Kuopio
Joulu on suuressa kaupungissamme vietetty hiljaisesti ja rauhallisesti; Saiman tunnettu Porin kirjeenvaihtaja kuitenkin hämmästyisi, jos hän tietäisi, miten paljon täällä on järjestetty suuria ja pieniä uudenvuodenjuhlia, joiden tunteminen lisäisi merkittävästi myös Bessarabiassa vaikuttavan kapteeni Leopoldin tietämystä.
Viime numerossa mainitun tänne tilatun höyrylaivan konetta rakennetaan parhaillaan Turun konepajassa. Sen uskotaan olevan toiminnassa jo ensi heinäkuussa ja toivotaan, että se voi silloin kuljettaa hyvän kaupunkimme asukkaita huvimatkalle Lappeenrantaan ja Viipuriin. Yrittäjää kuuluvat rohkaisseen hänen useiden täkäläisten sahanomistajien kanssa tekemänsä sopimukset heidän sahojensa tuotteiden kuljettamisesta ensiksi mainittuun paikkaan.
Uutisia
Helsinki. Hallituksen antamasta kertomuksesta ilmenee, että viime vuoden ruissato oli koko maassa niukka ja useimmilla seuduilla selvästi keskiarvon alapuolella. Ohra- ja kaurasatoa sitä vastoin voidaan pitää keskinkertaisena. Sadon lisäksi viljaa oli syyskuussa noin 150 000 tynnyriä kruunun ja 35 000 tynnyriä seurakuntien makasiineissa. Kaupungit toivat syksyn aikana lisäksi 84 000 tynnyriä.
Ruotsi. Valtiopäivien päättämisestä tammikuussa, jota jossain vaiheessa kuulemma harkittiin, ei enää ole puhetta. Eräät tahot ovat hyvin huolissaan uuden rikoslain hyväksymisestä, koska sanotaan, että hallitus aikoo viedä sen läpi ilman perusteellista keskustelua säädyissä. Lakiehdotuksen on viimeksi tarkastanut herrojen Bergfalk, Schlyter ja Richert muodostama komitea ja sen sanamuodosta saadut näytteet vivahtavat vahvasti naurettavuuteen. Paikoin ne ilmentävät myös kateederimaista oppia ja esitystapaa. Uudistusmielisten uusi ehdotus edustuksenuudistukseksi on jätetty perustuslakivaliokunnalle, mutta siihen näköjään suhtaudutaan alun alkaen välinpitämättömästi eikä se siis ole toteuttamiskelpoinen. Uudistuksen innokkaiden kannattajien Linköpingissä pitämä kokous jäi yhtä merkityksettömäksi. Tämän konservatiivien ”maapäiviksi” kutsuman tilaisuuden koollekutsujina oli myös pari sotilashenkilöä. Sotaministeri julkaisi asian johdosta kirjelmän, joka korkealta tulevalla käskyllä kieltää sotilaita osallistumasta poliittisiin mielenilmauksiin. Tämä on saanut aikaan suurta hälyä liberaalisissa lehdissä, jotka katsovat hallituksen näin rikkoneen edustuskysymyksessä julistamaansa puolueettomuutta.
Kauppaloista Suomessa
Eräs arvostettu maanmiehemme on jo pitemmän aikaa sitten ystävällisesti välittänyt toimitukselle muutaman aforismin muotoon kootun ehdotuksen, että kauppaloiden syntymistä pitäisi maassamme edistää. Ja koska ehdotus on erittäin huomionarvoinen, rohkenemme kehitellä sitä tässä tarkemmin.
Kauppaloiden syntymisen hyödyllisyydestä ei liene epäilyksiä. Tiheään asutussa maassa niitä syntyy itsestään ja niistä versovat pienet, uutterien manufakturistien kansoittamat kaupungit, jotka tarjoavat muutoin työttömälle turvapaikan ja maanviljelijälle lähellä sijaitsevan markkinapaikan. Niiden syntymisen edistämistä ei siten voi pitää muuna kuin viisaana harkintana. Sitä vastoin niiden suunnitelmallista perustamista silloin kun maan väkiluku on pieni eikä niiden olemassaololle ole pohjaa, voisi olla hankalaa. Siinä voisi näkyä luonnollisen kehityksen asemasta keinotekoisuuden leima eikä niillä siten olisi juuri toiveita menestyksestä. Mutta mainitut edellytykset kauppaloiden muodostumiselle ovat itse asiassa olemassa myös Suomessa ja jokainen, joka ei pidä kaikenlaista syvään juurtuneiden epäkohtien korjaamista turhanpäiväisenä, ymmärtääkin selvästi niiden perustamisen tarpeellisuuden.
Tärkein asiaan liittyvä seikka on epäilemättä maaseudun virkamiesten asuttaminen, joka nyt sattuman varaan jätettynä aiheuttaa monia epäkohtia sekä heille itselleen että kaikille heidän virkatoimistaan riippuvaisille. Tuomari, kruununvouti, henkikirjoittaja, maanmittari, nimismies, lääninviskaali, pitäjänkirjuri missä sellaisia on, silta- ja jahtivoudit, kaikki valitsevat asuinpaikkansa olosuhteiden mukaan välittämättä lainkaan siitä, miten helppoa yleisön on heitä tavoittaa. Useimmiten heillä ei ole edes mahdollisuutta kiinnittää huomiota tähän seikkaan. He asuvat usein kaukana yleisistä teistä ja kulkuväylistä niin että kelirikko voi pitemmäksi tai lyhemmäksi aikaa jopa kokonaan eristää heidän asuinpaikkansa. Harvoin löytää samalta paikkakunnalta kahta tai useampaa näistä virkamiehistä, joiden luokse asiakas kuitenkin voidaan perätysten osoittaa. Kun on ensin turhaan etsinyt monelta kaukaiselta sivutieltä paikkakunnan tuomarin tai kruununvoudin asuntoa, joutuu vihdoin onnistuttuaan etsimään vuorostaan nimismiestä tai päinvastoin. Myös tämä lisää oikeutta hakevan rasituksia ja varmaa lienee, että useimmat kihlakunnan tai pitäjän maanomistajat maksavat tällä tavoin menetettyinä päivätöinä enemmän kuin mitä heidän osuutensa noiden virkamiesten palkkaukseen tekee. Virkamiesten kannalta sopivan asunnon löytämisen vaikeus on ainakin yhtä suuri epäkohta. Perhe jää tavallisesti virkamiehen kuoleman jälkeen asumaan tämän maaseudulle laittamaan asuntoon. Seuraaja saa aluksi valita ensimmäisen eteen sattuvan talon, josta hän vain saa katon päänsä päälle. Ja kun hän edeltäjänsä tavoin on saanut oman, kalliisti rakennetun asumuksen ja jättänyt sen perheelleen, se tavallisesti ennemmin tai myöhemmin joutuu jollekin talonpojalle, joka ei juurikaan arvosta hyvin varustettua asuntoa, vaan laskee kauppahinnan lähinnä taloon kuuluvan maapalstan mukaan.
Jos sitä vastoin olisi paikka, mieluiten kirkon ja ennen kaikkea yleisen tien tai kulkuväylän läheisyydessä, joka voitaisiin luovuttaa kihlakunnan ja pitäjän virkamiesten asuttavaksi, niin sillä autettaisiin yhtä hyvin heidän toimistaan riippuvan yleisön kuin heidän omaakin taloudellista etuaan. Yhdessä paikassa kussakin kihlakunnassa voisivat silloin asua pappi, tuomari, kruununvouti, maanmittari, nimismies sekä alemmat kruununpalvelijat. Kunkin pitäjän tällaisessa paikassa asuisivat ainakin pappi, nimismies jne., tavallisesti myös lukkari ja rokottaja. Jokainen asunto voisi helposti ja ilman suuria menetyksiä siirtyä virkamieheltä hänen seuraajalleen. Kuten tuonnempana lähemmin osoitetaan, voitaisiin siihen lisätä mahdollisuus myös niittyjen ja metsän vuokraukseen kaikkein tärkeimpien tarveaineiden, karjanrehun ja polttopuun saamiseksi. Herrasmiehelle, jolla maata on vähän, siitä olisi hyötyä.
