Saima nro 17, 25.4.1844

Tietoka dokumentista

Tietoa
25.4.1844
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

Huhu kertoo, että herra Castrén Siperiasta lähettämässä kirjeessään tarjoaisi ilmaista matkaa nuorelle tieteellisesti sivistyneelle miehelle, joka haluaa tulla hänen seuraajakseen. Sanotaan myös, että monet ovat ilmoittaneet halukkuutensa asiaan. Jos ajatellaan, että Castrén ei saa kuin tuhat ruplaa vuodessa ja haluaa uhrata osan tästä pienestä summasta saadakseen enemmän voimavaroja matkansa tarkoituksen saavuttamiseen, niin tarjousta voi pitää yhtä epäitsekkäänä kuin harvinaisenakin. Näin vieläkin enemmän siksi, että Castrénilla ei ole sukuomaisuutta, hän on opiskellut pitkään ja matkustanut tutkimassa suomen kieltä myös omalla kustannuksellaan. Kun Castrén nyt on ilman yliopistoakin saanut pätevyytensä tunnustetuksi, olisi toki kaunista suoda hänelle myös yliopiston tunnustus niin että hänen matkakumppanilleen myönnettäisiin matka-apuraha. Uskoisimme yliopiston helposti pystyvän myöntämään esim. 500–600 hopearuplaa vuodessa, etenkin kun hallitus pettämättömällä avokätisyydellään toimii yliopiston parhaaksi. Voidaan varmasti ennustaa, että Castrén on muutaman vuoden kuluessa tunnettu nimi Euroopan filologien joukossa, jos vain hänen päivittäin kohtaamansa vaarat ja vastukset suovat hänelle kylliksi elinaikaa. Tällaisesta yliopiston jäsenestä huolehtimista voisi siis pitää kannattavana.

 

–––––––––––––––

Oulusta kerrotaan pitkähkössä lähetetyssä artikkelissa sellainen harvinainen uutinen, että pianisti Schvencke on viettänyt siellä talven piilossa maailmalta ja maineeltaan, mutta ei ihailijoiltaan, koska lähettäjän innostunut kirje osoittaa hra S:n lisänneen heidän määräänsä Oulussakin. Kirjeen mukaan sikäläisillä herroilla ja naisilla on ollut ilo saada hra S:ltä laulunopetusta täysin korvauksetta. On siis todellakin syytä onnitella ja kadehtia Oulua tuon nerokkaan miehen oikusta viettää Pariisin talven jälkeen seuraava talvensa suomalaisessa pikkukaupungissa hieman napapiirin eteläpuolella. Kuinka kiitollisia täällä Kuopiossa oltaisiinkaan, jos hän paluumatkallaan etelään saisi päähänsä kulkea tämänkin paikan kautta ja antaisi vieläkin poikkeuksellisemmasta päähänpistosta täälläkin pianonsa soida. Kuopiolaisen musiikki-illan tuotto olisi tietysti vähäinen, mutta eipä siitä aiheutuisi kopeekankaan kuluja. Sisämaa kannattaisi ehkä nähdä kevätasussaan.

 

–––––––––––––––

Posti ei hienosta eteläisestä myötätuulesta huolimatta suvainnut saapua torstaiaamuun kello yhdeksään mennessä. Moni on ihmetellyt, mitä viimeksi kertomamme huhu siitä, että useat maamme sanomalehdet ovat jättäneet Euroopan asioiden käsittelemisen sikseen, mahtoi merkitä. Saima myöntää aiheuttaneensa tämän ihmettelyn, sillä hän unohti lisätä, että tämä tapahtuisi silkasta myötätunnosta häntä kohtaan. Onhan selvää, että hän silloin jäisi yksin Finlands Allmänna Tidningin kanssa kertomaan ulkomaanuutisia. Ja jos jokainen Saiman lukija varmaan pitääkin tätä toverien myötämielisyyttä kiitettävänä, niin toivoaksemme myönnetään, ettei olisi liikaa pyydetty, jos myös Finlands Allmänna Tidning, jolla joka tapauksessa on niin paljon muutakin kerrottavaa, liittyisi mukaan ja antaisi Saiman kertoa ulkomaan uutiset ensimmäisenä. Kysymyshän on vain pikkuasiasta, joka hankalat postiaikataulut huomioon ottaen auttaisi Saima raukkaa. Ajatelkaa vain, kuinka pikanttia olisi, jos arvoisa yleisö saisi Kuopiosta tietonsa siitä, mitä maailmalla tapahtuu.

 

Porin kirjeenvaihtajallemme

Olemme todella surullisina panneet merkille, että kunnioitettava Porin kirjeenvaihtajamme ei enää ole lähettänyt kiinnostavia kertomuksiaan. Mehän emme tiedä, onko Porissa kuluvana vuotena tanssittu vai ei, aina siitä lähtien kun ”le beau monde [hienosto] oli kutsuttu suuriin, elegantteihin yksityisjuhliin.” Emme tiedä, onko ”surupukuisten ja -kauluksisten naisten” yhä ”jätettävä tanssi ja vain katseltava – ja vain katseltava jne.” Myös arvoisat 3 000–4 000 lukijaamme kiemurtelevat luonnollisesti samassa tietämättömyydessä. Totta puhuen on erittäin masentavaa nähdä niin lämpimän isänmaanrakkauden näin pian jäähtyvän. Sekä Saima että ”surupukuiset ja -kauluksiset” ovat nyt yhtä hylättyjä.

Erityisen itsepintaisesti pyydämme valaistusta erääseen Suomen tilastotietojen kannalta erittäin tärkeään asiaan. Kysymys on siitä, tuodaanko Poriin naisten savukkeita ja kuinka korkeaksi niiden kulutus suurin piirtein siellä voi nousta? Täällä Kuopiossa se on niin merkittävää, että tämän tavaran kauppa tulee luultavasti olemaan tärkeä tekijä aiotun kanavan hyödyllisyyttä arvioitaessa.

[Kommentti lukijan kirjeeseen niitynkastelusta]

Toimitus lisää edelliseen kirjoitukseen, jonka aihe myös sen mielestä on erittäin huomionarvoinen ja jonka selvittämisestä se on kirjoittajalle suuren kiitoksen velkaa, muutamia sanoja saman kysymyksen käsittelystä Ruotsissa.

Tiedämme, että Ruotsin maatalousakatemia on jo 3–4 vuoden ajan vuosittain tukenut kahta oppilastaan, jotka ovat opiskelemassa niitynkastelutaitoa eräällä tilalla Pommerissa. Tilanomistaja antaa opetuksen ilmaiseksi. Vuonna 1841 vieraili kaksi henkilöä saman akatemian kustannuksella samassa tarkoituksessa Etelä-Saksassa, Janovitz-nimisellä tilalla. Heistä toinen, luutnantti O. V. Edman on jatkanut matkaansa Lombardiaan, Sveitsiin ja Ranskaan. Molempien kertomukset on julkaistu nimellä ”Artikkeleita maataloudesta ja sen sivuelinkeinoista. Ruotsin Maatalousakatemia, 2 osaa 1842.” Mukana on täydellinen kuvaus vakovalutusniittyjen rakentamisesta Janovitzissa käytetyn menetelmän mukaan. Herra Edmanin kertomus sisältää paljon mielenkiintoisia tietoja niistä eri maista, joissa hän on käynyt. Hän on työskennellyt tämän aiheen parissa aiemminkin ja sanoo tulleensa nyttemmin siihen käsitykseen, että ”harvoista parannuksista olisi enemmän hyötyä Ruotsin maataloudelle” kuin mainitusta niitynkastelusta. Ruotsiin sopivimpana hän pitää Englannissa käytettyä menetelmää, vaikka lombardialainenkin menetelmä, jota käytetään myös Lüneburgissa ja Mecklenburgissa, voi hänen mielestään olla erittäin edullinen. Lombardiassa kova niitty, jota kastellaan vuoden ympäri, antaa viisinkertaisen sadon, yhteensä 835 lispuntaa heinää ruotsalaiselta tynnyrinalalta. Yleisesti ottaen herra Edman katsoo, että tuotto voidaan kastelemalla kolmin-, nelin- tai viisinkertaistaa, mikä on enemmän kuin kirjoittajan arvioima.

