Korkea-arvoisin Herra Piispa, tohtori ja useiden ritarikuntien jäsen

sekä Korkea-arvoisa Tuomiokapituli

Korkea-arvoisimman herra piispan, tohtorin ja ritarikunnan jäsenen sekä korkea-arvoisen tuomiokapitulin käskystä ja vakuuttuneena siitä, että herrat opettajakollegani, jotka ovat osallistuneet Collegii Scholastici päätökseen erottaa Kuopion yläalkeiskoulusta oppilas Leonard Vilhelm Mohell, ovat yhtä mieltä kanssani Mohellin isän tekemän valituksen aiheettomuudesta, saanen nöyrimmin antaa asian kannalta tarpeellisia selvityksiä, vaikken voi eikä minun pidä esittää puolustuksia Collegii Scholastici tyytymättömyyttä herättäneelle päätökselle. Saanen siten selventää:

Mohell-nuorukaisen pitkään jatkuneen pahantapaisen elämän ovat hänen kanssasyyllisensä todistukset ja hänen oma tunnustuksensa täysin todistaneet.

Mohell itse vältti Collegiumin tutkinnan kieltäytymällä tulemasta tutkintaan, mihin häntä hänen omien sanojensa mukaan oli rohkaissut hänen isänsä hänelle ajattelemattomasti antama lupa erota hänen niin halutessaan koulusta; Mohellin ollessa kuitenkin yksin uudelleen kutsuttuna luonani hän tunnusti olleensa irstaiden naisten kanssa saastaisessa kanssakäymisessä ja lisäksi vielä yrittänyt houkutella mukaan yhtä nuorempaa ystäväänsä, joka oli mainitusta syystä kertonut tästä Collegiumille. Tästä asiasta sekä Mohell-nuorukaisen omasta irstaudesta todistivat hänen kanssasyyllisensä ja kaksi näistä myös puolustelivat omaa syyllisyyttään sillä, että Mohell oli johdattanut heidät siihen. Sen sijaan niitä, joita Mohellin isä kutsuu hänen ”kiukkuisiksi ja kavaliksi ilmiantajikseen”, ja joilla ilmeisesti tarkoitetaan hänen oppitovereitaan neljännellä luokalla, ei kuultu todistajina, sen sijaan heidän joukossaan oli koulun priimus, joka mainitusta syystä velvollisuutensa mukaan oli ilmoittanut asiasta sen jälkeen, ja muutama muu luokan oppilaista vahvisti tämän tiedon, kun he olivat jopa kurittamalla yrittäneet pakottaa Mohell-nuorukaisen eroon heidän vihaamastaan elämäntavasta.

Mohellin huonoa käytöstä ei sinänsä ja itselleen varmasti olisi heti rangaistu koulusta erottamalla. Mutta kun hän, vaikka onkin koulun ylimmällä luokalla, on houkutellut mukaansa toisen ja kolmannen luokan oppilaita ja yrittänyt nimenomaan johtaa haureuteen myös niitä, jotka eivät vielä ole ehtineet miehuuden ikään, ja edelleen kun tämä pahe levisi useisiin luokkiin ja sen harjoittaminen tuli yleisesti tunnetuksi, ja kun koululaisten tiedossa oli yleisesti että opettajat olivat asian huomanneet, vaati tästä nuorisosta huolehtiminen silloin, että sen viettelijät, Mohell näiden joukossa, erotettiin koulusta, kun rikollisten rangaistusten ankaruus ylipäätään tuli välttämättömäksi sekä esimerkin vuoksi että siksi, että koulu ei menettäisi nuorten vanhempien ja huoltajien arvonantoa.

Mohell-nuorukaisen rikollisuus on siten täysin todistettu ja senlaatuinen, että ankaraa rangaistusta on pidettävä oikeudenmukaisena. Tätä mieltä on myös koulun korkea-arvoinen tarkastaja. Myöskään korkea-arvoisin herra piispa, tohtori ja ritarikunnan jäsen, jolle minulla on ollut kunnia nöyrimmin kertoa tilanteesta, ei ole nähnyt asiassa mitään huomautettavaa. Siksi voin pitää Mohell-nuorukaisen takaisin kouluun ottamista mahdottomana koulukuria kokonaan kumoamatta ja hävittämättä koulunuorison tunnetta siitä, mikä on hyvää ja oikein. Kukaan kunniallinen ja ymmärtävä isä ei minun mielestäni edes toivoisi näissä olosuhteissa, että hänen poikansa otettaisiin takaisin kouluun. Mitä tulee erityisesti Mohellin isään, niin tämä oli antamalla pojalleen jo etukäteen luvan jättää koulun, jota lupaa ilman ankaraa kieltoani poika heti huonojen tapojen paljastuttua olisi käyttänyt hyväkseen, sekä etenkin Mohellin isän valituksen tyyli on osoittanut, että tämä hänen toivomuksensa on tyhjää leikkiä, joka antaisi hänelle ainoastaan tilaisuuden arvottomaan hyökkäykseen koulun opettajia vastaan. Haluan kuitenkin uskoa, että herrat opettajatoverini kuten minäkin ottaen huomioon sen maineen, jonka herra maanmittari Mohell yhteiskunnassa saa osakseen, tulemme vastaamaan hänen hyökkäykseensä sen ansaitsemalla halveksunnalla.

Kun kuitenkaan opettajan huoli oppilaan paranemisesta ja tulevaisuudesta ei varmastikaan saa tai sen ei tule riippua oppilaan isän käytöksestä, rohkenen nöyrimmin ehdottaa, että korkea-arvoisin herra piispa, tohtori ja ritarikunnan jäsen sekä tuomiokapituli antaisivat valistuneen päätöksen siitä, voitaisiinko Leonard Vilhelmin sallia ilmoittautua johonkin hiippakunnan lukioon, sikäli kuin hän voi esittää todistuksen vaadittavista tiedoista sekä osoittaa hyväksyttävän todisteen siveellisten tapojensa parantumisesta. Siinä tapauksessa että kunnioittavaan ehdotukseeni suostutaan, saanen yhtä nöyrästi pyytää, että tästä ilmoitettaisiin minulle, jotta voisin antamalla samanlaisia toiveita armeliaisuudesta ilahduttaa niitä vanhempia, joiden pojat yhdessä Mohellin kanssa ovat viettäneet huonoa elämää ja saaneet samanlaisen rangaistuksen.

Saanen vielä kunnioittavasti lisätä, että kun koulujärjestys ei säädä mitään Collegii Scholastici pöytäkirjan tekemisestä tai ”kouluoikeuden” kokoontumisesta, niin ei myöskään kyseessä olevassa tarkoituksessa ole tehty mitään pöytäkirjaa, etenkin kun minä järjestin yksin siitä osan, mihin vaikutti myös Mohell-nuorukaisen mainittu niskoittelu. Keskusteltaessa syyllisen rankaisemisesta tehtiin kyllä lyhyt pöytäkirja, ja se tarkistettiin toimitettavaksi siitä jäljennös korkea-arvoisimmalle herra piispalle, tohtorille ja ritarikunnan jäsenelle, mistä pöytäkirjasta, sikäli kuin se tutkii Leonard Vilhelm Mohellia, saan kunnian nöyrimmin liittää jäljennöksen sekä palauttaa lähetekirjeen.

Syvimmin kunnioittaen minulla on kunnia pysyä

Korkea-arvoisimman herra piispan, tohtorin ja ritarikunnan jäsenen sekä

Korkea-arvoisen tuomiokapitulin

nöyrimpänä palvelijana

Joh; Vilh; Snellman