Uutisia

Ulkomaan uutisista on niin kova pula, että niistä on erittäin työlästä saada kymmentä riviä täyteen. Herra Guizot’n monia suomalaisia ystäviä ja tuttavia ilahduttaa silti varmasti tieto siitä, että hänelle on myönnetty Kultaisen Taljan ritarikunnan merkki. Eloisa Herra Gonzales Bravo taas sai vastalahjaksi Kunnialegioonan suuren kunniamerkin. – Jos lukija suvaitsee lukea tämän ääneen, niin hän saa kuulla, kuinka komealta se kuulostaakaan. Millaisia hedelmiä kaikki tämä Euroopalle suo, ei liene vielä kovin tarkoin tiedossa. Mutta aika niiden kypsymiselle Espanjassa on synkkä. Piiritystila Madridissa jatkuu yhä ja painovapaus on tosiasiassa peruutettu. ”Jos Cortes nyt kutsuttaisiin koolle ja täydellinen painovapaus palautettaisiin, voitaisiin pian joutua hirvittävään taantumukseen”–sanoo Finlands Allmänna Tidning. Tämän perusteella onkin helppo ymmärtää, minkä varassa vallitseva olotila lepää. Vallitseva puolue, Moderados, vaientaa vastustajansa ja toivoo, että nämä, progressionistit, ”olisivat nousussa taaksepäin”, kuten eräs Ruotsin ritarihuoneen puhuja mielellään asian ilmaisi. Kaikki tapahtuu herra Guizot’n tuella. Englanti kuuluu jo vastustavan lisätoimia tällä suunnalla. Järjen vastalauseita ei tässä asiassa noteerata miksikään.

Kotimaasta ei kuulu muuta erikoista kuin että Kuopiota aletaan kadehtia. Helsingfors Tidningar mainostaa täältä saamansa aiheen johdosta innokkaasti pääkaupungin yksinoikeutta kaikenlaisiin piknikkeihin. Åbo Underrättelser haluaa vesi kielellä nähdä teatteriseurueen esityksiä Kuopiossa. Lehti korostaa sitä, miten ”yksinkertaista” on olla sangen tyytyväinen ”entisen Torslovin seurueen jäseniin”– kenestä on kysymys, sitä ei kerrota. –

Kuopio

Viime viikolla täällä on ollut koko ajan lämmintä, jopa +18 astetta varjossa. Jää on siitä huolimatta lujasti paikallaan ja näyttäisi pysyvänkin vielä kauan. Se on kuitenkin jo jonkin aikaa ollut heikkoa ja vaarallista. Onnettomuuksiltakaan ei ole vältytty. Meidän tietääksemme on kaupungin lähitienoilla kuitenkin hukkunut vain kaksi ihmistä, eräs köyhä nainen poikineen.

Suurta spektaakkelia esitetään edelleen vaihtelevalla menestyksellä, joskus täydelle salille, joskus 200 henkeä pienemmälle yleisölle. Samaan aikaan Lind­mark kakkosen rohkeus ja sulokkuus kasvavat ja hän uhkaa Grennan kellon­soittajaa kilpakosijoilla.

Kuun uutisia

Meillä on ollut ilo saada erityiskuljetuksena kuun kirjeenvaihtajaltamme seuraava kirje:

Arvoisa kansalainen,

Minä vähän epäilen, että teidän astronominne maassa hämmästyvät tämän pienen kirjoitukseni tiedoista. Me olemme muutaman vuosisadan ajan täältä tarkkailleet heidän tutkivia katseitaan heidän omien kiikariensa läpi ja meillä on ollut todella hauskaa. Etenkin naisväellemme se on tarjonnut pysyvän ja kiinnostavan keskustelunaiheen. Heidän välillään on syntynyt pieniä riitojakin siitä, kuka heistä kulloinkin oikeastaan on ollut tiirailun varsinainen kohde. Mikään ei sitä paitsi ole lapsellisempaa katseltavaa kuin teidän torninne asiaankuuluvine tähtikiikareineen ja luukuista pilkistävine kaukoputkineen, mikä kaikki kiitää ohi nopeammin kuin 400 furumarkin neljännestä tunnissa. Puolueetonta tarkkailijaa, jollaisia me olemme, ei yhtään ihmetytä, että teillä puhutaan niin paljon säästä. Mitä muutakaan mahdollisuutta sellaisessa vauhdissa olisi?

