Kuopio

Yhäkin kylmien öiden pidentämän pitkän kevään jatkuessa on alkanut kuulua äänekkäitä valituksia sekä juuri nyt ajankohtaisten että tulevien aikojen tarpeita koskevien huolten takia. Kaikkialla on jo rehusta huutava puute. Tämä lisää ennestään suurta hätää, kun leivättä jääneet suuret joukot eivät saa kaipaamaansa apua myöskään karjantuotteista. Tämä pula kuitenkin väistyy ennen pitkää sieltä, missä se ei kehity niin pahaksi, että karja kuolee tai se on teurastettava. Uudet huolet ovat kuitenkin edessä. Rukiin oraiden on arvioitu tuhoutuneen täydellisesti monilla jo paljastuneilla pelloilla ja kaskimailla. Ohran kylvösiementä arvioidaan eräissä pitäjissä olevan tuskin edes joka kymmenennellä tilalla. Saatavissa olevia vähäisiä siemenohraeriä myydään nyt 19, 20 tai jopa 21 assignaattiruplan hintaan tynnyriltä. Hätä uhkaa siis jatkua tulevaankin vuoteen.

Muuan ilmapuntareiden, lämpömittarien, paloviinan väkevyyden mittalaitteiden ym. myyjä, jolla on tarjottavanaan rakenteeltaan erilaisia ja erihintaisia laitteita, on oleskellut kaupungissa muutamia päiviä. Ne näytteet, jotka meillä on ollut tilaisuus nähdä, ovat huolellista ja kaunista työtä, ja myyjän persoona ja yhteydet näyttävät antavat hyvän takuun tuotteiden luotettavuudesta. Pienehkö määrä mainittuja laitteita on yhä tarjolla tämän lehden jakelupaikassa.

Ulkomaanuutisia

Englantilaisten ja sikhien sota on päättynyt viimeksi mainittujen pääkaupungissa Lahoressa solmittuun rauhaan. Viljatulleja koskevan lain hyväksymistä parlamentissa viivästyttää keskustelu kelvottomaan Irlantiin kohdistettavia pakkotoimia koskevasta lakiesityksestä, sikäläistä hätäähän lievitetään ja epäjärjestystä pannaan kuriin näköjään yhä tuommoisilla toimilla. – Ranskalaisten tilanteesta Algeriassa ei ole saatu selkeitä tietoja. Voitoista kerrotaan, mutta ne eivät ole tähän mennessä johtaneet rauhaan. Espanjassa on tapahtunut pieniä kapinoita, mutta siellä kuulemma odotellaan kärsimättömästi suurisuuntaisempia tapahtumia, todellista vallankumousta. – Galitsiassa lienevät avoimet levottomuudet lopussa, mutta hiillos hehkuu yhä tuhkan alla. Finl. Allm. Tidningin lainaamista Augsburger Allgem. Zeitungin sanoista päätellen tätä pidetään huolestuttavana Galitsian ulkopuolellakin.

–––––––––––––––

Teknologen-sanomalehden sisältö on tänä vuonna ollut vaihtelevaa ja maan tarpeiden mukaisesti toimitettua, ja tämän ansiosta se saanee yhä laajemmin osakseen yleisön hyväntahtoista huomiota. Etenkin jokaisella tuotannollisen elinkeinon harjoittajalla on aihetta ymmärtää menettävänsä jotakin, ellei hän hanki itselleen tätä lehteä, joka on ensimmäinen ja ainoa lajiaan tässä maassa.

–––––––––––––––

Turussa on ilmestynyt painettu vastaus tässä lehdessä mainitulle ”Väärän opin kauhistukselle”. Selostamme ensi tilassa lyhyesti sen sisältöä.

–––––––––––––––

Toinen suomenkielinen teos on ”Lyhyt kertomus wouti oppilaisillen Suomen maanwiljelys opistossa annetuista neuwoista”, ruotsinkielisen tekstin suomennos, joka on painettu 1845 samoin kuin alkuteos. Vaikka yleiset selvitykset maanviljelystä jäävät hieman epämääräisiksi, kirjanen sisältää selkeästi ja yksinkertaisesti mitä kiitettävimmällä tavalla esitetyt opastukset erityisiin aihepiireihin, vuoroviljelyyn, yksittäisten viljelykasvien viljelyyn ja niittyjen hoitoon, ja sen levittäminen rahvaan käsiin on erittäin suositeltavaa, kun ainakin muutamat rahvaan miehet saattanevat olla niin järkeviä, että pystyvät käyttämään hyväkseen sen antamia hyviä neuvoja.

–––––––––––––––

Satunnaiset seikat ovat estäneet meitä antamasta Helsingin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran suomen kieliopin laatimisesta lupaaman palkinnon sekä meidän asiasta esittämiemme kannanottojen vuoksi tarpeellista selitystä, että emme ole arvelleet toimenpiteen taustalla olevan ei-veljellistä kilpailunhalua Viipurin Kirjallisuusseuran kanssa. Olemme kuitenkin sitä mieltä, että toimenpidettä ei ole arvioitu viisaasti eikä jälkimmäisen seuran kannalta suosiollisesti. Emme tosin ole riittävän selkeästi tuoneet esille, että Helsingin seura haluaa laajaa kielioppia, Viipurin seura koulukompendiota [tiivistelmää]. Mutta vaarana on, että edellisen odotteleminen voi viivästyttää jälkimmäisen julkaisemista ja hyväksymistä, koska ensiksi mainittuun hankkeeseen tuskin uskaltautuvat muut kuin v. Becker, Lönnrot tai Castrén. Lisäksi kukaan ei toimi siinä järjestyksessä, että ensin tehdään tiivistelmä ja sitten laajempi työ, kuten molempien seurojen asettama kilpailuaikataulu antaa aiheen olettaa. Ristiriita voidaan mielestämme kumota vain niin, että Viipurin seura pidentää määräaikansa kahdeksi tai mieluummin kahdeksi ja puoleksi vuodeksi. Tarpeellinen yhteydenpito molempien seurojen välillä tuottaisi tulevaisuudessa paremmin yhteensopivia toimenpiteitä. Olemme myös sitä mieltä, että Viipurin seuran on syytä ilmoittaa suunnitelmistaan vanhemmalle Helsingin seuralle. Mutta tämä velvoite ei suinkaan vapauta jälkimmäistä suhtautumasta veljellisesti edellisen jo aloittamiin toimenpiteisiin.

Erään kirjoittajan Morgonbladetissa meihin kohdistamat syytteet ”vihjailusta”, ”erimielisyyksien lietsomisesta” ym. voinemme täysin turvallisin mielin jättää sikseen.

–––––––––––––––

Yliopistosta kantautuvat huhut kertovat nuorison monenmoisista poikamaisista kepposista, eivätkä ne juuri todista vastikään virinneistä vakavista kirjallisista harrastuksista, joista kuitenkin on myös kuultu monenmoisia puheita.

Erään naurajan yritys Åbo Tidningissä

On ihmisiä, joita eivät milloinkaan liikuta muut kuin aineellisen hyvinvoinnin intressit ja joille jokainen sana sivistyksestä ja ihmiskunnan yleisiin asioihin osallistumisesta on ratkaisematon arvoitus ja sellaisena myös pysyy. Tämän lajin miehille myös ajatuksen jotain muutakin kuin katekismuksen ja keittokirjanläksyt sisältävästä naissivistyksestä täytyy olla vieras. Heidän omaan rajoittuneisuuteensa kun ei mitään enempää mahdu.

Åbo Tidning, jolle tämänkaltaiset kirjoittajat varsin usein antavat leimansa, on saanut myös artikkelin, jossa koetetaan tehdä naurettavaksi Saiman väite, että myös jokaisen sivistyneiden ihmisten joukkoon haluavan naisen on otettava osaa kansallisen sivistyksen ja kirjallisuuden pyrkimyksiin. Vaikka mainitun kirjoittajan edustamat pyrkimykset eivät voi saada paljoa aikaan, koska hyvän asian eteneminen ei millään tavoin riipu typerysten suosiosta tai vastarinnasta, niin on silti väärin, että Åbo Tidningin julkaisija on painanut kirjoituksen. Se on väärin periaatteessa ja väärin niissä olosuhteissa, joissa Suomen sanomalehdistö on. Kun Å. T. silti on julkistanut artikkelin olemassaolon ja tarkoituksen, niin sen alleviivaaminen on antanut sille vielä merkityksen, jota sillä muutoin ei olisi. Artikkelin julkaiseminen antaa myös meille tilaisuuden käsitellä sitä sen ansioiden mukaan ja vaikka sen kirjoittaja onkin anonymiteetillään väistänyt velvollisuutensa hävetä työnsä puolesta, niin toivomme silti, että meidän näkemyksemme sen arvosta saa jokaisen reilun ja rehellisen miehen punastumaan pelkästään siitä, että häntä epäiltäisiin tuon lähetetyn kiistakirjoituksen tekijäksi.

Onhan päivänselvää, että isänmaanrakkaus, lämmin osanotto oman maan asioihin, kansallisen sivistyksen ja kansalliskirjallisuuden kannattaminen jalostaa ihmismielen. On häpeällistä meidän aikanamme kiistää tämä totuus tai kiistää naiselta oikeus jakaa ne jalot tunteet, joita miehen rinnassa voi olla. Myöskin on turha väittää, että jokainen ihminen on ilman kaikkea tätäkin luonnostaan kiintynyt siihen maahan, jossa hän on nähnyt päivänvalon ja jossa hänet on kasvatettu. Sen tunteen ihminen jakaa eläinten kanssa. Sitä ei sellaisenaan kyetä järjellisesti välittämään. Järjellinen vakaumus ja ihmishengen arvoinen intressi siitä tulee vasta silloin kun ihminen oppii rakastamaan isänmaataan paikkana, jossa kansakunnan henkiset pyrkimykset kehittyvät ja vaikuttavat ja kun hän tähän maahan liittää ajatuksen jostakin hänen omaa henkistä olemustaan sivistävästä ja jalostavasta. Eikä sillä tavoin hänen tietoisuuttaan kohota mikään muu kuin isänmaan kieli ja kirjallisuus. Kun sitä vastoin, niin kuin meidän maamme sivistyneen väestönosan kohdalla, isänmaa ja äidinkieli (ruotsi) ovat toisilleen vieraat, ja kun tämän väestön henkinen kehitys niin suuresti riippuu vieraista vaikutteista, joilla ei ole juuri lainkaan yhteyttä isänmaahan, niin myös isänmaanrakkaus jää väistämättä mainituksi eläimelliseksi, sokean tottumuksen voimasta riippuvaksi mieltymykseksi pelkkään olinpaikkaan ja sen ulkoisiin seikkoihin. Silloin onkin enemmän kuin koskaan paikallaan herättää myös nainen, joka perheessä hoivaa tunteita ja tapoja, ajattelemaan omaa nurjaa tilannettaan. Sen, joka ei kykene edes valittamaan tätä asiantilaa, mieli on kykenemätön käsittämään yhtäkään jaloa inhimillistä pyrkimystä. Ja yritys tehdä kaikki muutoksen ajatukset naurettaviksi osoittaa lisäksi tyhmyyttä, joka ei oivalla, että myöskään ne vähäiset muodot, joissa jalous maan päällä tällä hetkellä ilmenee, eivät ansaitse muuta naurua kuin sen, mikä hymyilee kyynelten läpi.

Sellainen pilkanteko kuin mainitun kirjoittajan ei siten osu Saimaan, ellei meidän tapamme esittää asia ole kirjoittajan syvemmän näkemyksen ja suurempien kykyjen valossa sellaista ansainnut. Asiaa ja niitä, jotka vakaumuksestaan sen puolesta yhtyvät meidän käsitykseemme, se sitä vastoin ei tavoita. Emme myöskään pelkää, että se vakaumus tuollaisesta järkkyisi. Mutta asian tärkeyden vuoksi ei ole kuitenkaan syytä jättää tehtyä hyökkäystä vaille huomiota, jottemme aiheuttaisi lisää samanlaisia, ehkä pikemmin ajattelemattomuuden kuin moraalisen kehnouden tuotteita.

