Saima nro 15, 18.4.1846

Tietoka dokumentista

Tietoa
18.4.1846
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

Kuopio

Keskiviikkona vietti täkäläinen Auxiliar-Raamattuseura vuosijuhlaansa kokoontumalla lukion juhlasalissa. Kokous aloitettiin rukouksella, jota ennen ja jonka jälkeen lukion nuoret veisasivat säkeistöjä virrestä ”Jumala ompi linnamme”. Seuran sihteeri luki vuosikertomuksen, jonka pääsisällöstä kerromme tuonnempana. Lopuksi esiintyi päivän puhujaksi valittu herra lehtori Bergh, jonka esitys pyrki kuvaamaan Suomen kirkon papiston hänen mielestään virheellistä saarnaamistapaa. Tästä puheesta olisi paljonkin sanomista ja toivottavasti se tullaan julkaisemaan painettuna. Vaikka puhuja esitti tilanteen osittain aivan oikein, hän kuitenkin jäi sen rajoittuneen kannan vangiksi, joka etsii yksittäisistä ilmiöistä hallitsevan maailmankatsomuksen ja ajanhengen perusteita. Hyvä saarna on kaiken hyvän tavoin tietenkin hyvä asia, joka vaikuttaa hyvän puolesta. Mutta yhtä vähän kuin kansan yleistä mielipidettä tai kansakunnan tapoja ja onnea luodaan pelkästään ohjesääntöjen ja määräysten avulla niin yhtä vähän ohjaa myöskään pappien saarna uskonnollisen tietoisuuden kehitystä. Jos saarnasta puuttuu henkeä, niin tämä johtuu siitä, että henki on kaikonnut seurakunnasta tai että kirkko laitoksena ja sen saarna on pysähtynyt paikalleen samalla kun seurakunnan uskonnollinen tietoisuus kehittyy omia teitään siitä välittämättä. Kukaan yksilö tai edes seura ei voi saada takaisin menneiden aikojen henkeä. Jo sellaisen yrittäminen osoittaa ymmärryksen puutetta. Myös puhujan mainitsemilla esimerkillisillä saarnaajilla on Lutheria lukuun ottamatta ollut varsin suppea vaikutuspiiri. Lutherin suuri vaikutus taas selvemmin kuin mikään muu maailmanlaajuisesti merkittävä toiminta perustui ajan henkeen. Jos pappi ei kykene tunkeutumaan siihen ja tuomaan julki sen tarpeita, hänen sanansa kohtaavat välinpitämättömän yleisön. Myös mainitun puhujan oma esitystapa, vaikka se paikoin olikin voimallista ja kaunopuheista, osoitti toisissa kohdissa tämän lauseen todeksi. Siksi myös sen näkyvä vaikutus oli huvittuneisuus. Muuta ei meidän aikanamme saa aikaan puhumalla ”moraalin kouluvitsoista, yleisen hyödyn kerjuusauvasta, filosofian luudasta ja estetiikan jäniksenkäpälästä.” Ihmiset nimittäin liittyvät kohtuullisuusyhdistyksiin, palkitsevat hellän äidinhoivan, uskollisen palvelun ja hätääkärsivien auttamisen. He perustavat kouluja, parantavat vankiloita ym. Heille tieto ja taide ovat ihmissuvun jalostamisen lähtökohta ja tulos. Sano heille, että oikea uskonnollinen mielenlaatu on kaikkien näiden pyrintöjen oikea mieli. Mutta jos vähättelet tai pilkkaat niitä, niin vähättelet vain itseäsi ja teet itsesi naurettavaksi. Sellaista vaativa uskontunnustus voi löytää oman maaperänsä vain sivistymättömyydestä.

Ilmat ovat jälleen muuttuneet keväisiksi ja yöpakkaset ovat heikkoja.

Herra Wehle antaa kaupungissamme ”suuria näytöksiä” jonglöörintaidossa, taitovoimistelussa ja taikatempuissa. Samanaikaisesti on kaupunkiin saapunut muutamia hannoverilaisia torvensoittajia niin että tansseihin saadaan tähänastista komeampaa musiikkia.

 

 

Kotimaassa ja ulkomailta

Kotimaassa leviää kulovalkean tavoin tieto, että Porin lähistöllä on saatu nuotalla sata tynnyriä lahnaa yhdellä vedolla.

 

Espanjasta kerrottiin äskettäin uuden ministeristön muodostamisesta tietyn markiisin johdolla. Nyt kerrotaan, että tämä myönnytys yleiselle mielipiteelle on peruutettu ja että Narváez on jälleen pääministerinä. Cortesin vaalikautta on pidennetty määräämättömäksi ajaksi ja lehdistö on vaiennettu uusilla ankarilla toimilla. Ranskalaiset ovat Afrikassa valloittaneet Abdelkaderin leirin, mutta tämä ei ole merkinnyt sodan päättymistä. Englantilaiset ovat Intiassa voittaneet taistelun sikhejä vastaan, mutta näillä on yhä aseissa heitä vastaan 100 tuhannen miehen armeija. Suomen uutislehdet voinevat siis odottaa saavansa palstantäytettä kummaltakin taholta vielä jonkin aikaa.

 

–––––––––––––––

Hra Wallinilta on saatu tietoja Arabian Dfiofista. Ne kertovat, että hän jatkaa seikkailuretkeään rohkeasti.

Sen sijaan yleisö ei ole pitkään aikaan saanut minkäänlaisia terveisiä toht. Castrénilta. Tämä tuntuu sitä pelottavammalta, mitä enemmän on ollut aihetta pelätä Castrénin terveyden kestävyyttä. Jos Castrénin helsinkiläiset ystävät ovat saaneet tietoja hänestä, he eivät toivottavasti salaa niitä maan eri puolilla asuvilta monilta ihmisiltä, jotka kiinnostuneina seuraavat hänen matkojaan ja pyrkimyksiään.

 

Viinan ravinto-opillisesta hyödystä

Vaikka raittiusyhdistykset ovatkin meidän maassamme lähes tuntematon asia niin että ainoa sellainen kuuluu olevan Kuopion pitäjän Maaningan kappelissa, niin silti tapaa monia intoilijoita, jotka kernaasti kieltäisivät viinanvalmistuksen kokonaan, jos asia heistä riippuisi. Olemme aina olleet varmoja siitä, että vain kohoava valistus voi ehkäistä viinan väärinkäyttöä. Virkistävä juoma ylipäänsä sen sijaan on kulttuuri-ihmiselle todellinen tarve ja köyhä, joka ei parempaa tavaraa voi saada, saakoon siis pitää viinansa. Tavaran valmistamisen täydellistä vapautta ja sen seurauksena tehdasmaista tuotantoa on myös mielestämme pidettävä niin taloudellisessa kuin siveellisessäkin mielessä parempana kuin kotitarvepolttoa, joka sillä tavoin lakkaisi. Sehän tulee sekä paljon kalliimmaksi että johtaa helpommin väärinkäyttöön. Kotitarvepolton vuoksi valmistus ylittää helposti todellisen tarpeen ja valmistajasta itsestään tulee tavaransa varmin kuluttaja. Nykyisellä asetuksella on se kiistaton etu, että se on suosinut suurten polttimoiden perustamista ja edistänyt vapaaehtoista luopumista turmiollisesta kotitarvepoltosta. [Seuraa artikkeli Gräfe's Journal -lehdestä.]

 

Vapaa kotimaankauppa

Eräs Åbo Tidningin numero sisältää erään kirjeen lähettäjän melko opettavaisen hahmotelman Suomen kauppalainsäädännöstä. Siitä huomaa, miten suurella huolenpidolla määräily ja komentelu on koettanut sitoa liikennöivien kädet ja miten varsinkin maaseudulta vaaditaan uhrauksia kaupunkien kauppiaiden hyvien voittojen edistämiseksi. Nyt maakauppa on tosin vapaa maatalouden tuotteiden ostajalle; mutta tarvekalujen myynti maamiehelle on häneltä yhä kielletty, vaikka sitä kuitenkin harjoitetaan melko laajassa mitassa. Sillä yhtä vähän on esim. maalla asuvalta kielletty tehdä tilauksia kauppiaalta kuin kauppiaan lähettää tilattuja tavaroita. Sellaiseen laskuun harjoitetaan myös täällä Savossa vilkkaasti maakauppaa Pohjanmaan kaupungeista. Elleivät sisämaankaupunkien kauppiaat seuraa esimerkkiä niin heidän kauppansa luonnollisesti kärsii siitä. Mutta jos kotimaan kauppa tehdään täysin vapaaksi, niin voivat nämä jälkimmäiset perustaa puotinsa jokaiselle kirkonmäelle ja hoitaa sitä esimerkiksi joka lauantai-iltapäivä, kun taas muina viikkoina hoitavat liikeasioita kaupungissa. Eikä siitä seuraa liioin mitään menetystä rannikkokaupungeille, sillä niillä on kuten ennenkin lupa asiamiesten kautta harjoittaa maakauppaa. Sellaisella vapaudella luultavasti myös liikevaihto kasvaisi. Koko maan voitto siitä on niin silmiinpistävää, että sitä ei tarvitse todistaa.

Hfors Tidningar, joka mainitsee artikkelin ja kiittää sitä, pitää kuitenkin erittäin turmiollisena, jos Turun kauppiaat voisivat ostaa Pohjanmaan ruokatavaroita hankkiakseen siten paluulastin länsirannikon höyrylaivamatkalle. On kuitenkin itsestään selvää, että kilpailu ostajien kesken nostaa tavaran hintaa; ja selvä seuraus on se, että myös tuotanto kasvaa. Jo nyt kiertelevät voinostajat Pohjanmaan kaupunkeja kuljettaakseen tavaran Pietariin. Lisäkilpailu siten vain lisäisi sen vaikutusta. Jos kilpailu puuttuu tykkänään, valmistus ei kasva koskaan; tavarasta vain maksetaan alempi hinta. Ja kun mennyt aika on riittävästi osoittanut miten vähän kaikki kiellot tässä suhteessa auttavat, niin näyttää olevan tarpeen tarkoin vaatimaa, että, niin kuin Nimimerkki ehdottaa, kaikki sellaiset määräykset kumotaan.