Saamelaisten kalastus- ja pyyntioikeus Jäämeren rannikolla, lausunto senaatin täysistunnossa 14.12.1863

Tietoka dokumentista

Tietoa
14.12.1863
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

Kun asiakirjat oli luettu, lausui senaattori Snellman seuraavaa: Koska näytti ilmenevän vaikeuksia saada kokonaisuudessaan myönnetyksi sitä mitä keisarillinen senaatti on yrittänyt saada hankituksi Suomen Lapin asukkaitten hyväksi edellä mainitussa alamaisessa esityksessään ja ehdotuksessaan, on senaattori harkinnut, missä määrin kyseistä ehdotusta voitaisiin supistaa, sopeuttaen se valtiotilusten ministeriön ja valtiovarainministerin antamien lausuntojen mukaan, niin ettei sen tarkoitus jää kokonaan saavuttamatta. Tarkoituksena olisi hankkia mainituille, joka suhteessa vähäosaisille suomalaisille alamaisille kohtuullinen ja sopiva korvaus siitä, että vaikka he Utsjoen ja Inarin kunnissa asuessaan ovat varsin lähellä Jäämerta ja heillä on 2. lokakuuta (21. syyskuuta) 1751 annetun traktaatin mukaan oikeus harjoittaa Norjan alueella kalan ja äyriäisten pyyntiä, ovat he kuitenkin ilman omaa syytään menettäneet tämän oikeutensa rajan säännöstelystä 14. (2.) toukokuuta 1826 tehdyn sopimuksen seurauksena. Näin he ovat jääneet kokonaan vaille merelle pääsyä, eivätkä he voi muuten kuin norjalaisväestön palveluksessa harjoittaa ammatteja, joista he aikaisemmin ovat lähes kokonaan saaneet toimeentulonsa.

Tällöin oli senaattorille käynyt ilmeiseksi, että jos Suomen lappalaisille ei tunnusteta yksityistä ja yksinomaista oikeutta siihen Vienan kuvernementin rannikkokaistaleeseen, johon on tarkoitus rakentaa heille kalastuspaikat, seuraa tästä välttämättä ennemmin tai myöhemmin epäsopua heidän ja niiden muiden henkilöiden välillä, joiden kanssa he joutuisivat mainitun oikeuden jakamaan. Tärkeätä olisi myös, että Suomen lappalaisten alue rajattaisiin yhtenäiseksi ja sillä tavoin kuin on tarpeen osittain tarvittavien varastorakennusten pystyttämistä ja osittain heidän veneidensä ja pyyntikalujensa ja muun sellaisen säilyttämistä ajatellen, ja jotta heidän mukanaan tuomansa karjaeläimet voisivat mielellään jonkin aikaa saada ravintonsa maata laiduntamalla. Senaattorin mielestä ei juuri olisi sopivaa, että nykyiset Vienan kuvernementin asukkaat voisivat säilyttää paikkansa Jaakobinjoen [Vuoremijoen] suulla ja näin joutuisivat Norjan rajan ja Suomen lappalaisten alueen väliin. Niitä ensiksi mainittuja, joilla on mielestään todellinen oikeus kyseisiin paikkoihin, joilla he käyvät ainoastaan kesäaikaan ja jotka muuten näyttävät olevan asumattomat, ei pitäisi olla mahdotonta saada lunastusrahaa vastaan luopumaan sekä maaperästä että sillä seisovista rakennuksista ja muista laitoksista. Kuitenkin katsoi senaattori, että kyseinen alue voitaisiin muodostaa jonkin verran pienempänä kuin kuvernööri edellä mainitussa esityksessään on antanut ymmärtää. Samoin senaattori toivoi, että ainakin jonkin aikaa asia sujuisi niin, ettei mitään erityisiä vaikeuksia ja rettelöitä syntyisi, jos kalastus- ja äyriäistenpyyntioikeudet esityksessä mainitulla alueella ja muilla paikoilla toistaiseksi olisivat yhteiset Suomen lappalaisille ja Vienan kuvernementin asukkaille. Tämän lisäksi on mainituista ministeriöistä tehtyjen esitysten johdosta suostuttava eräisiin muihinkin poikkeamiin alkuperäisestä ehdotuksesta.

Näihin käsityksiin tukeutuen senaattori katsoi, että keinona jossain määrin lievittää sitä vaikeaa asemaa, johon Utsjoen ja Inarin suomalaisen Lapin väestö on ilman omaa syytään joutunut, tulee hänen puolestaan esittää seuraavaa: että heille erotettaisiin ikuisesti omaisuudeksi ja käytettäväksi se osa Vienan kuvernementin rannikkoa, joka ulottuu Jaakobinjoen suulta Jäämeren rannalla itään Stolbovan lahden, Falkevuonon ja Niemetskin ohi Petsamonvuonon länsirannalle, kaksikymmentä tai kolmekymmentä virstaa leveänä; että tällä alueella sijaitsevat Venäjän alamaisille kuuluvat asumukset, kokoushuoneistot ja kalankuivatuslaitokset samoin kuin niitty- ja viljelysmaat tulisi Suomen valtion lunastaa, kun niiden arvon ovat ensin yhteistoimin arvioineet suomalainen ja venäläinen virkamies ja kun omistajia on kuultu; että oikeutta kalastukseen ja äyriäisten pyyntiin Jäämeressä ja sen lahdissa, niin mainitun maa-alueen läheisyydessä kuin myös kaikkialla Venäjän rajojen sisällä, saisivat suomalaiset, ilman mitään maksuja tai veroja, harjoittaa ainiaan yhteisesti keisarikunnan asukkaitten kanssa; että suomalaiset saisivat vapaasti matkustaa Venäjän alueen läpi matkallaan kalastuspaikkaan ja sieltä takaisin sekä tällöin ja siellä oleskellessaan laiduntaa elikoitaan, kerätä rehua ja käyttää metsää kotitarpeisiin paikoilla, jotka tähän asti eivät ole olleet yksityisten haltuun ottamia, ja samoin esteettä ja ilman tullia myydä tai viedä mukanaan kalastuksen, metsästyksen ja muiden elinkeinojensa tuotteita, samoin hankkia suolaa ja muita tarvitsemiaan tarveaineita, lukuun ottamatta väkijuomia, ja muuten sellaista, jonka vienti Venäjälle on kielletty; että Borisin ja Glebin kirkon luona valittaisiin ja tarkoitukseen määrättäisiin sopivan laaja maa-alue, jolla suomalaiset voisivat tarvitessaan nostaa ylös ja säilyttää aluksiaan, kalastustarvikkeitaan ja tavaroitaan tähän tarkoitetuissa säilytystiloissa, sekä rakentaa asumuksia varaston hoitajille; sekä että talouden ja poliisitoimen hoitamiseksi kalastuspaikalla asettaisi Oulun läänin kuvernööri järjestysmiehen, jonka apuna olisi neljä kalastuspaikan jäsenten keskuudesta vaaleilla valittua avustajaa, jolla viranomaisella olisi myös valtuudet suomalaisten ja paikkakunnan venäläisten välisissä oikeusasioita koskevissa kysymyksissä huolehtia ensiksi mainittujen puhevallasta, asettuen välittömiin kosketuksiin paikkakunnalla olevien venäläisten viranomaisten kanssa; kun taas kalastuspaikalla käyvät suomalaiset kaikilta muilta osin, paitsi oman taloutensa ja hallintonsa osalta, olisivat Keisarikunnan voimassa olevien lakien ja asetusten alaiset.

Mikäli katsottaisiin tulevan kysymykseen, että mainitusta Vienan kuvernementista yllä esitetyssä laajuudessa erotettavaksi ehdotetusta alueesta maksettaisiin korvaus, uskoi senaattori omasta puolestaan, että hänen tulisi viitata siihen, mitä tästä asiasta on esitetty senaatin alamaisessa kirjelmässä 20. heinäkuuta esiin tuodussa ehdotuksessa, joka koski Siestarjoen kivääritehtaan alueen erottamista Suomesta.

 

 

Vertailu

Alkukieli
Alkukielinen pdf: