heidän pieni Belgiansa. Tämä seikka ei siis sinänsä estä meitä suomalaisia hankkimasta itsellemme Ruotsin kirjallisuuden aikaansaannoksia, joita voidaan päinvastoin ostaa entistä halvemmalla, kun kirjailijanpalkkiota ei makseta. Mitä kauemmin Ruotsissa viivytellään nykyisten kaupan esteiden poistamista, sitä suuremmiksi kasvavat Ruotsin kirja-alan menetykset. Uskomme voivamme vakuuttaa, että Suomessa toivotaan molempiin suuntiin vapaata kirjallisten tuotteiden kauppaa.

 

–––––––––––––––

Kun lehdistön anti yleisesti ottaen on enemmän kuin laihaa, minkä syyksi parilla taholla tarjotaan causa sonticas [oleellisia syitä], niin Borgå Tidning, joka on koko vuoden ollut täysin hukassa, alkaa kevään myötä oikein kukoistaa. Sen numero 33 on kallisarvoinen kajastus vanhoilta hyviltä ajoilta. Numeron kohokohta on kuitenkin ”amerikkalainen kääpiö kenraali Tom Tumb”. Tom Tumb! Tom Tumb! Tom Tumb!, Tom Tumb!, Tom Tumb! Hän on 14-vuotias, 27 tuumaa pitkä ja painaa 15 naulaa. Hän laulaa, tanssii ja esittää kreikkalaisia patsaita – Rappon sulottarista huolimatta. Hän esiintyy erilaisissa puvuissa, hän on vieraillut kuninkaallisten luona Pariisissa, Lontoossa ja Brüsselissä. Hän antaa itse audiensseja ja kuitenkin hän puhuu ymmärrettävästi! Ihmeiden ihme! Tom Tumb! Tom Tumb! Tom Tumb! Kadehdittava Borgå Tidning!

 

Kuolemanrangaistuksesta

On riittävästi tiedossa, kuinka monet kiistat aina Beccarian esiinnoususta (1764) lähtien on niin kirjallisuuden kentillä kuin lakiasäätävissä kokouksissakin käyty kuolemanrangaistuksen oikeellisuudesta ja hyödyllisyydestä. Ne ovat viime aikoinakin jatkuneet taukoamatta ilman että niiden seurauksena kuolemanrangaistusta olisi missään Euroopan maassa kokonaan lakkautettu. Suomi muodostaa tavallaan poikkeuksen, sillä kuolemanrangaistus on säilynyt laissa, mutta se korvataan karkotuksella, eikä muutakaan sellaista ruumiinrangaistusta käytetä, joka voisi välittömästi johtaa kuolemaan.

Huomataan, että kaikkein harkitsevimmat asiaan kantaa ottaneet miehet ovat katsoneet niin kuolemanrangaistuksen kuin rangaistuksen ankaruuden yleensäkin riippuvan kunkin kansakunnan sivistystasosta ja maan yleisestä mielipiteestä. Jo Montesquieu toteaa yleisenä kokemuksena, että ”niissä maissa, joissa rangaistukset ovat lieviä, kansalaiset kannattavat niitä yhtä lailla kuin toisissa maissa ankaria rangaistuksia.” Huomattavimmat keskustelijat ovat yhtyneet tähän käsitykseen, vaikka he eivät yhtä yksiviivaisesti kuin Montesquieu katso kansan herkkätuntoisuuden oikean ja väärän erottamisessa, rikoksen halveksunnassa ja sen rankaisemisessa riippuvan hallitusmuodosta. Olisi kuitenkin hyvin mielenkiintoista nähdä tilastollisia tietoja siitä, mikä on kuolemanrangaistuksella rangaistavien rikosten määrä Suomessa ennen ja jälkeen vuoden 1826. Jos voitaisiin osoittaa, että ne eivät ole lisääntyneet, se todistaisi vielä enemmän kuin mitä Montesquieun äskeinen lausuma sisältää. Rangaistuksen muuttaminen nimittäin perustui Keisarin armoon, ei kansakunnasta lähteneeseen lainsäädännön muutokseen. Se osoittaisi lievemmän rangaistuksen kykyä muuttaa yleistä ajattelutapaa vähemmän ankaraksi ja lain kasvattavaa voimaa yleensäkin.

