Kuopio
Vielä yhden useita päiviä kestäneen lumipyryn jälkeenkään ei kylmyys ole merkittävästi hellittänyt. Vähäisiä merkkejä auringon vaikutuksesta on kuitenkin jo näkyvissä silloin kun se on korkeimmillaan. Pian saamme kai täällä iloita kevään ensimmäisestä elämästä kukkaruukuissa. Kukkia rakastaville voimmekin kertoa sen ilahduttavan uutisen, että kaupungin apteekissa on myynnissä hyvä valikoima kukansiemeniä. Myös ryytimaan kasveja myydään samassa paikassa.
Täällä jo pitempään kulkenut huhu kertoo, että kuuluisa varas Levänen, jonka kiinniottamisesta tässäkin lehdessä viime syksynä kerrottiin, on Viaporiin kuljetettaessa onnistunut jälleen pakenemaan. Se lienee tapahtunut tämän läänin ulkopuolella, sillä täällä kuljetuksen vartioinnista huolehdittiin tarkoin. Jos huhu on tosi, hra Levänen apureineen lienee täällä taas keväämmällä antamassa merkkejä siitä, että hän nyt nauttii kalliista vapaudestaan.
Ulkomaanuutisia
Ajojäät ovat keskeyttäneet postinkulun Ruotsista Grisslehamnin kautta, ja tästä syystä ei ole saatu tietoja uneliailta valtiopäiviltä. Ranskasta ja Englannista kerrotaan vain kamareiden vastauspuheita koskeneista äänestyksistä, jotka ovat tuottaneet läsnä olleille ministereille pelkkää iloa. Titulus Peel on sijoittanut valtaistuinpuheeseen ylistyksen titulus Guizot'lle tämän suureksi ihastukseksi. Finl. Allm. Tidning, joka on hyväntahtoisuudessaan usein selvästi osoittanut, että opposition väitteet viimeksi mainitun nöyristelystä Englannin edessä ovat joutavaa puhetta, on nyt muuttanut mieltään ja arvioi Guizot'n ansainneen saamansa namun ”monilla konkreettisilla myönnytyksillään” viimeksi mainitulle maalle. Vielä lienee mahdotonta selvittää, mitä tämä politiikan taivaanrannassa näkyvä merkki saattaa tarkoittaa. Pelkäämme pahoin, miten Nådendals Tidningille ja Allm. Tidningenille käy, jos hra Guizot'n päähän pälkähtää vaatia asianmukaista hyvitystä. Espanjassa hyvinvointi ei näköjään ole kärsinyt muutamia vuosikymmeniä jatkuneesta sisällissodasta. Hovissa järjestetään loistavia juhlia, ja valtaistuimen suojelija Narváez vastaa niihin yhtä upeilla pidoilla, joissa vieraat panevat taskuunsa ylimääräiset hopealusikat ja haarukat.
–––––––––––––––
Kunnianarvoisa Borgå Tidning tarkasteli numerossaan 12 erästä erittäin hauskaa laintulkintaa. Lukio- ja koulujärjestyksen 72. § säätää, että ”jokaisen oppilaan” on suoritettava opetuslaitoksen kassaan vuotuinen maksu. Mutta 84. §:ssä sanotaan, että kun oppilasta ”rangaistaan” erottamalla oppilaitoksesta, niin päätös tulee, samalla kun se pannaan täytäntöön välittömästi, kuitenkin alistaa ”piispan ja tuomiokapitulin tarkastettavaksi”. Nyt B. T. toteaa, että kun rehtorilla ei 84. pykälän mukaan ole oikeutta erottaa ketään oppilasta, ”ei hän voi kieltää myöskään oppilaitokseen saapumasta sellaista, joka ei ole kyennyt suorittamaan vuosimaksuaan”. B. T:n viisaan tulkinnan mukaan jää siis oppilaiden hyväntahtoisuuden varaan, tulevatko vuotuiset maksut maksetuiksi vai ei. Hetken ajan lehti arvelee, että voisi olla ”tarkastusviraston harkittavissa, tuleeko ryhtyä joihinkin lisätoimenpiteisiin” maksujen kantamiseksi, mutta kaikkein ”järkevimpänä” lehti pitää sitä, että ”rehtori vakuuttuneena oppilaiden köyhyydestä pyyhkii pois laskelmistaan ne maksut, joita tästä syystä ei ole voitu suorittaa.” Kuinka sitten tulee menetellä, jos joku oppilas kykenee muttei halua maksaa, siitä kunnianarvoisa lehti ei sano mitään. Sen järkeilystä seuraa kuitenkin selkeästi, ettei tällaista oppilasta voi ilman tuomiokapitulin suostumusta erottaa oppilaitoksesta. Sen sijaan lehdelle näyttää olevan tuntematonta, ettei myöskään tuomiokapitulilla ole mitään laillista oikeutta ”erottaa” koulusta oppilasta, jollei Collegium Scholasticum, tai ala-alkeiskoulussa opettaja yhdessä inspehtorin kanssa ole tälle rangaistukseksi sellaista määrännyt. Kun siis tuomiokapitulilla ei ole sellaista oikeutta eikä B. T:n mukaan myöskään rehtori saa sulkea pois koulusta oppilasta, joka ei ole maksanut vuosimaksuaan, niin on selvää, että maksujen suorittaminen riippuu oppilaiden hyväntahtoisuudesta, ellei sitten ulosmittaaminen heidän vanhemmiltaan tai edusmieheltään tule kysymykseen. B. T. kutsuu ”ajattelemattomaksi” rehtoria, joka ei ojentaudu tämän laintulkinnan mukaisesti. Suuremmalla syyllä ansaitsisi kai itse tuo tulkinta saman epiteetin.
Schlaraffenland [Laiskurien maa]
Etäällä pohjolassa henki jättimäinen
Nimeltä H.T., kynää käyttäväinen
Aamusta iltaan, illasta aamuun puurtaa,
Musteella paperille sanavuota uurtaa
Ja kuvaa kuvaamistaan kamaralla maan
Pikkuista täplää, läiskäistyä Pohjolaan,
Jota vain pilkkoo sinivetten kaaret,
Välissä järviensä Autuuden on saaret.
”Oi ihmemaata”, virkkoo henki suuri,
”Se ainutlaatuinen on perin juurin,
Korkeena linna kohoo – vaiti on kuin muuri,
Ja toimen miesten tärkein työ on tupeluuri,
On oppineisuus valtavaa – se löytyy vakan alta vaan,
Nerous leimuaa, ja kohta sammahtaa.
Ja suuret nimet säteilyään heittää,
Vaan turhaan, taivaan harmaat pilvet peittää,
Kun paljon lukee, tietää eikä luule
(Vaan viisain on se joka haistaa tuulet),
On sanaseppoja ja monta sanapajaa,
Onneksi sepustuksille ei löydy kustantajaa,
Rikkaus kasvaa – piru rattaat rasvaa!
Kukoistaa tehtaat – väki jouten vehtaa,
Jokainen etsii hetken huvitusta,
Edistys vaatis liikaa mielikuvitusta!”
Ja silti täällä – kuka uskoisikaan? –
on Onnelassa jokin mennyt vikaan;
Kun julkisuus on pelkkää myötäsukaisuutta,
Niin siitä kilpistyy se mikä on uutta,
Vaan vaikka asiat on saatu tähän jamaan,
Väkevä hengenpalo pakottaa mua kirjoittamaan.”
”Aioinhan aatteitani maailmalle syytää,
Mutta tää tyhjyys sielun roihun hyytää,
Ja niinpä juttuni on selostusta pelkkää,
Kuin Finklohr kiljuu, Hauserin soitin helkkää,
Saa Fransmohrtiikerit minulta suosion,
Ja kerron mikä uusin muotikuosi on,
Mitenkä missä milloin virtas viini,
Ja kuka oli illan kuningatar fiini,
Ken ylevimmät hurskaat puheet sorvaa,
Luomisen ilon sielulleni korvaa,
Kun sirottelen sekaan taitojani,
Kun imelästi panen parastani,
Ja kerron kuka maassa kaunein on
Ja kuka antoi tyylikkäimmän lausunnon.
Työni on todistaa ikenet verillä,
Miten on autuasta täällä pohjan perillä,
Se onnellinen on, ken syvään nukkuu,
Ken suloisesti hyvinvointiin hukkuu.
Niin kului aikani, ei mennyt hukkaan,
Ei raivaamani polku nurmetukaan.”
Siis hattuanne naiset, herrat nostakaatte,
On suuren hengen tunnus ”Suomalaisuusaatteet”!
Momus
Eräs Borgå Tidningin erikoinen
Borgå Tidning laajennettuine toimituksineen ei ole hävennyt iskeä jälleen Saimaa moraalisesti alentavalla herjauksellaan joita myös lehden publisistitoverit ovat niin avokätisesti jaelleet. Omasta puolestamme jättäisimme mielellämme kaiken sellaisen vain hiljaisen halveksunnan tai oikeammin säälin varaan. Emme nimittäin näe sellaisessa niinkään yhteistä tarkoitusperää kuin pikkusieluisuuden ja heikkouden kyvyttömyyttä hallita mieltään. Mutta silloin kun syytöksissä on kyse vääristelystä, niin kunnioituksemme yleisöä kohtaan velvoittaa meitä osoittamaan niiden perusteettomuuden.
B. T:n numerossa 77/1844, 6. palstan 6. rivillä sanotaan. ”Saima puhuu paljon siitä, että koulunopettajien palkat ovat täysin riittämättömät. Silloin tulee kuitenkin mieleen, että niitä on äskettäin nostettu yli kaksinkertaisiksi” jne. – Tämä väite oikaistiin sattuneesta syystä B. T:n numerossa 90 selittämällä se ”vähemmän korrektiksi ilmaukseksi”.
Studier, kritiker och notiser -lehti toistaa tämän vuoden numerossaan 31 B. T:n ensiksi esittämän väitteen, että opettajien palkat ovat Suomessa enemmänkuin kaksinkertaistuneet. Minkäänlaista tuon tiedon oikaisua lehti ei ole julkaissut.
Saima tarkasteli asiaa tämän vuoden numeroissaan 6 ja 7. Mainitsimme silloin B. T:n harhauttavan tiedon sekä sen toistamisen ruotsalaisissa lehdissä ja kutsuimme sitä täysin tyhjästä tempaistuksi oletukseksi. Jätimme kuitenkin pois selityksen, että ”B. T. myöhemmin on tavallaan korjannut virheellisen tiedon” lisäten, että ”asia voisi jäädä sikseen, ellei väite olisi saanut enemmän julkisuutta kuin sen peruuttaminen.”
Siinä tosiasiat. Nyt B. T. ei arastele nimittää menettelyämme petolliseksi väittämällä, että Saiman lehden ilmauksista esittämät tiedot ovat ”vääriä”. Tämän tueksi B. T. siteeraa muita asiasta esittämiään ilmauksia, mutta ei meidän arvostelemaamme numeron 77 ilmausta, että koulunopettajien palkat olisivat nousseet ”yli kaksinkertaisiksi”. Lehti lisää syyllisyyttään väittämällä, että vääristely olisi Saimassa aivan tavallista.
Jätämme asianomaisten lehdentoimittajien käyttäytymisen lukijoiden tuomittavaksi. Emme käy ennustamaan, katsooko B. T:n toimittaja, lehtori Öhman, aiheelliseksi peruuttaa epäoikeudenmukaiset ja lokaavat syytöksensä. Kokemus osoittaa, että sellainen kunnian- ja oikeudentunto on monissa maamme lehdissä perin vieras asia. Niiden vihamielisyydestä kritiikkiä kohtaan olemme saaneet todisteita ennenkin, mutta moraalista mustamaalaamista ne eivät näytä vihaavan ollenkaan samalla tavalla.
Herra Cygnaeuksen lehti
Viime numerossamme mainitsimme tästä luvatusta uutuudesta maamme aikakauskirjallisuuden alueella ja kiiruhdamme julkaisemaan seuraavassa julkaisijan ilmoituksen. Yleisesti ottaen ei tämänkaltaisen kirjallisuuden voi odottaa meidän maassamme saavan paljoa lukijoita ja Suomi-aikakauskirjan kohtalo on vielä tuoreessa muistissa. Tämänkertaisessa tapauksessa monet seikat antavat kuitenkin aihetta parempiin odotuksiin.
Herra Cygnaeuksella on isänmaassamme kirjoittajana tunnettu ja rakastettu nimi. Hän on lämpimin sydämin mukana kaikessa omaa maata koskevassa ja hän on optimisti sanan jaloimmassa merkityksessä. Hän ei kaunistele huonoa vaan sivuuttaa sen ja etsii hellästi kaiken hyvän sekä jalon. Loisto, jonka hänen näiden pyrkimysten hehkuttama mielikuvituksensa valaa kohteeseensa, onkin viehättävää, vaikka sitä osin voisikin pitää lainattuna. Yhdymme kyllä Morgonbladetin kantaan hra C:n tyylin ”originellista epäluotettavuudesta”, mutta pidämme selvänä, että se tulee nyt luvatussa teoksessa paljolti katoamaan. Onhan Cygnaeuksen ”silmäyksien” kohde nyt rikkaampikuin koskaan ja se sallii hänen viipyä tosiasioissa eikä pakota häntä korvaamaan niitä mielikuvituksen leikillä ja kootuilla mietelmillä. Kohteena ovat myös nyt ulkomaat, eivät hänen rakkaan isänmaansa asiat.
Yksi syy Cygnaeuksen maanmiehille osoittaa asiaa kohtaan enemmän kuin tavanomaista suopeutta on juuri hänen oleskelunsa vieraalla rannikolla. Tämän kirjoittajalla on enemmän syytä kuin useimmilla myöntää, että maanmiehet voisivat tämän seikan huomata ja että se suunnaton sivistyksenjano, joka vie matkoille vieraisiin maihin, tulee saamaan kiitoksensa myös siinä, että se rohkaisee jaloon toimintaan. Siksi hän on vakuuttunut, että herra C. tulee saamaan tällaista myötätuntoa osakseen ja että sen johdosta maanmiehet vielä enemmän kuin muutoin tulevat antamaan C:lle lämpimän tunnustuksen isänmaassaan. Jokainen voi helposti kuvitella, miten erilainen vaikutus kotoa tulevalla ilahduttavalla tai masentavalla viestillä tulisi olemaan C:n tulevaisuuteen kirjoittajana ja itse kultakin yksilönä vaaditaan vain vähäistä uhrausta, jotta tuo sanoma olisi iloinen. Katuisimme, että olemme tästä asiasta muistuttaneet, jollemme olisi varmoja siitä ettei se ole tapahtunut turhaan.
