§ 2.
Ylimääräisessä kokouksessa valtiovaraintoimituskunnan päällikön senaattori Snellmanin kanssa esillä olleen, mutta johtokunnan vastaiseen käsittelyyn jätetyn, kreditiivin ottamista hampurilaiselta Holler Söhle & C:o -pankkihuoneelta koskevan kysymyksen johdosta luki pankinjohtaja von Haartman luonnoksen aihetta koskevaksi, mainitulle päällikölle annettavaksi lausunnoksi, ja se kuului seuraavasti:
Ylimääräisessä kokouksessa viimeksi kuluneen lokakuun 25. päivänä pankin johtokunnan jäsenten kanssa on herra senaattori harkittavaksi esittänyt, että maassa nyt vallitsevan painostavan rahanpuutteen helpottamiseksi sekä pankin saattamiseksi kykeneväksi lisäämään lainanantoaan, säilyttäen keisarilliselta senaatilta edellisen syyskuun 19. ja kuluneen lokakuun 6. päivänä saadun määräyksen mukaisen 3 miljoonan markan valuuttareservinsä, johtokunta katsoisi sopivaksi neuvotella pankin laskuun Holler Söhle et komp. -pankkihuoneen kanssa 500 000 Hampurin bankomarkan suuruisesta 6–9 kuukauden kreditiivistä.
Kun johtokunnalla nyttemmin on ollut tilaisuus keskustella tarkemmin mainitusta ehdotuksesta, on johtokunnalla kunnia ilmoittaa johtokunnan katsovan, ettei kreditiivin pankin laskuun pidä tulla kysymykseen muussa tapauksessa kuin että pankki sitä välttämättä tarvitsee vekseliliikkeensä ylläpitämiseen, koska jokainen pankin itselleen ottama velkasitoumus vaikuttaa väistämättä häiritsevästi niin pankin luottoon ulkomailla kuin yleisön sitä kohtaan maan sisällä tuntemaan luottamukseen, ja koska ehdotetuksi lyhyeksi ajaksi otettu laina ei sitä paitsi johtokunnan mielestä täytä sille asetettua tavoitetta, varsinkin kun puutetta on, sikäli kuin johtokunta on asian käsittänyt, pääasiassa vähintään kahdeksi kolmeksi vuodeksi lainattavista varoista eikä niinkään vain muutamaksi kuukaudeksi lainattavista. Asian ollessa näin, ja myös siksi, että on pankin tarkoitukselle vierasta antaa hakijoille lainaa usean vuoden maksuajalla, on johtokunta katsonut olevan järkevää, että jos hallitus katsoo tarpeelliseksi, että kauppaa ja elinkeinoja tuetaan, on siihen tarvittavat varat hankittava hallituksen eikä pankin laskuun. Johtokunnan on pakko vieläkin enemmän vastustaa sitä, että pankkia velvoitettaisiin käyttämään ulkomailla nauttimaansa luottoa ottaakseen kyseinen 6–9 kuukauden luotto, koska jos sellainen saataisiinkin aikaan ja saadut varat annettaisiin [lainaksi], olisi johtokunnan mitä todennäköisimmin mahdotonta saada lainassa olevat varat takaisin sen ajan kuluessa jolloin kreditiivi lankeaa maksettavaksi, minkä johdosta johtokunta myös helposti joutuisi siihen vaikeaan ja pankkia mitä suurimmassa määrin häiritsevään tilanteeseen, että se ei pystyisi hoitamaan ottamiaan sitoumuksia niiden langetessa maksettaviksi.
