Herra Snellman, J. V.: Kun kaksi niin asiantuntevaa miestä on aiemmin vastustanut valiokunnan mietintöä tällä kohden, niin on tavallaan tarpeetonta, että minä yhdyn heidän lausumiinsa. Kuitenkin pyydän nöyrimmin saada esittää muutamia seikkoja, joita ei ole mainittu. Keskityn ensiksi valiokunnan esitykselle esittämiin perusteluihin. Tärkeintä on, että valiokunta katsoo, että liikelaitoksen johtoon tulee etsiä liikemiehiä. Koko tätä pyrkimystä tehdä Suomen Pankista liikeyritys on minun omasta puolestani pidettävä periaatteessa täysin virheellisenä. Ei ole ollut Suomen Pankin perustamisen tarkoitus eikä voi olla sen ylläpitämisen syy, että Suomen Pankki monopolisoisi kaiken pankkitoiminnan maassamme ja estäisi yksityispankkien muodostamisen. Suomen Pankki voi tehdä tämän käyttämällä hyväkseen monia etuoikeuksiaan, joita se nauttii kaikkiin muihin maamme pankkeihin nähden. Suomen Pankin seteleitä otetaan vastaan valtion kassoissa. Siksi Suomen Pankin setelit ovat maassamme aina käypiä. Suomen Pankilla on useita etuoikeuksia postilähetysten suhteen, suhteessa maan oikeusviranomaisiin jne., etuoikeuksia, joita yksityispankilla ei ole. Sitä paitsi ei Suomen Pankin johtokunta, niin kuin eivät myöskään herrat pankkivaltuutetut, ole diskonttokorkoa ja lainakorkoja määrättäessä lainkaan riippuvaisia liiketoiminnan tilasta maassamme. He voivat korottaa tai alentaa näitä korkoja, voidaan sanoa, mielensä mukaan. He voivat pitää silmällä pankille koituvaa voittoa, niin kuin yksityisessä liiketoimessa, mutta he voivat pitää myös silmällä vain pankin vakautta, saada enemmän valinnanvaraa lainanottajien suhteen pitämällä koron pienenä ja valitsemalla vain heistä varmimmat jne. Yleisesti tunnustettu tosiasia on, että valtion ei pidä harjoittaa liiketoimintaa. Suomen säädyt eivät tietenkään katso olevansa valtio. Mutta Suomen säädyt ovat kuitenkin yksi valtiovalloista, ja myös Suomen säätyjen kohdalla tulisi olla niin, että niiden ei pidä harjoittaa liiketoimia. Siksi olen sitä mieltä, että Suomen Pankin tulee pyrkiä tekemään itsensä liikelaitoksena yhä enemmän ja enemmän tarpeettomaksi. Sen tehtävä on ylläpitää maamme kiertovälineen arvoa. Se on sen tärkein tehtävä. Vaikka Suomen Pankki ei muuten kokonaan lakkaisikaan antamasta lainoja, niin kuin se on lakannut ottamasta vastaan talletuksia, on sen kuitenkin syytä rajoittaa tätä lainaustoimintansa niin pieneksi kuin mahdollista. Maamme säädyt tekevät mielestäni maalle enemmän vahinkoa laajentamalla pankin liiketoimintaa kuin ne saavat aikaan hyötyä sillä pankkivoitolla, jota säädyt saavat käyttää. Tuota valiokunnan esityksen perustelua, johon täällä on viitattu, pidän siis omasta puolestani täysin kestämättömänä. Toinen valiokunnan esittämä perustelu on, että hallituksella, ja valtiolla yleensäkään, ei enää ole pankin hallintoa kohtaan samanlaista intressiä kuin aikaisemmin, jolloin pankki hoiti myös valtion rahastoja. Tämä on aivan oikein. Mutta hallituksella on sama intressi pankin hallintoa kohtaan kuin säädyilläkin, mitä tulee pankin varsinaiseen tehtävään. Hallitukselle ja säädyille on yhtä lailla tärkeää, että maan rahan arvoa pidetään yllä ja että tärkein kiertoväline, pankin setelit, on metallin veroinen. Ei ainoastaan niin, että hallitus näin huolehtii valtion omista intresseistä monien maamme rahan arvosta riippuvaisten valtionrahastojen kannalta, vaan hallituksella on vieläkin tärkeämpi intressi turvattavanaan ja valvottavanaan, maan yleinen hyvä, ei vain nykyisen sukupolven, vaan hallitus edustaa myös tulevaisuuden intressejä. Hallituksella on siis suuri intressi valvoa pankin hallintoa, ja varmasti yhtä suuri intressi kuin herroilla pankkivaltuutetuilla, että pankin johtokunta koostuisi asiantuntevista, taitavista ja tunnontarkoista miehistä.

On myös virheellisesti väitetty, että hallitus pankinjohtajia nimittäessään kiinnittäisi huomiota lähinnä virka-ansioihin. Aikana, jolloin pankinjohtajan paikkoja täytettäessä ei lainkaan tehty ehdollepanoa, asetettiin pankinjohtajaksi muuan henkilö, jolla esim. ei ollut lainkaan virkamiesansioita, vain pari vuotta hypoteekkiyhdistyksen johtokunnassa, ja joka nyttemmin on valtiokonttorin ylijohtajana. Tuona aikana asetettiin pankinjohtajaksi myös muuan senaatinkanslisti, ei suinkaan virka-ansioittensa takia, vaan koska hänen katsottiin olevan taitava ja kelvollinen astumaan pankin johtokuntaan. Moniakin esimerkkejä voitaisiin mainita. Ansiot ovat tulleet kysymykseen vain kun joku pankin virkamies on ollut ehdolla johtokuntaan ylennettäväksi; mutta myöskään silloin ei ole pelkästään katsottu ansioita, vaan myös taitavuutta. Toivon, että myös vastaisuudessa hallitus pankinjohtajan virkoja täyttäessään ei katsoisi vain virkavuosiin, vaan noudatettaisi ohjesäännön pykälän 66 säännöstä. Olen myös vakuuttunut siitä, että jos herrat pankkivaltuutetut ehdottavat kolmea henkilöä, joiden joukossa on yksi kaikkia virka-ansioita vailla oleva liikemies, tai jokin tunnetusti asiantunteva pankkimies, ja pankkivaltuusto erityisesti puoltaa tätä henkilöä, niin hallitus ei varmastikaan sivuuta pankkivaltuuston puoltoa, vaan nimittää tämän henkilön. Muuten jaan täysin esitystä vastaan puhuneitten herrojen mielipiteen sen suhteen, että pankin johtokunnassa tulisi olla yksi lainopillisen sivistyksen saanut henkilö. He ovat esittäneet niin puhuvia syitä tämän puolesta, että niihin ei ole mitään lisättävää. Lopuksi, jos valiokunta haluaa palkata liikemiehiä pankkiin johtajiksi ja tarjoaa heille vain 14 000 markkaa vuosipalkkaa, niin en tiedä millaisia liikemiehiä valiokunta katsoo voivansa saada näihin virkoihin. Tulee muistaa, että sillä tavoin palvelukseen otettavat virkamiehethän keräävät jotain vanhuuttaan varten tai poismenonsa hetkeä varten; sillä heillä ei ole mitään eläkettä, jonka varaan he voisivat laskea, ei heille itsellensä eikä vaimoillensa ja lapsillensa. Saattaa toki olla aloittelevia liikemiehiä, jotka toistaiseksi voivat pitää tuota palkkaa hyvänä kauppana, mutta jos he ovat todellisia liikemiehiä, niin he eivät pysy siellä kauan, vaan pankin johtokunnan vaihtuvuus olisi hyvin suuri, ilman pankkivaltuuston toimiakin. Siispä en katso tästäkään näkökulmasta olevan syytä puoltaa valiokunnan ehdotusta. Palkan määrää voidaan korottaa, ja jos mikään muu ei olisi esitystä vastaan, niin tämä olisi pikkuseikka. Mutta kun esitys, kuten on osoitettu, ei tarjoa mitään varmoja etuja, vaan ainoastaan haittoja, niin saanen minäkin vastustaa sen hyväksymistä.