Mutta tosiaankin – herra odottaa täältä uutisia lehteensä nyt kun Porin kirjeenvaihtaja on mennyt nokosille varastoonsa. No niin! Politiikka on täällä varsin laimeaa. Perustuslakitehtaamme alkavat kärsiä jo menekin puutteesta ja toiveemme Euroopan markkinoiden avautumisesta ovat romahtaneet sitä mukaa kuin tulliteitse tapahtuva rajoitusjärjestelmä on siellä edennyt. Herra tekisi muuten tehtailijamme äärimmäisen kiitollisiksi, jos hän sopivassa tilaisuudessa suosittelisi tavaraamme kaikkein parhaimpana. Herra voisi esim. maailman parhaalla omallatunnolla ylistää perustuslakiemme viileää henkeä ja sitä että ne samoin kuin erään tietyn seuran säännöt edellyttävät oikean löytyvän juuri niistä toimista, jotka säännöt joko käskevät tai kieltävät. Ja selvää on, että tällä tavoin edistetään voimallisimmin kaikkien onnea ja jaloa vapautta, yhtä varmasti kuin tuon seurankin tarkoitusta. Vastapainoksi tänne voisi menestyksellisesti tuoda esim. hyviä vatsajärjestelmiä, joista täällä on todellinen pula. Yksikään kuun asukas ei esim. kykene nauttimaan edes niitä sanomalehtiä, joita pieni Suomi tuottaa. Ihailemme teidän vatsajärjestelmiänne paljon enemmän kuin omia lääketieteellisiä tiedekuntia ja kollegioita, keinotekoista kaivovettä, Gräfenbergerbadia ym.

Muuten asiasta toiseen – kirjallisuus kiinnostaa teitä varmaankin enemmän kuin politiikka. Mutta ollaksemme vilpittömiä (ja muutenhan Saiman lukijat ajattelisivat, että tämä kaikki on pelkkää narrausta), minun on myönnettävä, että jos maanasukas Holbergin Christianin tavoin kysyisi ”Gjoere Eders Laerede meget Böger” (tekevätkö teidän tiedemiehenne paljon kirjoja), niin me kuunasukkaat voisimme totuudenmukaisesti vastata Trojaneren tavoin ”icke Böger uden Börn” (ei kirjoja vaan lapsia). Miten on. Voisiko teidän asukkaanne jälleen Christianin tavoin vakuuttaa ”sellaista se on meilläkin”? Herra ehkä ajattelee, että Leipzigin messut antavat vastauksen? Mutta totta puhuen meidän kuunmessuillamme tarvittaisiin yhtä hyvin ostajia kuin myyjiäkin. Toisaalta herra voi kohtuuden nimessä pyytää että nekin oppineet jotka vain ostavat, tekisivät jotakin, lisäten, että he joka tapauksessa tukkivat panettelijoiden suut. Myönnän, että uusi Sursill-historia tulee antamaan asianmukaisen arvon myös kuun oppineiden ansioille.

Herra tietääkin, että kuutamorunoilijat ovat jo kauan sitten asettuneet maahan. Emme täällä enää tiedäkään, milloin muutto oikein tapahtui. Se, että ensimmäinen siirtolainen oli unilukkari, on tietenkin tuttu asia. Mutta onko hän muuttanut Isoonkyröön vai Kakskertaan, on jätettävä tulevien historioitsijoiden tutkittavaksi.

Hyväksyttäviä syitä kuun runoilijoiden vähäiseen määrään on monia. Tärkein on epäilemättä se, että kuu tunnetusti inhoaa vettä yli kaiken – siis makeaa vettä. Mutta haittojen vastapainoksi tästä seikasta on monia etujakin. Niinpä meidän kauppiaamme eivät koskaan vie tyhjiä astioita Kuopion markkinoille jakaakseen täysien sisällön niihin ja täyttääkseen ne loppuun lähimmällä kaivolla.

Mutta terveisiä ja sanokaa luonnontutkijoillenne, että suolavettä täytyy olla kaikkialla, missä on ihmisiäkin.

PS Kirje on vauhdin lisäämiseksi kiinnitetty muutamaan kippuntaan kuunhopeaa, joka voisi tulla herralle oikein sopivasti. Minulle olisi erittäin ikävää, jos se erehdyksessä osuisi Åbo Underrättelserin tilausilmoitukseen ja löisi kuhmun jonkin ”nuoren kirjallisen kyvyn” nerokkaaseen päähän.

–––––––––––––––

Viimeinkin olemme saaneet ilon nähdä Den Konstitutionella -lehden, jossa näyttää vallitsevan sama rauhallinen ja maltillinen henki, jota Freja on ilmentänyt tämän vuoden alusta saakka, mutta myös kirjoitustapa on yhtä pitkäveteinen ja opettavainen. Tämä vakava ja tyyni juste milieu [vanhoillinen keskustalaisuus] on tosin palkitsemisen arvoista, mutta sanomalehdessä se merkitsee lukijoiden puutetta, siis niin suuren lukijamäärän, että lehteä voitaisiin julkaista kannattavasti. Jos haluaa levittää vakavaa asiaa laajemman lukevan yleisön keskuuteen, se on sijoitettava pienten roskajuttujen sekaan, ja periaatteita on sovellettava yleensä vain sellaisten päivän tapahtumien yhteydessä, jotka voivat nostattaa keskustelua ja väittelyä. Viimeksi mainitulla seikalla on Suomen sanomalehtikirjallisuuden piirissä ongelmallisetkin puolensa. Sillä on siis vapaus valita, onko se ikävää vai merkityksetöntä, ja se näyttää yleensä suosivan jälkimmäistä vaihtoehtoa – mutta silti vain harvoin välttävän ensiksi mainitunkaan.

–––––––––––––––

Borgå Tidningin numerot 31–32 sisältävät otsikolla ”Tilastollisia tietoja eräistä Keisarillisen Aleksanterin yliopiston opiskeluolosuhteista” yhteen koottuna joukon lukuja, jotka ansaitsevat kaikkien nuorison ja oppilaitoksen ystävien huomion. Luvut ovat peräisin Teologisessa Seminaarissa 12 vuoden aikana tehdyistä merkinnöistä ja seminaarin johtaja, herra A. A. Laurell on koonnut ne usein erittäin mielekkäällä tavalla yhteen. Mainitut merkinnät eivät sisällä vain tietoja seminaarin oppilaiden iästä, opiskeluajasta ja heidän seminaarin kuulusteluissa osoittamastaan edistymisestä, vaan ne kertovat myös, millä tavoin kukin tutkinnon suorittanut on käynyt koulunsa sekä hänen ylioppilastutkinnossa ja filosofian kandidaatin tutkinnossa (niiden, joille se on määrätty) saamansa puoltoäänet. Monenlaisiin vertailuihin kaikkien näiden asioiden osalta on siis tarjolla runsaasti tietoa.

Me emme usko niin lujasti lukuihin, että pitäisimme niitä erehtymättöminä, varsinkin kun on kysymys sivistyksestä ja sen mittaamisesta tutkintojen avulla. Mutta laajoilla ja pitkän ajan kattavilla tilastotiedoilla täytyy joka tapauksessa olla suuri merkitys, varsinkin silloin kun niiden tarjoamille tuloksille on myös jokin järjellinen selitys. Ainakin järkeilyt ilman tällaista kokemuspohjaa ovat täysin epävarmoja. Herra Laurellin tilastojen esittämät asiat käyvätkin hämmästyttävän hyvin yksiin sen kanssa, mihin jokainen yliopiston oloja viimeisten kahden vuosikymmenen ajalta tunteva arvelee noiden olojen johtaneen. Erityisen valaisevia ovat tiedot nykyisen ylioppilastutkinnon vaikutuksista. Vuosina 1830–33, kun se oli jo astunut voimaan, oli seminaarissa ylioppilastutkinnon suorittaneista yksityisoppilaita 21 prosenttia. Vuosina 1838–41 tämä luku oli jo 41 prosenttia. Edelleen tilastot osoittavat yksityisoppilaiden menestyneen kaikissa tiedonnäytteissään huonommin kuin julkisen oppilaitoksen käyneet. Näin siitä huolimatta, että ensiksi mainitut ovat opiskelleet yliopistossa jälkimmäisiä kauemmin. Luulemme, että vastaavat tiedot yliopiston muista valmistavista ja virkatutkinnoista antaisivat yhtä masentavia tuloksia yksityisen opetuksen ja nykyisen ylioppilastutkinnon vaikutuksista.

Olisi erityisen mielenkiintoista nähdä tällaiset tiedot tutkintojen tuloksista yliopistossa ylipäänsä sen jälkeen kun se muutti Helsinkiin. Aikaväli ei ehkä ole kovin pitkä varmojen arvioiden tekoon, mutta jos kaikkia eri teitä tultaisiin samaan tulokseen kuin herra Laurellin tilastoissa, niin arvioinneille saataisiin jo runsaasti perustaa. Laurellin esitys on niin valaiseva ja monipuolinen, että sille toivoisi jatkoa. Pari sitä koskevaa huomautusta jätämme toiseen kertaan.