Kunnianarvoisa Herra Rehtori ja Ritari sekä Korkeimmin Kunnioitettu Konsistori!
Kun ryhdymme tällä tavoin esittämään Kunnianarvoisalle Herra Rehtorille sekä Korkeimmin Kunnioitetulle Konsistorille luonteeltaan epätavallista anomusta, katsomme ensimmäiseksi velvollisuudeksemme osoittaa, ettei se ole nuorukaismaista äkkipikaisuutta eikä rangaistavaa kevytmielisyyttä, vaan askeltamme johdattelee vain se kunnioitus, johon me olemme itseämme kohtaan velvolliset ihmisinä ja valistuneen maan kansalaisina. Siksi rohkenemme nöyrimmin pyytää akateemisten isiemme kärsivällisyyttä seuraavan esityksen kuuntelemiseen.
Jakamalla Ylioppilaskunnan eri Maakuntiin, tai nykyiseltä nimeltään Osakuntiin, joista jokainen toimii Inspehtorinsa ja Kuraattorinsa isällisessä johdossa sekä Kunniajäsenensä elävinä esikuvinaan, meidän Akateeminen Lainsäätäjämme on ehkä enemmän kuin muilla kurinpitoon liittyvillä toimilla edistänyt Kunnan moraalista sivistystä. Inspehtori ja Kuraattori eivät tosin yksin voi valvoa usein yli satajäsenistä osakuntaa sen paremmin henkilökohtaisesti kuin valitsemiensa yhteyshenkilöiden välitykselläkään niin tarkoin, että kaikki järjestyksen rikkomiset siten voitaisiin estää. Tämä tie ei kuitenkaan voi olla Lainsäätäjänkään tarkoitus, sillä vaikka se joskus voi tuottaa hetkellistä menestystä, se ei kuitenkaan voi milloinkaan synnyttää muuta kuin tavanmukaista ja passiivista lainkuuliaisuutta todellisen, yksilön omasta olemuksesta kehkeytyvän sivistyksen sekä siihen perustuvan lain ja oikean kunnioittamisen sijaan. Inspehtorin ja Kuraattorin luulisi onnistuvan työssään suuren päämääränsä hyväksi vain paremmin, jos he siitä ja siten myös Osakunnan todellisesta edusta lämpimästi innostuneina sekä suuremman kokemuksensa tukemina koettavat vahvistaa ja ruokkia nuorisossa niin luonnollista ja vahvaa, vielä vailla itsekkäitä suunnitelmia ja tarkoituksia kehittynyttä tunnetta toden, oikean ja jalon puolesta. Mielivaltaisuus, yksipuolisuus ja rajoittuneisuus – tuo siveellisen järjestyksen rikkaruoho, joka kylvää monissa muodoissa esiin nousevaa omaneduntavoittelua jaloimmankin kasvin vierelle on tukahdutettava jo idullansa, tai ainakin sitä on estettävä nostamasta kruunuaan päivän valoon. Inspehtori ja Kuraattori menestyvät tehtävässään, jos he elvyttävät todellista Kunnan henkeä, totuttavat nuorison tarkastelemaan itseään sellaisen yhteisön jäsenenä, johon heidän koko kunniansa ja merkityksensä perustuu, jolle he ovat velvolliset osoittamaan omaa arvoaan ja jonka arvovallasta jokainen jäsen on velvollinen huolehtimaan. Ei pelkkä vanha perinne, vaan pikemmin asian luontoon perustuva välttämättömyys on erityisesti meissä Pohjalaisissa synnyttänyt ja vaalinut tällaista käsitystä Osakuntalaitoksesta. Kaukana sukulaisista ja tuttavista meidät on täällä, samoin kuin aiemmin Turussa, enemmän kuin minkään muun Osakunnan jäsenet jätetty oman itsemme ja oman kokemattomuutemme varaan. Siksi jo taloudellisetkin seikat pakottavat meidät liittymään lujemmin yhteen, mutta vielä enemmän siihen kehottaa yhteinen pyrkimyksemme ja tunne keskinäisen avun ja neuvonpidon tarpeellisuudesta suhteessa ympäristöömme. Tämä tilanne on sitäkin arempi, koska kokemus osoittaa, että pienikin poikkeaminen ympäristön soveliaisuussäännöistä tuomitaan ankarasti ja tylysti. Yksittäisen jäsenen hairahdus pannaan koko yhteisön kontolle. Mutta juuri tämä ulkopuolinen tilanne vaatiikin Ylioppilasnuorisoa tarkastelemaan itseään Korporaationa ja sellaisena yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta pyrkimään maineeseen, joka vastaa toden kunnian ja oikean käsitettä. Tällaisen ajattelutavan johdattamana olimme osakunnassamme niin uusien kirjallisten pyrkimysten kuin uusien siveellisten määräysten ja niiden tiukan noudattamisen avulla koettaneet ansaita sen kunnioituksen, jota oikeamielinen ylioppilas niin kuin jokainen muukin kansalainen voi itselleen vaatia. Silloin saimme Osakunnassa tietää, että eräs sen Kunniajäsenistä, Herra Apulainen Frosterus on esittänyt Osakunnasta kokonaisuutena mielipiteitä, jotka näyttäisivät osoittavan, että hän ei ole ollut riittävästi selvillä Osakunnassa vallitsevasta hengestä tai että hän on ollut selvillä jostain sen jäsenen rikkomuksesta, joka kurinpitosääntöjen mukaisesti olisi pitänyt oikaista. Kunnioitus, johon olemme velvolliset niin Herra Apulainen Frosterusta kohtaan sekä opettajana että Osakuntamme Kunniajäsenenä, kuin myös itseämme kohtaan vaati yhteydenottoa todellisen tilanteen valaisemiseksi. Käsityksemme Kunniajäsenyyden luonteesta yhteisössä, jonka korkein ja ainoa tarkoitus on järjellisen, jumalallisen muovaaminen ihmisessä, ei antanut aihetta epäillä menestystämme aikeessamme palauttaa sopusointu, jonka väärinkäsitys uhkasi rikkoa. Herra Apulainen Frosterus kielsi kuitenkin hyvää tarkoittavan vaivannäkömme ja katkaisi kaiken yhteyden tavalla, jonkalaisesta ainakaan äsken mainittuun päämäärään pyrkivissä yhteisöissä ei 19. vuosisadalla pitäisi olla eikä tulla esimerkkejä edes Turkissa. Kaiken tämän jälkeen me allekirjoittaneet häpeämme astua isiemme ja sukulaistemme silmien eteen, ellemme nöyrimmin ano, että Apulainen Frosterus pyyhitään vastedes ilmestyvistä Akateemisten Kansalaisten luetteloista pois Pohjalaisen Osakunnan Kunniajäsenten joukosta, tai että saman Osakunnan Inspehtori ja Kunniajäsen velvoitetaan antamaan osakuntaa tyydyttävä selitys menettelystään kyseisessä asiassa. Uskomme jokainen puolestamme kunniamme akateemisten Isiemme turvalliseen huolenpitoon.
Meillä on nöyrin kunnia olla Kunnianarvoisen Herra Rehtorin sekä
Korkeimmin Kunnioitetun Konsistorin Nöyrimpiä palvelijoita
L. I. Ahlstubbe, Henr. Heikel, Fred. Woldstedt, Aar. Gust. Borg, Carl Gust. Bergstedt, Carl F. Grönberg, Jac. Ad. Cajanus, A. Reinius, F. G. Hedberg, Henr. Garger, A. B. Höckert, Alexander Ingman, P. A. Ervast, M. A. Krabbe, Henr. Wegelius, Lars Josef Achrén, C. V. Stromberg, G. Malm, G. Withander, A. E. Gumerus, Herm. Gagner, O. C. Strömsten, P. Alex. Ahla, J. G. Appelberg, L. O. Thuring, C. J. Krabbe, A. Wenman, C. E. Barck, M. Alex. Castrén, F. V. Alcenius, G. A. Numers, Joh. Vilh. Snellman, Wilh. Heikel, Alb. Enbom, Rob. Hasselblatt, Alb. Heikel, Joh. Rosenberg, Henr. Gabr. Piponius, Wilhelm Forsman, Gust. Hobin, Carl Const. Lönnblad, E. Wacklin, Fred. Krank, Aug. Krank, Svante Gallenius, Alex. Sabudski, Fred. Julius Odenwall.