Gretna Green

Tämä kuuluisa rakastavaisten turvapaikka saa kiittää maineestaan sijaintiaan Skotlannissa Englannin rajalla. Skotlannissa on nimittäin laki, että pelkästään osapuolten tunnustettujen todistajien edessä antamaan lupaukseen perustuva avioliitto on purkamaton, vaikka sen solmimisesta rangaistaan vankeudella. Englannissa tällaista lakia ei ole ja salaisista liitoista rangaistaan karkotuksella. Mutta vieraassa maassa sen lakien mukaan solmittu avioliitto on kaikissa tapauksissa pätevä myös Englannissa. Tämä on antanut aiheen monille avioliitoille Gretna Greenissä, jossa ne vahvistavana rauhantuomarina kauan oli eräs seppä. Siitä syntyi sanonta, että Gretnan sepällä oli erityinen oikeus takoa yhteen kaikki naimahaluiset.

Viime vuonna kerrottiin lehdissä, että muuan kapteeni Ibbetson Brightonista oli vienyt pois Lady Adele Williersin ja kaappaus herätti suurta huomiota ylhäisömaailmassa, johon nuori nainen kuului. Gretnaan saavuttuaan pari löysi sepän, joka nyt on muuan Bonifacius, pidoista. Kutsusta tämä kuitenkin suostui nousemaan pöydästä ja pukeutumaan virkapukuun. Todistajiksi kutsuttiin vanhan tavan mukaan postinkantajat. Kun ladyltä kysyttiin hänen etunimiään, hän joutui hämilleen, koska hän ei ollut koskaan painanut koko pitkää nimilistaansa mieleensä. Seppä lohdutti häntä kuitenkin sillä, että ne kaikki eivät ole tarpeen ja nuori nainen selvisi niillä kahdella nimellä, jotka tiesi. Seppä kysyi kummaltakin, olivatko he naimattomia, ja saatuaan myöntävät vastaukset hän kääntyi kapteenin puoleen.

”Otatteko tämän naisen lailliseksi vaimoksenne?”

Vastaus oli tietenkin myönteinen.

”Otatteko hänet elääksenne Jumalan käskyjen mukaisesti pyhässä aviosäädyssä? Lupaatteko rakastaa ja tukea häntä, pitämään hänet luonanne niin terveenä kuin sairaanakin, torjua hänen vuokseen kaikki naiset ja pysyä hänelle uskollisena niin kauan kuin te molemmat elätte?”

Kapteeni lupasi ja vakuutti kaiken innokkaasti. Morsiamen annettua vastaavan lupauksen kapteeni pani vihkisormuksen hänen sormeensa ja seppä kuulutti suurella äänellä:

”Sen vahvistukseksi, että tämä mies ja tämä sormuksen vastaanottava nainen Jumalan ja todistajien edessä ovat luvanneet tulla mieheksi ja vaimoksi, minä julistan, että he ovat yhtä Jumalan ja todistajien edessä.”

Toimituksen jälkeen laadittiin seuraava vastavihittyjen, toimeenpanijan ja todistajien allekirjoittama todistus:

”Skotlannin kuningaskunta, Dumfriesin kreivikunta, Gretnan pitäjä.

Saatetaan kaikille tämän näkeville tiedoksi, että Charles Park Ibbetson St. Pancran seurakunnasta Lontoosta, Middlesexin kreivikunnasta ja Adele Korisanda Williers, St. Georgen seurakunnasta Lontoosta, Middlesexin kreivikunnasta täällä läsnäolevina ja molemmat naimattomiksi ilmoittautuneina ovat täällä vihityt Englannin kirkon ja Skotlannin lakien mukaan. Gretna Hall, 6. marraskuuta 1845.

Seremonian jälkeen seppä antoi tarjota nuorelle parille virvokkeita. Selvää on, että niin hän kuin todistajatkin saivat runsaan korvauksen. Vastavihityt nousivat pian takaisin vaunuihin palatakseen Englantiin ja vihkimäpaikkana toimineen majatalon ulkopuolelle heidän lähtöään katsomaan kokoontunut suuri väkijoukko tervehti onnellisia kolminkertaisella eläköönhuudolla.”

Rakastettava lukijatar myöntää varmasti, ettei Saimassa ole koskaan ollut viehättävämpää kirjoitusta kuin tämä.