Säätyjen Porvoon valtiopäivillä 1809 tekemän alamaisen anomuksen ja niiden tarjoaman takuun johdosta suvaitsi autuaasti edesmennyt Hänen Keisarillinen Majesteettinsa Aleksanteri I antaa Venäjän valtion varoista lainaa miljoona ruplaa pankin perustamiseksi Suuriruhtinaskuntaan.
Näillä rahoilla perustettiin ns. alkuperäisrahasto, jota edelleen hoidetaan erillisenä rahastona Suomen Pankissa. Kun saatu laina on vähitellen tullut Suomen valtion varojen säästöillä maksetuksi, on Hänen Keisarillinen Majesteettinsa 13. huhtikuuta 1859 armollisimmin säätänyt, että sen rahamäärä, miljoona pankkiassignaattia, mikä vastaa 285 714 2/7 hopearuplaa, siirretään valtionlainojen kuoletusrahastoon. Kuitenkin ovat alkuperäisrahaston varat kasvaneet niin, että ne 31. joulukuuta 1862 olivat 949 709 ruplaa 39 kopeekkaa hopeaa.
Pankin liikkeelle laskemien setelien vakuusrahaston perustana on ollut, sen jälkeen kun maassa liikkeessä ollut Ruotsin seteliraha tuli käytöstä poistetuksi ja vaihdetuksi Ruotsin pankissa hopeaan, Suomen Pankille 19. marraskuuta 1840 annetun ohjesäännön mukaisesti 4/15 valuuttaa kunakin ajankohtana liikkeelle laskettua setelimäärää kohti. Tässä rahastossa oli 31. joulukuuta 1862 metallivaluuttaa 2 273 073 ruplaa 39 kopeekkaa hopeaa, ja kun tästä vähennetään rahaston velat, on laskettu säästymä 1 214 187 ruplaa 68 kopeekkaa samaa rahaa.
Nyt, kun Hänen Keisarillinen Majesteettinsa tyydytyksekseen näkee valtiopäivät kokoontuneina, on hänen armollinen aikomuksensa jättää säätyjen harjoitettavaksi yksi niille perustuslaissa varatuista oikeuksista. Hänen Majesteettinsa tarjous säädyille on, että ne ottaisivat hallintaansa ja vastuullensa nämä hallituksen huolenpidon alaisina kootut pankkirahastot, jotka yhteensä ovat määrältään 2 163 000 hopearuplaa eli 8 652 000 markkaa.
Mutta pankkivaltuusto on senaatin valvonnassa tähänkin mennessä hoitanut myös erityisiä muita rahastoja, ja olisi monessa suhteessa sopimatonta, että tämä asiaintila muuttuisi. Siksi on Hänen Keisarillinen Majesteettinsa halunnut armollisimmin ehdottaa pankin hallinnon järjestämistä sillä tavoin, että koska säädyillä on valtuutettujensa kautta valvonnassaan alkuperäisrahaston ja vakuusrahaston hallinta, kun taas muiden pankkiin tallennettujen valtionrahastojen hallinta olisi edelleen senaatin valvonnan alainen, tästä hallinnosta huolehtisi hallituksen ja säätyjen asettama pankin johtokunta.
Hänen Keisarillisen Majesteettinsa armollisesti tekemien muutosten seurauksena on pankin voitosta vuoden 1839 jälkeen mennyt 23 000 hopearuplan määräraha ja vuodesta 1858 lähtien vielä lisäksi 20 000 hopearuplan määräraha erityisiin valtion tarpeisiin. Ottaen huomioon ne suuret menot, joita valtiolla on ollut vuosina 1855 ja 1856 sotakustannusten kattamisessa sekä vuosina 1856 ja 1862 sattuneiden vaikeiden katojen vuoksi otettujen lainojen korkojen ja kuoletusten maksamisessa, katsoo Hänen Majesteettinsa tarpeelliseksi, että pankkivoitosta tulee edelleenkin saada tällaiset lisät valtion tarpeiden kattamiseen. Hänen Majesteettinsa toivoo säätyjen, kun ne ovat saaneet tietoa valtiontalouden tilasta, tunnustaisivat tämän toimenpiteen kohtuullisuuden, varsinkin kun vuotuinen pankkivoitto on viime vuosina merkittävästi kasvanut sen johdosta, että Hänen Majesteettinsa, tukeakseen vuoden 1854 rahakriisin vaikeuksiin saattamaa manufaktuuriteollisuutta ja kauppaa, on antanut jättää pankille valtion ottaman 1 500 000 ruplan lainan, josta Pankilla on vielä hallussaan 14 000 00 ruplaa.
Asetuksellaan 19. kesäkuuta 1860 on Hänen Keisarillinen Majesteettinsa sallinut pankkivoitolla tuettavan Suomen Hypoteekkiyhdistystä vuotuisella 15 000 hopearuplan määrärahalla, joka annetaan yhdistykselle lainana kolmen vuoden ajan. Hänen Majesteettinsa armollinen tahto on, että Hypoteekkiyhdistyksellä säilyy tämä sille myönnetty etu myös silloin, kun vastuu pankkirahastoista ja niiden hallinnan valvonta ovat siirtyneet säädyille.
Edellä esitettyjen perustelujen mukaisesti on Hänen Keisarillinen Majesteettinsa halunnut kyseistä pankin hallinnon muutettua organisaatiota varten armollisimmin esittää harkittavaksi ja hyväksyttäväksi seuraavat tarkemmat määräykset:
Hänen Keisarillinen Majesteettinsa on pidättänyt itselleen pankin johtokunnan puheenjohtajan valinnan, ei vain siksi, että sitä vaatii valtiolle kuuluvien, pankin johtokunnan hallinnan alaisten rahastojen suuruus, vaan myös koska Hänen Majesteettinsa katsoo, että pankki- ja rahalaitosta koskevien mielipiteiden vaihtelevuus, jota jokaisen uuden kansantaloudellisen koulun synty tapaa tuoda mukanaan, vaikuttaa ja antaa aiheen vaarallisiin äkkimuutoksiin pankin hallintatavassa, mikäli pankkivaltuusto vaihtuu usein. Sopiva vastapaino tälle on, että hallitus saa siihen nähden enemmän vaikutusvaltaa, ilman että näin kuitenkaan rajoitettaisiin pankkivaltuuston oikeutta valvoa ja johtaa pankkirahastojen hallintaa.
Hänen Keisarillisen Majesteettinsa armollinen tahto ja aikomus ei kuitenkaan ole sitoa säätyjen päätöstä tässä asiassa tässä ehdotettuihin määräyksiin. Hänen Majesteettinsa ottaa armollisimmin harkittavaksi niistä poikkeavat esitykset, joita säädyt mahdollisesti katsovat aiheelliseksi tehdä tässä kysymyksessä.
