S. G. Elmgrenille, F. Berndtsonille, R. M. von Fieandtille, B. O. Schaumanille, R. Tengströmille, A. Alfthanille, C. E. Aspelundille ja H. Kellgrenille, käsikirjoitus

Editoitu teksti

Suomi

Kuopio 4.12.1845

Kunnioitetut Hyvät Ystävät!

 

Syynä siihen, että vastaaminen Teidän kirjeeseenne on viivästynyt näin pitkään, ei ole Teidän hyviin neuvoihinne kohdistuvan arvostuksen puute eikä Teidän minua ja vähäpätöisiä pyrkimyksiäni kohtaan osoittamanne hyväntahtoisen huomion väheksyminen. Minulla ei yksinkertaisesti ole ollut rauhallista vapaahetkeä vastauksen kirjoittamiseen, minkä halusin mielelläni tehdä kuvitellessani, että Te ette niinkään toivo kiitoksia osoittamastanne myötämielisyydestä kuin avointa selitystä toimintatavastani asiassa, jota teidän kirjeenne koskee.

Haluan tästä ensinnäkin sanoa, että olen todellakin hakenut Lundissa avoinna olevaa professuuria, mutta olen peruuttanut hakemukseni, ja tätä koskeva kirjeeni lähti kaksi viikkoa ennen kuin minulla oli kunnia ottaa vastaan Teidän kirjeenne.

Syynä hakemuksen peruuttamiseen oli päätyminen siihen vakaaseen käsitykseen, että hakemuksen johtaessa tulokseen minun olisi ollut pakko luopua kaikesta toivosta, että pääsisin palaamaan isänmaahani. Tällaisella ehdolla en nimittäin halunnut enkä halua muuttaa maasta. – Hakemus jätettiin lisäksi määräajan noudattamisen takia vaiheessa, jolloin olin täysin epävarma siitä, pitäisikö hanke viedä loppuun vai ei.

Ainoastaan mainitsemani syy vaikutti päätökseeni. Yhteiskunnallinen asemani ja toimintani eivät nimittäin nykyhetkellä tuota minulle lainkaan tyydytystä. Minulla ei ole taipumuksia eikä tietoja koulunuorison opettajan tehtävään, koska en ole lainkaan opiskellut pedagogiikkaa. Minulla ei ole myöskään kykyä toimia suomalaisen kirjallisuuden hyväksi. Kumpikin toimintapiiri vaatisi aivan uusia opintoja; sellaisiin en voi kuitenkaan päättää ryhtyväni, koska ikäni estäisi niiden menestyksekkään jatkamisen. Pelkkä kansallisuuden ja kansalliskirjallisuuden puolesta huutaminen muuttuu ajan mittaan ontoksi. Nykyisin tarvitaan myönteistä toimintaa tavoitteen saavuttamisen hyväksi. Tähän en voi siitäkään syystä liittyä, että vähäinen kaunokirjallinen työskentelyni on ollut luonteeltaan aivan tilapäistä. Saima ja minä sen kumppanina olemme siis ohittaneet parhaan aikamme.

Jokaisen täytyy minun laillani sen sijaan ymmärtää oikeaksi ja kohtuulliseksi se, että pyrin saamaan aikaan jotakin sillä alalla, jolle olen omistanut parhaan ikäkauteni, ja sekin, että toivon joissakin määrin siinä menestyväni, koska olen jo voittanut alalla vaikeuksia ehkä pelkkiä alkuhankaluuksia enemmänkin.

Herrat asettavat mielestäni aivan odottamatta vastakkain kansakunnan ja tieteen elämän ja pitävät ensiksi mainittua arvokkaampana kuin jälkimmäistä. Olen vakuuttunut siitä, että Te asiaa tarkemmin harkittuanne tunnustatte, että tietäminen ja tiede ovat kansakunnan elämän intensiivisin ilmenemistapa ja sen vahvin muoto. Kansakunta, jonka elämästä ollaan kiinnostuneita tieteen maailmassa, on varma kuolemattomuudestaan. Toimimalla tällaisen tunnustuksen saamisen hyväksi toimii kansakunnan elämän puolesta. Jos tähän toimintaan voidaan yhdistää toiminta kansakunnan tietämyksen vahvistamiseksi ja kehittämiseksi, tuollaisen toiminnan arvioiminen kansakunnan kannalta hukkaan heitetyksi vaivannäöksi olisi epäoikeudenmukaista ja väärin.

Otan vapauden muistuttaa vielä kerran, että kehotukset, herätyshuudot tai mitä nimitystä niistä halutaankin käyttää, voivat toki olla hyödyllisiä, mutta ainoastaan myönteinen toiminta jollakin kansakunnan todellisen elämän selvästi määritellyllä tietämisen tai käytännön toiminnan alalla tuottaa tuloksia. Ja tunnen syvää tarvetta päästä sellaiseen toimintaan.

Maineen hankkiminen nimelle ilman hyödyllisiä tuloksia on vähäarvoista. Jos Te hyväntahtoisesti olette sitä mieltä, että maineestani on jossakin mielessä hyötyä, tämän vähäisen hyödyn tuottaa se, että muutkin kuin suomalaiset tietävät nimen kantajan suomalaiseksi. Eikä tätä mainetta ole saatu puhumalla suomalaisen kansallisuuden puolesta, vaan tekemällä suomalaisena työtä tieteen edistämiseksi. Tulevaisuus osoittaa myös hyvin pian, että se hyöty, jota arvelette tästä olleen, katoaa nimen maineen myötä; voihan nimittäin vain myönteinen toiminta pitää molempia yllä.

Asian kannalta tämä yksilön haihtuvakin merkitys on toki aivan paikallaan; yksilön pyrkimys tämän lyhyen hetkensä pidentämiseen on silti anteeksi annettavaa ja ehkä asialle edullistakin. Uskon, että Te, Hyvät Ystävät, olette käsittäneet tämän teesin alkuosan paremmin kuin olette minua kohtaan tuntemanne ystävyyden tähden pystyneet tämän ilmaisemaan. Vaikka maineeni sekä tekoni ja toimeni eivät olekaan teille yhdentekeviä, ne ovat kuitenkin vähäpätöinen seikka Teidän asianne edistämisen kannalta. Teidän nuorten voimienne ainoa varma tuki on Teidän oma luja tahtonne. Ja jos nimiä tarvitaan, käytettävissänne ovat niiden nimet, jotka ovat todella tehneet jotakin suomalaisen kirjallisuuden hyväksi. En ole tähän mennessä voinut tehdä mitään tämän asian edistämiseksi, ja tuskinpa voin tulevaisuudessakaan esiintyä muussa mielessä kuin enintään vaatimattomana kääntäjänä. Te olette kuitenkin toki viitoittaneet omaa tulevaisuuttanne varten uran, jolla Te voitte ottaa haltuunne tämän tulevaisuuden, jossa minulla ja kanssani väistyvällä sukupolvella ei ole osuutta, ja Te voitte itse luoda maineen nimille, joita Te tarvitsette ja asia tarvitsee. Ellei Teillä ole siihen halua eikä voimaa, perin huonolta näyttänee tällä haavaa sen asian tulevaisuus, jota Te siinä tapauksessa olette oikeudettomasti pitäneet omananne. Toivokaamme, että jokin toinen sukupolvi tarvitsee siinä tapauksessa Teidän nimiänne yhtä vähän kuin Te tarvitsette minun nimeäni. Ja tähän maailman menoon ja inhimillisen heikkouden mahtiin meidän on tyytyminen.

Se ei ainakaan estä meitä suhtautumasta myötämielisesti jokaiseen, jossa havaitaan edes vähän hyvää tahtoa. Te olette suoneet minulle tämän myötämielisyytenne. Kiitän Teitä siitä lämpimin sydämin ja elän siinä toivossa, että tulevaisuudessa Teille suodaan samaa myötämielisyyttä vieläkin aiheellisemmin. Kunnioittavasti ja ystävyydessä

Teidän mitä alttein palvelijanne

Joh. Vilh. Snellman

 

Vertailu

Alkuperäinen