Edmanin mielestä pohjolassa ja varsinkin Ruotsissa on kiinnitetty niin vähän huomiota niitynkasteluun lähinnä siksi että ”harvaan asutussa maassa on varsin vähän peltoa ja enemmän hedelmällisiä, aurankoskemattomia niittyjä ja laitumia kuin missään muussa maassa”. Hänen esityksensä jatko ei Suomen osalta kaikin osin päde, mutta se osoittaa lyhyesti ja selkeästi vakovalutusniityt parhaaksi mahdolliseksi rehukasvien viljelykeinoksi. Pelto on kuitenkin vähitellen tunkeutunut niityn alueelle ja mahdollisimman huonoille kasvupaikoille jääneet niityt tuottavat vain sammalta ja kanervaa tai parhaassa tapauksessa karkeaa saratyyppistä rehua. Ja kun pellot lopulta ravinteiden puutteessa antoivat vain juuri ja juuri viljelykustannukset peittävän sadon, niin hädän auttamiseksi keksittiin kasvattaa rehua niityillä kyntämällä ne, kylvämällä ja sen jälkeen kylvämällä rehukasveja joukkoon. Houkuttelevat viljasadot, siitäkin huolimatta että niityt oli suurelta osin jätetty ennen muutenkin niukkaa lannoitusta vaille, johtivat tämän viljelymenetelmän monin paikoin aina virheellisyyksiin saakka. Viime aikoina on rehukasvien viljely peltomaalla hiukan tasoittanut niiden suhdetta viljanviljelyyn, siihen suuntaan kuin sen pitäisi olla. Tämä ei silti lainkaan vähennä niittyjen arvoa, sillä mitä enemmän rehua niistä saadaan, sitä vähemmän peltoalaa tarvitsee vuosittain laittaa rehukasveille ja sitä enemmän alaa voidaan jättää leipäviljalle, juureksille ja kauppakasveille. Jo ennen kuin rehukasvien viljeleminen peltomailla alkoi, vanhemmat maanviljelijämme ymmärsivät joka vuosi tietyn sadon antavien hyvien niittyjen arvon. Siitä todistavat aika lailla yleistyneet patojen avulla kasteltavat niityt, vaikka niillä heinäsadon parantamisen kannalta onkin suuria puutteita. Niistä toivotut tulokset voidaan vain harvoissa paikoissa saavuttaa ennen kuin ojituksen rinnalla otetaan käyttöön myös vakovalutus. Silloin maamiehelle jäisi täysi valinnanvapaus viljeltävien kasvien suhteen, myös usein esiintyvissä erittäin epäsuotuisissa ilmasto- ja sääolosuhteissa.

Suomessa luonnonolot pienentävät niitynkastelun tarjoamia suuria etuja jonkin verran, sillä vuoret ja mäet estävät saman vesijohdon vetämisen pitemmille maamatkoille. Mutta tämän vastapainoksi vettä taas on runsaasti saatavilla. Erityisen lupaavalta tilanne vaikuttaa Pohjanmaan tasaisissa jokilaaksoissa, joissa jokainen koski antaa mahdollisuuden kastella joskus peninkulmakaupallakin kosken alapuolista maata.

 

Kuopio

Edelleenkin lämmin sää ja yöpakkasten puuttuminen ovat nopeasti hävittäneet valtavat lumimassat. Kaupungin kadut ovat melkein kaikkialla paljaat ja kuivat. Etelärinteillä ja tasaisilla mailla näkyy vain hajanaisia lumilaikkuja. Metsissä ja pohjoisrinteillä on kuitenkin yhä lunta, ja jäät ovat vasta näinä päivinä alkaneet irrota rannoista. Jääkannen sanotaan koostuneen kahdesta ja eräissä järvissä kolmesta kerroksesta, joiden välissä on ollut vettä, ja tämä antaa seudullemme toiveita siitä, että näemme näiden talven viimeisten jäännösten katoavan nopeammin kuin muina vuosina. Valitettavasti täällä yleensä nähdään jäiden pysyvän järvissä suunnilleen toukokuun 20. päivään, toisinaan kesäkuun alkupäiviin saakka. Sehän on melkein Lapin tilanne.

Näytännöt jatkuvat täällä edelleen kahdesti viikossa, tavallisesti täysille saleille. On oikeudenmukaista todeta, ettei tämä johdu yleisön maun valikoimattomuudesta, vaan pienen teatteriseurueen todellisista ansioista. Vakavampien ja kevyempien huvinäytelmien valinta, varsin hyvät lavasteet, hyvin hoidetut puvut ja erityisen hyvin opetellut osat ovat jo epätavallisia ansioita kiertävässä maaseututeatterissa. Monet henkilöstön jäsenet sopivat lisäksi osiinsa varsin hyvin. Tämä koskee erityisesti miesnäyttelijöitä, joista vain hra Grahm on jäykkä ja kankea poikkeus, kun taas etenkin hra Billingiä kelpaa katsella ja kuunnella. Aikoinaan esiintyneellä Toslow'n seurueella oli todellakin tuota erinomaista näyttelijää itseään lukuun ottamatta paljon huonompaa ohjelmaa tarjottavanaan. Toivoisimme voivamme antaa yhtä hyvän arvion naispuolisesta henkilöstöstä. Rouva Billing toki vie eräät osansa läpi moitteettomasti, ja mamselli Malmström saattaa ehkä samoin onnistua, jos hän pääsee vapautumaan siitä arkuudesta, joka tuntuu häntä nyt vaivaavan. Hyvin perustein voitaneen kuitenkin sanoa, ettei tämä teatteri ole herra Bonuvier'n johtajakaudella kokemiensa parhaiden aikojen jälkeen esiintynyt siinä määrin edukseen kuin nykyisin.

Teatterissakäynnin nautintoa lisää vielä olosuhteisiin nähden tasokas musiikki, jonka puolen tusinan saksalaisen torvensoittajan joukko on tuonut kaupunkiin.

 

 

Vertailu