[13.6.1844]
Parahin Veli!
Ehkä en olisi niin määrätietoisesti tehnyt vastavierailuani kiittääkseni Sinua lähettämistäsi hyvistä tiedoista, ellei kyseessä olisi ”pilailu Saima-neidon kanssa” ja minun siihen liittyvä oma etuni. Pila on nimittäin täyttä totta, jos voin edellyttää sen huvittavan Sinua ja Kellgreniä vaatimatta vastineeksi liian suurta osuutta Teidän parhaista ajatuksistanne. Tätä nimittäin kannattaa harkita, koska mikään ei ole niin tuhoisaa kuin ehkä olemassa olevan hyvän aiheen idun tuhlaaminen pikku pätkinä maailmalle. Jos kuitenkin kummallakin Teistä on kutsumusta tuoda esiin jotakin, minkä on oikeastaan pakkokin tulla julki lehden palstoilla, uskon että voitte täyttää muutaman numeron aihevarastonne kärsimättä. Älä pidä tätä epäkohteliaana ilmauksena. Vanhana hoitelee viisaasti vähäistä pääomaansa ja jäähdyttelee tuntemuksiaan kirjoittelemalla kaikenlaista proosaa, mutta nuoruuden uljuudessaan paneutuu helposti työhön koko sielullaan, ja silloin se käy rasittavaksi. Uskot varmasti sen, etten ole esittänyt Teille tätä ehdotustani laiskuudesta, vaan viisaaseen asioiden hoitoon tähtäävän harkinnan perusteella, ja havaitset silloin luottamukseni lujuuden ilmenevän käsillä olevassa tapauksessa.
Kerro Kellgrenille sydämelliset terveiseni ja keskustele hänen kanssaan asiasta. Tiedän hänen rustailleen runoja aikanaan ja oletan, että siltä ajalta on jäljellä niin paljon taitoa kuin juttujen tekijä tarvitsee. Hän saisi varmasti tyttöjen kyynelpussit vuotamaan, ja tämä on hyvä asia samoin kuin jonkin tekstin puristaminen Isäsi varastoista lehden kirjallisen liitteen yhteen numeroon. Kun kokemuksenne yliopisto- ja tutkintokomennon surkeudesta ovat aivan tuoreet, Teiltä ei varmasti puuttuisi aseita hyödylliseen hyökkäykseen tuota pikkumaisen tärkeilyn linnoitusta vastaan.
Mainitset kirjeessäsi Saiman pienistä pistoista ja arvelet varmaankin monen muun tavoin, että vakavaan todisteluun ryhtyminen olisi parempi vaihtoehto. Mutta, Veli veikkoseni, asianomaiset ovat lukeneet sellaista todistelua kaikilla kielillä. Se valuu heidän osaltaan hukkaan kuin vesi hanhen selästä. Jos olet esittänyt todistelusi oikein perusteellisesti kahdentoista palstan täydeltä, olet saanut aikaan tämän tuloksen. Voit toki aloittaa uudelleen alusta – mutta kukaan ei lue samaa toiseen kertaan. Pane sitten kätesi kauniisti ristiin ja odota, mitä mahtaa seurata. Mutta pistelepä noin pikkuhiljaa pari vuotta ja suututa herrat, niin etunasi on ainakin kestävyys, sillä ilkeyksiä ja haukkumisia lukee koko maailma mielellään. Lisäksi tie todistelun käyttämiseen on avoinna, ja parhaassa tapauksessa ärsytät asianomaiset puolustautumaan ja pääset silloin vyöryttämään esiin kootun todistusaineistosi joihinkin puolustuksen heikkoihin kohtiin suunnattuna. Silloin olet saanut aikaan keskustelun, jonka synnyttäminen muulla tavoin, jotenkin lypsämällä, tuskin onnistuisi, ja Sinulla on kuuma rauta taottavanasi. En todellakaan kadu joitakin liian varhain liikkeelle lähettämiäni todisteluja kuten en pidä lukua pistoistakaan, onnistuvatpa ne tai eivät. Näitä viimeksi mainittujahan on käytettävissä loppumattomiin. Jos jokin ei osu, toinen toki satuttaa.
Todistelulinja ei olisi ”lehdelle” hyödyllisempi niin kuin arvelet. Voisin sitä noudattamalla sangen pian tuhota lehden myyntimenestyksen. Se saattaisi parantaa mainettani sikäläisten herrojen keskuudessa. Pitkästyttävä ikävyys vähentäisi lehden vaikutustehoa, ja tämän laulu olisi pikemmin lopussa. Siinä tapauksessa minulle suotaisiin anteeksianto, olisinhan osoittautunut taivaanrannan maalariksi – vaarattomaksi menneisyyden mieheksi. – Luulenpa melkein, että piikittelyjärjestelmä on asian kannalta hyvä. Hyvä siitäkin syystä, että kunnianarvoisien tovereiden antamat kiitokset olisivat ehkä muuten nujertaneet Saima-paran – koska sensuurin koura olisi iskenyt. Niin kauan kuin heidän pitää suuttua ja he suuttuvatkin, hän on sen tahon toimilta suojassa.
Ennen kuin lopetan, ellei nimittäin neitoa kohtaa paha äkkikuolema, toivon Saiman palstoilta löytyvän kylliksi todisteita voimistani. Niidenkin vähäisyyden takia on todisteluja käytettävä säästeliäästi. Ja sanon vielä: voit antaa jonkun nalkuttaa Sinulle samaa päivästä päivään, kun Sinä taas puolestasi todistat omalla toiminnallasi, onko väitteessä mitään perää, ja jos nalkuttajan päähän pälkähtää todisteluun ryhtyminen, hän puhuu juuri niin kuin Sinä olisit pannut hänet puhumaan. Jätä nyt tämä todistelu vain Kellgrenin ja itsesi tietoon. Jos kirjoittaisin sen Saimaan, koko maailma saisi tietää kaiken jo ennakolta, ja vaikkakin nuo ihmiset kaikesta viisaudestaan huolimatta kiihtyisivät asiasta, sen julkitulo pakottaisi minut kuitenkin käyttämään entistä enemmän ruutia. Kerro terveisiä kaikille. Voi hyvin!
Joh. Vilh. Snellman.
PS Käsikirjoitus, josta Kellgren kirjoittaa, ei ole saapunut tänne eikä sitä julkaista. Kerro erityisesti terveisiä iloiselle Natalialle ja pyydä häntä kirjoittamaan – mutta aivan yksin ja vain omia tuumailujaan. Vastaan kyllä heti. Olen iloinen ajatellessani, että tapaamme tänä kesänä. Kesäkuun lopussa ja heinäkuun alussa olen Pohjanmaalla, 12. heinäkuuta taas täällä.
PPS Ohessa viesti Isällesi. Sundvallin käsikirjoitukset ovat lähteneet täältä ylioppilas Thunebergin mukana 13. Kesäkuuta.