Myös pitäjän käsityöläiset tarvitsevat määrätyn ja pysyvän asuinpaikan. Silloin he voisivat luopua nykyisestä kiertävästä elämäntavastaan joka siihen liittyvän kestityksen vuoksi pian vie heidän voimansa ja työkykynsä ja syöksee heidän perheensä kurjuuteen. Myös heidän omaan hoitoonsa jätetty kyläjärjestys edistäisi heidän vaurastumistaan, jos paikalliset virkamiehet sitä vain huolella ohjaisivat. Mikään ei nimittäin sivistä ja kohota ihmistä helpommin kuin yhteisestä hyvästä huolehtiminen ja luottamus sekä arvostus, jota tämä sekä edellyttää että tuottaa. Paikkakunnalla asuvien sivistyneempien perheiden elämäntavallaan antama esimerkki auttaisi myös käsityöläisiä säännöllisyyteen ja ahkeruuteen.
Tämän ytimen ympärille kauppalaan tulisi ajan mittaan yhä enemmän asukkaita. Maassamme tarvitaan pian esimerkiksi lisää lääkäreitä ja apteekkeja, joiden soveliain paikka myös olisi näissä kauppaloissa. Ne tarjoaisivat paikan myös paljon kiistellyn maakaupan organisointiin ja varmalta tuntuisi, että ennen pitkää jokaiseen sellaiseen asettuisi joku kauppias. Edelleen ne antaisivat aiheen toteuttaa monessa suhteessa toivottava kyytilaitoksen uudistus, koska sellaisella paikalla olisi aina saatavilla runsaasti hevosia ja sen asukkaista löytyisi helpoimmin myös tarmokas yrittäjä pitämään kestikievaria. Ja esimerkki muunkin kuin maatalouden alalla ilmenevästä toiminnasta ja yritteliäisyydestä synnyttäisi täälläkin vähitellen maaseudulle parhaiten sopivaa käsiteollisuutta.
Ja yksi kaikkein suurimmista eduista olisi se, että ainoastaan siten voitaisiin perustaa kansakouluja, kun pitäjäläiset löytäisivät kauppalasta asuin- ja hoitopaikan lapsilleen. Mutta tästä ja kirjoittajan yksinkertaisesta ehdotuksesta, miten näitä kouluja olisi paras perustaa samoin kuin siitä, miten koko ehdotettu muutos voitaisiin toteuttaa valtiolle vähäisin kustannuksin tai ilmaiseksi, puhumme seuraavassa numerossa.
II [nro 3, 16.1.1845]
Viime numerossa totesimme lyhyesti, että kansakoulujen perustamismahdollisuus on eräs tärkeimmistä syistä edistää kauppaloiden syntymistä. Kansakoulujen tärkeys tunnustettaneen yleisesti, mutta niiden perustamisen välttämättömyyttä eivät yhtä kernaasti myönnä ne, jotka vakuuttavat Suomen kansan sivistyksessä olevan kaikkia Euroopan kansakuntia korkeammalla. Kaikkialla muualla tämä välttämättömyys on kuitenkin tunnustettu ja kansakouluja perustettu, viimeksi myös Ruotsissa. Ajatellaan, että suomalainen talonpoika, joka pääosin tavaamalla kahlaa läpi katekismuksen ja virsikirjan niitä kuitenkaan ymmärtämättä eikä tavallisesti mistään muista kirjoista selviä, ei koulunkäyntiä ylipäänsä tarvitse. Ehkä kuitenkin myönnetään, että tästä turhuudesta voisi olla hänelle sama hyöty kuin esim. Hutterus revidivuksesta [K. A. von Hasen dogmatiikka] papille, vaikka hän tuntisi miten hyvin Borgströmin paperit tai Norbeckin neljän arkin teologian. Tämän myöntämiseen me toistaiseksi tyydymmekin ja oletamme siten hyväksytyksi, että kansakoulut sittenkin auttaisivat myös Euroopan sivistyneintä kansakuntaa vielä kappaleen matkaa eteenpäin.
Siirrymmekin mainitsemamme kirjoittajan ehdotukseen siitä, miten kauppaloita voitaisiin perustaa ilman valtiolle koituvia kustannuksia. Hän pitää parhaana, että kihlakunta tai pitäjä ostaisi tarkoitukseen riittävän maa-alueen. Ainakaan kokonaista kihlakuntaa ei tällaisen esim. viiden vuoden ajalle jakautuvan 700–1 000 hopearuplan menoerän pitäisi liikaa rasittaa. Tästä alueesta pitäisi sitten luovuttaa kauppalalaisten asuinrakennuksiin ja niihin liittyviin puutarhoihin tarvittava maa, joka luovutetaan heille ilmaiseksi. Loppu vuokrattaisiin pieninä palstoina. Kirjoittajan oletus, että kyseisestä maasta näin saataisiin paljon suurempi tuotto kuin muuten, vaikuttaisi perustellulta. Vaikka tuotto arvioitaisiin vain 10 prosentiksi niin 1 000 hopearuplan arvoisesta maa-alueesta se olisi sata hopearuplaa. Voitaneen myös olettaa, ettei sen vapauttaminen kaikista rasituksista tuottaisi valtiolle tai kapanottajalle korvaamatonta tappiota. Mainittu sata ruplaa voitaisiin silloin jakamattomana käyttää koulutalon rakentamiseen ja sitten sen ylläpitoon ja koulumestarin palkkaukseen. Mutta kun kokemus on opettanut, että jokaisen oppilaan koululle suorittama vähäinenkin maksu edistää voimakkaasti koulun hyödyllistä käyttöä ja rohkaisee myös opettajaa toimimaan luottamuksen arvoisesti, niin tällaisten maksujen turvin voitaisiin koulumestarille menevää osuutta vuokratuloista laskea. Kansakouluja varten tarvitaan myös opettajaseminaareja. Jos siis osa vuokratuloista käytettäisiin vuokratun maan kruununveroihin, mutta valtio tukisi suunnilleen samalla summalla kunkin läänin jotakin ala-alkeiskoulua, niin sellainen koulu voisi valtion pienen uhrauksen turvin toimia myös opettajaseminaarina. Esimerkiksi Kuopion läänissä 30 ruplaa jokaiselta kihlakunnalta tuottaisi 150 ruplaa uuden opettajan palkkaamiseen Kuopion kaupungin ala-alkeiskouluun ja vaikka tämä palkka sinänsä on varsin pieni, se kuitenkin olisi enemmän kuin tällaisten koulujen apuopettajat nyt saavat.
Tällainen oli lyhyesti esitettynä kirjoittajan ehdotus seurauksineen. Jokaisesta, joka pitää kauppaloita ja etenkin kansakouluja maallemme hyödyllisinä, se epäilemättä tuntuu hyvin houkuttelevalta. Se on toteuttamiskelpoinen ja se jättää asian toteuttamisen kullakin paikkakunnalla rahvaan vakaumuksen ja hyvän tahdon varaan. Rahvasta ei tosin saa helposti omaksumaan mitään uutta, mutta tässä ehdotettujen uudistusten edut ovat sille monessa mielessä niin selvät, että tässä niin kuin muissakin asioissa ymmärtäväisten miesten arviot ja ajan mittaan saatavat esimerkit voisivat vaikuttaa mielipiteisiin. Ilman pitäjäläisten myötämielisyyttä asialla sen sijaan ei juuri olisi menestymisen toiveita, koska tässä niin kuin kaikissa kunnallisissa asioissa ylhäältä saadut määräykset ennemmin tai myöhemmin jäävät kunnollisesti toteuttamatta. Hallitukselta ei vaadittaisi muita toimia kuin että se velvoittaisi nimitettäviä virkamiehiä määräaikana muuttamaan kauppalaa varten varatulle alueelle, huolehtisi opettajaseminaarien perustamisesta ja saattaisi koulut valtion valvontaan sekä mahdollisesti papistoon vetoamalla ja tarkoitukseen sopivia kirjasia jakamalla koettaisi vaikuttaa rahvaan mielipiteisiin.
Silmiinpistävää on, että ehdotetut toimenpiteet olisi helpompi ja edullisempi toteuttaa kussakin kihlakunnassa kuin erillisissä pitäjissä. Lankeaisihan etu silloin pitäjälle kihlakunnan kustannuksella. Mutta mikään ei estä, etteikö koko kihlakunta voisi vähitellen auttaa samanlaisen järjestelyn luomista kuhunkin pitäjään erikseen. Koulun olemassaolosta koituva etu olisi silloin joka tapauksessa jokaiselle pitäjälle sama. Vielä on syytä huomata, että kihlakunta, tuomiokunta ja maanmittauspiiri eivät useimmissa maamme kolkissa lankea alueellisesti yksiin. Tämä ei kuitenkaan olennaisesti hankkeeseen vaikuta ja ajan mittaan huomattaneen, että näissä järjestelyissä tarvitaan muutosta. Nytkään erot harvoin ovat niin suuria, etteikö suurin osa saman kihlakunnan asukkaista kuulu samaan tuomiokuntaan ja käytä saman maanmittarin palveluita. Ja niin pian kuin hanke olisi toteutettu kahdessa vierekkäisessä kihlakunnassa, olisi samantekevää, kumman kauppalaa ja koulua kumpaisenkin asukkaat ovat tukeneet. Koulun vapaa valinta on nimittäin aivan yhtä tärkeä asia kansakoulujen kuin oppikoulujenkin suhteen.
Koulujen perustamisessa emme voi hyväksyä kirjoittajan vaihtoehtoisesti esittämää ehdotusta, että maan luovuttaminen kauppalalle pitäisi jättää yksityisen keinotteluhengen varaan ellei kihlakunta tai seurakunta määrättynä aikana ryhdy asiassa toimiin. Aivan epäilemättä asia näin saataisiin helpoimmin liikkeelle, mutta silloin menetettäisiin mielestämme tärkein etu, kansakoulujen perustaminen. Sitä vastoin on luultavaa, että yksityiset yrittäjät rakentaisivat asumuksia kauppalalle varatulle paikalle ja se olisi myös edullista, koska se alentaisi virkamiesten asumiskustannuksia.
Toistamme, että ehdotus on todella ajattelemisen arvoinen erityisesti siksi, että se antaa toivoa kansakoulujen perustamisesta. Tavallisesti sellaisten perustaminen ja ylläpito on tosin ollut valtion asia. Mutta kaikkialla ne ovat jossain määrin myös kunnasta riippuvaisia niin että nämä huolehtivat ainakin koulutaloista. Englannissa kansakoulut ovat suurimmaksi osaksi, Pohjois-Amerikassa kokonaan, kuntien ja korporaatioiden työtä. Niiden toiminnan perustamista maaomaisuuden tuotolle on pidettävä edullisena, koska nämä tulot kasvavat ajan muuttuvien tarpeiden myötä ja se muutenkin tarjoaa kunnille edullisimman tavan hankkeen toteuttamiseen. Lisäetu on sekin, että tulot tällöin saataisiin monista pienistä maapaloista, jolloin satunnaiset menetykset eivät niissä yhtä helposti tuntuisi. Jos tähän lisätään kaikki mainitut kauppaloiden perustamisesta koituvat edut niin käy ilmi, että hanke on hyvinkin ajattelemisen arvoinen. Sen toteuttamiselle sitä vastoin on vaikea löytää muuta estettä kuin tavallinen inhimillinen hitaus, jonka merkkejä kenties näkyy selvästi myös arvon lukijassa emmekä siksi haluakaan hänen kärsivällisyyttään enempää koetella.
Ruotsalainen sanomalehti
Tähän asti on Svenska Biet ollut kutakuinkin ainoa Suomessa luettu ruotsalainen poliittinen sanomalehti. Sen lakkaaminen tänä hallitsijanvaihdoksen vuonna osoittaa selvästi sen olleen lähes yksinomaan aikansa lapsi. Tämä tosin näkyi myös sen palstoilla niin että kaikkia muiden maiden asioita tarkasteltiin vain osittain. Yleisesti tiedetään, että lehteä ylläpidettiin osakemerkinnän turvin eli että tietty Ruotsin poliittinen puolue, joka pystyi hankkimaan kaikki maan korkeat virkamiehet asian taakse, tuki lehteä rahallisesti. Muutoin sen julkaiseminen olisikin ollut täysin mahdotonta; niin halvalla hinnalla kuin Bietin ei julkaista lehteä, jolla on 800–1 000 tilaajaa. Tullakseen kuulluksi Sv. Bietin oli pakko aloittaa kirpeillä hyökkäyksillä ns. liberaalista puoluetta ja etenkin sen sanomalehtien julkaisijoita vastaan. Karkeat henkilökohtaiset syytöksetkin kelpasivat tähän tarkoitukseen ja asianosaiset, etenkin Aftonbladetin julkaisija herra Hierta joka pitkään koetti vaieta Bietin olemassaolosta ei kyennyt pitämään pintaansa vaan antautui vastaamaan, mistä sitten sukeutui päivittäinen terävä väittely. Niin epärehellinen ja tunnoton kuin Sv. Aftonbladet väittelyssään poliittisia vastustajiaan vastaan onkin, niin Sv. Bietistä se silti usein löysi parempansa. Viimeksi mainittua hallitsi jonkin aikaa ääretön fanaattisuus niin uskonnollisten kuin poliittistenkin kysymysten käsittelyssä. Viimeisinä aikoina se kuitenkin selvästi vähentyi niin kuin poliittisten puolueidenkin keskinäinen kiivastelu. Lehden varsinaisella toimituksella oli tosin tyylitajua muttei lainkaan ajatuksia. Monet kulissientakaiset avustajat poistivat kuitenkin tätä puutetta niin pitkälle kuin heidän myötätuntonsa ylti. Heistä merkittävin oli herra v. Beskow, joka jätti runotarten palvonnan tehdäkseen uutteran politiikan opiskelun avulla itsestään tiettyjen poliittisten kantojen tietäväisen puolustajan ja saadakseen suuret kykynsä palvelemaan niitä. Myös Brockhausin tietosanakirjan viimeisin painos mainitsee hänen osallistumisensa Sv. Bietin toimittamiseen niiden nimekkeiden joukossa, joilla hän pääsee tähän kuolemattomuuden ajalliseen temppeliin, jolla ei valitettavasti ole edustajaa Suomessa. Näin Sv. Biet oli joka tapauksessa varsin tärkeä lehti, ainoa josta Suomessa saatiin laajemmin tietoa Ruotsin oloista, ja lehden kaikista yksipuolisuuksista huolimatta menetys ei täällä ole vähäinen.
Poisnukkuneen tilalla ilmestyy nyt sanomalehti Morgonen, jonka julkaisija on yksi Bietin entisistä toimittajista, luultavasti muuan kapteeni Hellberg, joka huolehti Bietin taloudesta ja vakituisista artikkeleista. Uuden lehden viimeisen näytenumeron perusteella tuntuisi kuin herra Johanssonilla, entisen Arguksen tunnetulla julkaisijalla, joka viimeksi jonkin aikaa uljaasti puolusti teollisuuden etuja Den Konstitutionellessa, olisi siinä sormensa pelissä. Lisäksi lehdellä on joku uusi uutisniekka ja hauskuttaja, mikä tekee lehden tämän puolen varsin pikantiksi.
Ylpeänimisestä Morgonenista tulee epäilemättä Ruotsin ykköslehti Suomessa. Nyt on tyytyminen kahteen numeroon viikossa Sv. Bietin kuuden asemesta, mutta niissä kahdessa ei ole lainkaan ilmoituksia, ja uudelta toimitukselta sopii odottaa niiden sijaan jotain parempaa. Muista Ruotsin lehdistä muistutamme arvon lukijoitamme uudelleen kirjallisista lehdistä ”Intelligensbladet” sekä ”Studier, Kritiker och notiser”.