Ruotsissa on uutta rikoslakia valmistelleen komitean jäsen herra Richert tehnyt erään varauksen lakiehdotuksen kuolemanrangaistusta koskevaan kohtaan. Artikkeli on lyhyt, yksinkertainen ja sisällöltään niin kirkas, että se saa varmasti lukijoita myös meidän maassamme.

 

Kirjeenvaihtaja Pohjanmaalta

Muuan arvostettu ja kokenut kauppias huomauttaa toimitukselle lähettämässään kirjeessä lehden laivanvakuutuskysymyksessä tekemästä virheestä. Toimittajan vähäinen liikeasioiden tuntemus sai nimittäin hänet ilman mitään kommenttia kertomaan eräiden kokemattomampien kauppiasluokan jäsenten tuntemasta pelosta, että laivojen vakuuttaminen kotimaisessa yhtiössä haittaisi merilainan saamista ulkomailta. Kirjeenvaihtajamme kertoo nyt sen, minkä hänen mukaansa jokainen kokenut kauppias tietää, että ”merilainan antajalle on aivan samantekevää, missä laiva on vakuutettu tai onko sitä vakuutettu ollenkaan, kunhan hän vain ennen lainan myöntämistä voi omantuntonsa mukaan sopia takuista niin merivahingon kuin muunkin riskin varalta ja kunhan hän voi laivan vakuutuksesta riippumatta vakuuttaa oman lainapaperinsa missä ja millä tavalla tahansa haluaa.”

Vaikka myönnämmekin tämän korjauksen oikeaksi yhtä mielellämme kuin näkisimme kaikkien kotimaisen merivakuutusyhtiön tiellä olevien esteiden katoavan, meistä näyttäisi kuitenkin siltä, että puheilla kotimaisen vakuutuksen epäedullisuudesta lainansaannin kannalta olisi jotain perustetta. Sillä jos merilainapaperi voidaankin vakuuttaa erikseen, niin maksun täytyy olla halvempi, jos laivuri voi tarjota varmuuden aluksen luotettavasta vakuuttamisesta. Sellaista vakuutusta ei kotimaisesta yhtiöstä niin helposti saisi.

Muuten kirjeenvaihtajamme sanoo ehdotetun vakuutusyhtiön tulevaisuudesta:

Niin suuresti toivottava ja melkein kaikkien kaipaama kuin sellainen tarkoituksenmukaisesti organisoitu ja viisaasti hallittu yhtiö olisikin, niin menee luultavasti vielä kauan, ennen kuin me flegmaattiset suomalaiset tartumme vakavissamme asiaan. Meidän säätyämme ei voi perustellusti syyttää tarmon puutteesta, kun kyse on yksityisistä liikeasioista ja aineellisten etujen suoranaisesta edistämisestä. Silloin me riennämme yleensä tuuleen ja tuiskuun, yötä päivää. Mutta kun kyse on yleisistä asioista ja varsinkin kun tarvitaan kirjoitus- ja laskutaitoa, niin jokainen ottaa mielellään sopivasti etäisyyttä eikä halua tehdä muuta kuin vastustaa sitä, joka on sattunut tekemään ehdotuksen ja muuten esiintynyt aktiivisesti.

Meidän mielestämme tässä myönnetään selvästi, että maamme kauppiailta yleisesti puuttuu tarpeellinen sivistys, joka myöskään ei lennä valmiina suuhun paistettujen varpusten tapaan. Jos humaanisuus jossain ilmenee, niin juuri kiinnostuksessa yhteisiin asioihin. Kauppiaan haluttomuus laskelmiin ja kirjeenvaihtoon osoittaa selvästi, että hänellä ei ole riittävää ammatillista sivistystä. Kun Suomessa kuitenkin on monia etenkin nuorempia kauppiaita, jotka ovat ulkomaisissa oppilaitoksissa ja konttoreissa saaneet perusteellisemman ammatillisen sivistyksen, niin yleishyödylliseksi myönnettävän hankkeen ei luulisi jäävän vaille puuhamiehiä.

Sama kirjeenvaihtaja on välittänyt toimitukselle myös erään nyttemmin edesmenneen, erittäin ansioituneen ja ahkeran kauppamiehen jo vuonna 1832 tekemän ehdotuksen merivakuutusyhtiöksi. Lehtemme palaa siihen myöhemmin.

 

 

Vertailu

Alkukieli
Alkukielinen pdf: