Robert Tengströmiltä

Editoitu teksti

Suomi

[huhtikuussa 1845]

 

Parahin Veli! 

 

Tartunpa todella hieman arkaillen kynään vastatakseni Veljen ystävälliseen viime helmikuun 28. päivän kirjeeseen, johon vastaamisessa olen häpeäkseni tällä tavalla viivytellyt. Olin nimittäin jo luopunut toivosta saada Veljeltä kirjettä, kun sitä ei kuulunut tammikuussa, ja kun kirjeenvaihtoni ei muuten ole järin laajaa, en käynyt keisarillisessa postitoimistossa kertaakaan koko aikana kirjeen tänne saapumisen jälkeen ennen kuin pari viikkoa sitten, jolloin sain sen käsiini. Jos Veli joskus tulevaisuudessa suo minulle kirjeen saamisen ilon, lupaan kuitenkin toimia täsmällisemmin. Jos kirje sisältää jonkin kiireellisen toimeksiannon tai muuta merkittävää, olisi varminta kirjoittaa kuoreen ”viedään prof. Tengströmin kirjeiden mukana”, koska kantaja tuo sen silloin aina perille. Suo nyt kuitenkin, Parahin Veli, tällä kertaa anteeksi huolimattomuuteni!

Kuten Veli huomauttaa, vaikeneminen puhuu puolestaan aikakauslehtiasiassa. Hanke jäi sikseen monelta taholta saatujen varoitusten ja taloudellisten laskelmien jälkeen. Velikään ei tunnu oikein hyväksyvän ehdotusta, ja silloin on ehkä vain hyvä, ettei asiasta tullut mitään. Rakkaasta ajatuksesta luopuminen oli meille kuitenkin vaikeaa. Minun on sanottava, etten voi olla aivan ”einverstanden” [samaa mieltä] Veljen kanssa lehtimiestoiminnasta. Mitäpä yhdestä lehdestä – mutta ei kai kaikki lehtien julkaiseminen voi tapahtua saman kaavan mukaan. Miksi ei asioiden myönteisten puolten esittäminen ole yhtä tärkeää kuin kielteistenkin? Olkoon vain totta, että on lisättävä ”käyteaineen” määrää; yhtä tärkeää on kuitenkin myös tämän käyteaineen käsitteleminen siten, ettei taikina vain paisumistaan paisu. Omasta puolestani en voi kiistää sitä, että samalla kun mielialoissa on tapahtunut uusi kaunis käänne isänmaallisten harrastusten suuntaan on myös kehittynyt tietynlaista viehtymystä pinnalliseen tyhjänpuhumiseen, ja tämä johtuu juuri siitä, että mielet on vallannut uusi intomielisesti omaksuttu suuntaus, mutta useimpien käsitykset tämän suuntauksen tarkoituksista ja tavoitteista leijuvat ”ins Blaue” [vailla minkäänlaista kiinnekohtaa]. Mielestäni rakentajien ansiot eivät ole vähäisemmät kuin repijöidenkään, en voi arvioida jonkun Runebergin, Lönnrotin, Castrénin toimintaa sellaiselta kannalta kuin veli viimeksi mainitulle lähettämässään kirjeessä.

Tässä yhteydessä haluan mainita uuden ehdotuksen, joka korvaa jo lähettämäni ja jonka parissa olemme puuhailleet ja joka alkaa kohdakkoin olla valmis. Olemme nimittäin päättäneet ryhtyä julkaisemaan ajoittain mutta ilman täsmällistä aikataulua irrallisina vihkoina ilmestyvää julkaisua nimeltä Fosterländskt Album. Öhman Porvoosta on tarjoutunut kustantajaksi. Ensimmäinen vihko ilmestyy tänä keväänä 7–8 arkin laajuisena ja sisältää suomalaisen ja virolaisen runouden käännösten ohella Tigerstedtin artikkelin suomalaisia koskevista maininnoista Islannin saagoissa sekä oman, sarjan alkajaisiksi tarkoitetun kirjoitukseni Piirrelmiä isänmaallisen kirjallisuuden saralta. Emme voi luvata muuta kuin sen, että aiheet ovat luonteeltaan isänmaallisia ja että julkaisun yleisilmeen on kuvastettava rakkautta tällaisia aiheita kohtaan. On toki hauskaa saada tällä tavalla jonkinmoinen kenttä, jolla voi koetella voimiaan. Suomi-albumin painatus jatkuu keskeytymättä, ja laajuudeksi tulee hieman yli 20 arkkia – siis melko paksu kirja foliokoossa. Cygnaeuksen runot ja Joukahainen 2 ovat melkein valmiita liikkeelle lähetettäviksi. Viimeksi mainittu sisältää isän, Runebergin (Kuningas Fjalarista!), Holstin, Topeliuksen, Ingmanin (suomenkielinen) kirjoituksia sekä omani ja lisäksi runoja. Savokarjalaiset aikovat julkaista joitakin suomenkielisiä kansankirjasia ja painattaa lisäksi pallokartan. Nuoremman sukupolven keskuudessa on siis vallalla immane studium scribendi [suunnaton kirjoitusinto], vaikka vanhempia vaivaakin immane studium quiescendi [suunnaton halu levätä]. – Kaikki täällä odottavat jännittyneinä, mitä Nordström tekee. Saapa nähdä, ottaako hän maineeseensa sen tahran, että jättää maansa, jossa häntä on kannatellut niin vahva kiintymys ja ystävyys.

Kiitän Veljen ystävällisestä ehdotuksesta, joka koski yhteyttä Hagbergiin, mutta minulla ei ole halua eikä voimia vaikuttaakseni ruotsalaisessa lehdessä. Hagbergkaan tuskin olisi asiasta mielissään. – Saapa nähdä, miten Saima selviytyy tästä lähtien, kun sensuuri on ryhtynyt entistäkin kovaotteisemmaksi. Muut sanomalehdet on jo teurastettu surkealla tavalla. Veli on luultavasti nähnyt Helsingfors Tidningarin julkaiseman näennäisen arvostelun Nervanderin aritmetiikankirjasta. Gyldén pyyhki siitä pois melkein kaikki moitteet, koska hänen sanojensa mukaan kirjaa oli kohdeltava kuin se olisi salaneuvoksen kirjoittama. Voiko mitään surkeampaa ajatella!

”Valistusfilosofiasta”, josta Veli pyysi minua kirjoittamaan mielipiteeni, en voi sanoa muuta kuin hyvää. Minäkin uskon lujasti, että asia viedään loppuun ”toisaalla”, ja olen vakuuttunut siitä, että Veli on lähtenyt tässä tapauksessa oikealle tielle. Saapa nähdä, millainen käänne tapahtuu Berliinin seuran aikakauskirjassa! Siitä ei ole vielä nähty täällä vilaustakaan, vaikka muutamia ? vihkoja kuuluu Intelligensbladetin mukaan ilmestyneen. Itse seuran kokouksista ja keskusteluista olen kuitenkin lukenut monenmoista Jahrbücher der Gegenwartin palstoilta. Ne tuntuvat keskittyneen uskonnollisten aiheiden ympärille. En voi kuitenkaan käsittää, miten filosofiaa yleensä voidaan nykyoloissa harjoittaa Preussissa; – paremmin täällä. Jos aikakauskirja palaa muodollisesti ja kirjoitustavaltaan aidosti hegeliläiseksi, se varmaankin haudataan kuninkaallisiin kirjastoihin.

Filosofian opintoni ovat tänä vuonna olleet kutakuinkin eksoteerisia. Olen askarrellut etenkin estetiikan parissa, ja luulenpa, että yhtä ja toista on tässä minulle selvinnyt. Luullakseni tällainen opiskelu voi myös tuottaa osittain samanlaista hyötyä kuin Veljen ranskalaisten valistusfilosofien tutkiskelu. Ainakin se voi antaa aihetta kirjoittamisen harjoitteluun, kunhan asiaan suhtautuu vakavasti, niin kuin siihen on suhtauduttava. – Huhu kertoo täällä, että Kuopiossa vietetään loisteliasta elämää, on konsertteja, tanssiaisia ja rekiretkiä jne., ja että Veli itse on osallistunut huveihin parhaansa mukaan. Parahin Veli, mikään ei olisi minulle ja kaikille täällä mieluisampaa kuin joidenkin tietojen saaminen Veljen oloista. – Lopuksi minun on ilmoitettava toivomuksesta, jonka olen luvannut esittää Veljelle ja jonka on esittänyt nuori ja viehättävä tyttö. On nimittäin kuultu, että Veli on joskus aiemmin ryhtynyt kirjeenvaihtoon nuoren tytön kanssa, ja mikäpä on anteeksi annettavampaa kuin se, että joku toinenkin haluaa saada kirjeen rehtori Snellmanilta? Jos Veljellä nyt on halua ryhtyä kirjeenvaihtoon Goethen tavoin ”theure ungenannten” [arvoisan tuntemattoman] kanssa, olen sekä valmis että velvollinen toimittamaan sen saajalleen. Se olisi hyvin mieluisa yllätys!

Altteimmin Veljen

Robert.

Vertailu

Alkukieli
Alkukielinen pdf: