Viipurissa 29.4.1846
Korkeasti oppinut Herra Rehtori!
Tuskin olette voinut aavistaakaan ukonilmoja, jotka uhkasivat lehteänne äskettäin, ja se, mitä haluan lyhyesti kertoa, hämmästyttää Teitä varmasti aika lailla. Saiman kirjoitus toiminnasta, jolla aktiivisesti tuotetaan kerjäläisiä, sai nimittäin paroni Kothenin aivan raivoihinsa, ja hän on halunnut kääntää nurin maat ja taivaat saadakseen Saiman ja Kanavan nujerretuksi. Sensuurikomitealle lähti tästä syystä muutamia viikkoja sitten virallinen kirje, jossa esitettiin isänmaallinen anomus, että esitetyllä tavalla olemassaolo-oikeuttaan rikkoneet sanomalehdet Saima ja Kanava on viipymättä lakkautettava ja lisäksi Kanavan sensori aivan ensimmäiseksi erotettava. Täällä odotettiin kärsimättömästi vastausta tähän merkilliseen operaatioon. Se tuli varsin myöhään ja paroni vimmastui yhä enemmän, koska siinä sanottiin, että hänen anomuksensa toteuttaminen oli mahdotonta eikä asia lisäksi kuulunut hänen toimialaansa jne. jne. jne. Saman asian ajamiseksi kuulemma tehdyn Pietarin-matkan tuloksia ei ole vielä nähty. Tarpeellisiin toimiin Kanavan toiminnan rajoittamiseksi on kuitenkin ryhdytty, ja niistä on mainittava erityisen merkillisenä Kanavaa varten nyt luotu sensurointimenetelmä, jollaista tuskin tunnetaan missään muussa maassa, jossa sanomalehtiä tai muuta kirjallista aineistoa painetaan. Sensorin kirjoitukselle antama painatuslupa ei nimittäin riitä, vaan kirjanpainajan on vielä esitettävä se kuvernöörin hyväksyttäväksi, mutta ei alkuperäisenä, jos se on suomenkielinen, vaan ruotsiksi, saksaksi tai venäjäksi käännettynä. Meille suomalaisille on ikuiseksi häpeäksi, että meitä kohdellaan 19. vuosisadalla tällä tavalla, ja katoamaton häpeä on, että näin toimivat omat miehemme, miehet jotka lukeutuvat maan ylempään aatelistoon! Lohduttaudutte varmaankin vielä ajattelemalla, että tämä on vain erillinen ja merkityksetön yksityistapaus. Aivan turhaa! Se yleistyy kyllä, jos meidän paronimme toiveet ja hänen jo käynnistämänsä hankkeet toteutuvat. Viimeksi käymässämme keskustelussa hän ilmoitti minulle toivovansa, että minä päivänä tahansa on odotettavissa Keisarillinen asetus, joka antaisi herroille kuvernööreille ylimmän vallan sensuuriasioissa ja siis sensoreiden päällikkyyden. Silloin heillä olisi valta antaa sensoreille määräyksiä mielensä ja sen mukaan, mitä ”maan etu vaatisi”, ja sensoreiden lisäksi myös yleensäkin kirjanpainajien, toimittajien ja kirjoittajien pitäisi noudattaa ainoastaan herrojen kuvernöörien tahtoa. Oletteko voinut uneksiakaan moisesta! Mitä Te silloin tekisitte valistuksen levittämiseksi? Mitä te luulette voivanne julkaista painosta! Ehkä Teiltäkin vaaditaan ensin kirjoitustenne käännättämistä jollekin kielelle, jota Te ette itse tunne! Ehkä kirjanpainaja ilmoittaa Teille pykälät ja säännöt, joiden mukaan Teidän on kirjoituksenne laadittava; nythän näin on käynyt Kanavalle, joten miksi tämä sama käytäntö ei voi levitä koko maahan! On kuitenkin toivottava, ettei näin käy ja että tämä kaikki on vain uhkailua, jolla ei ole pohjaa todellisuudessa! Ainakin valmisteluja näiden uhkausten toteuttamiseen lienee kuitenkin tehty. Jotta ymmärtäisitte paremmin tämän kertomuksen todenmukaisuuden, kirjoitan tähän, mitä paroni Kothen merkitsi erääseen Kanavan viime numeroon tarkoitettuun ja sensorin jo asianmukaisesti hyväksymään kirjoitukseen: (kirjoituksen käännös on liitetty oheen)
jäljennös [saksaksi]
”En ymmärrä tätä kirjoitusta (!!!!!) ja neuvon herra kirjanpainaja Zederwalleria jättämään sen lehteen painamatta, kunnes sen sisältö on minulle selitetty, koska Kanava-lehdessä on julkaistu kirjoituksia, joita siihen ei olisi saanut ottaa herra sensorin antamasta painatusluvasta huolimatta. Viipurissa 20. huhtikuuta 1846
Paroni v. Kothen.”
Haluan vielä selittää, mitä sana ”neuvon” tarkoittaa. Teidän on nimittäin syytä tietää, että täkäläisen kirjanpainajan tulot riippuvat pääasiassa lääninkanslian töiden painamisesta. Kun Judén on nyt saanut toimiluvan toiselle kirjapainolle, Cedervalleria uhkaa kaikkien lääninkansliasta saamiensa tulojen menetys, ellei hän noudata kaikkia varoituksia, ja ”neuvon” merkitsee toisin sanottuna: ”turmioon joutumisenne uhalla” (on nimittäin jokainen kirjoitus näytettävä kuvernöörille).
Olen keskustellut paronin kanssa useasti ja saanut jo useammin kuin kerran sietää melkoista kohtelua. Tekin olette saanut osanne. En merkitse paperille kaikkea, mitä olen Teistä saanut kuulla. Voin vain sanoa, että se päivä, jona paroni Kothen ehkä saa enemmän vaikutusvaltaa Suomen kohtaloon, on minulle murheen päivä. Silloin suomalainen kansallisuus saa kuolemaan johtavan haavan.
Kirjoittaessani Teille tämän kaiken en ole tarkoittanut, että mitään siitä tulisi näkyviin Saimassa, mistä minun on ystävällisimmin varoitettava Teitä, koska se voisi saattaa minut pahoihin vaikeuksiin. Olen vain halunnut tiedottaa Teille kirjallisuuttamme ja kansallisuuttamme uhkaavista vaaroista, ja minulla on samalla kunnia edelleenkin Teidän ystävyyteenne luottaen olla täydellisintä kunnioitustani vakuuuttaen
Teidän nöyrä palvelijanne
P. Hanén [Hannikainen]
