Paloviinavero ja viinanvalmistusoikeus, lausunto senaatin täysistunnossa 8.12.1865

Tietoka dokumentista

Tietoa
8.12.1865
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

Senaattori Snellman katsoi tässä käsiteltävän asian harkintaan ottamisen kuuluvan talousosastolle.

…Senaattori lausui – että senaattori on tullut pohtineeksi, voisiko olla yllä mainitun säädöksen hengen ja tarkoituksen mukaista, että kaikki maassa ennen 1. tammikuuta 1866 lain edellyttämällä tavalla valmistettu paloviina, joka kyseisen päivämäärän jälkeen on varastossa, määrättäisiin takavarikoitavaksi ja hävitettäväksi, varsinkin kun kolmannen artiklan 45. säännös, jonka mukaan vain ne, joilla on oikeus valmistaa paloviinaa, olisivat sen perusteella oikeutettuja harjoittamaan tukkukauppaa, selvästi tarkoittaa vain kyseisen asetuksen voimaan astumisen jälkeen valmistettua paloviinaa, ja kun kaikki kohtuus näyttää puhuvan sen puolesta, että tietyn ajan sisällä voitaisiin myydä myös vanhat viinavarastot, jolloin myös asetuksessa oleva puute, kun se ei sisällä tästä asiasta mitään, tulisi korjatuksi, sillä muuten suuri osa näistä varastoista kaiken todennäköisyyden mukaan myytäisiin laittomasti, nykyisten paloviinan valmistajien todelliseksi tappioksi. Senaattorin mielestä sellaisen luvan voisi näissä oloissa myöntää senaatti, ilman säätyjen erityistä myötävaikutusta, sitäkin suuremmalla syyllä, kun niiden 14. huhtikuuta päivätyssä alamaisessa kirjelmässä annetusta vastauksesta Hänen Keisarillisen Majesteettinsa asiaa koskevaan armolliseen esitykseen käy ilmi, että säädyt ovat tehneet päätöksen ainoastaan paloviinaverosta ja valmistusoikeudesta, mutta sen sijaan jättäneet Hänen Keisarilliselle Majesteettinsa armollisesti säädettäväksi paloviinan varastoinnista ja kuljetuksesta. Sillä tavoin menetellen ei myöskään ylity asetuksessa vuotta kohti määrätty paloviinan saatavuus, neljä miljoonaa kolmeasataatuhatta kannua, jota hallitus voi lisätä viidelläkymmenellä prosentilla kuuteen miljoonaan neljäänsataan viiteenkymmeneentuhanteen kannuun, koska nyt kyseessä olevaa paloviinaa tuskin lienee edes miljoonaa kannua, ja kuten jo yllä on mainittu, huutokaupoissa on huudettu ja myönnetty tähän mennessä vain kolmensadan kahdeksankymmenentuhannen kannun valmistusoikeus.

Senaattori katsoi tässä yhteydessä olevansa velvollinen alamaisimmin ilmoittamaan Hänen Keisarilliselle Majesteetilleen, että sillä tavoin saavutettu paloviinaveron lisäys olisi valtiolle suuresti tarpeen, koska yllä mainitusta kolmestasadasta kahdeksastakymmenestätuhannesta kannusta se olisi vain kuusisataa kahdeksantuhatta markkaa. Se ei siis edes vastaisi kruunun tähän asti kantamaa paloviinavuokramaksua, kuusisataa kuusikymmentä markkaa, jonka verran mainitusta verosta ainakin olisi saatava, eikä siis jättäisi varoja säädetyn paloviinan valmistuksen valvonnan kustannuksiin eikä tähän mennessä kotitarvepolttoon oikeutettujen henkilöitten paloviinavälineistön lunastamiseen, jonka voidaan laskea aiheuttavan valtiolle miljoonan viidensadantuhannen markan kulut, kun taas välineitten sisältämän kuparin myynnistä saataneen vain puolet siitä eli seitsemänsataa viisikymmentätuhatta markkaa, ja kruunun tappio siis nousee yhtä suuriin lukemiin. Tässä tilanteessa valtiolla ei myöskään ole mitään mahdollisuutta ilman yllä mainitulla tavalla saatua paloviinaverorahaston lisäystä maksaa mainittujen välineitten huomattavia lunastuskustannuksia, minkä seurauksena myös monet sattuneiden katovuosien ankarasti ahdistamat rahvaan maanomistajat menettäisivät näistä laitteista saatavaksi lasketun korvauksen, niin vähäinen kuin se apu onkin heidän hädässään. Kyseisestä myyntimaksusta saatavia tuloja säädyt eivät olleet laskelmissaan ottaneet huomioon, eivätkä säädyt siis myöskään ole voineet päättää niiden käytöstä, joten senaattori katsoi, ettei mikään estä häntä ehdottamasta niille käyttötapaa, joskin ne on toki käytettävä ainoastaan niihin tarkoituksiin, joihin säädyt ovat määränneet käytettäväksi myös paloviinaveron.

Näin esitetyin perustein halusi senaattori alamaisimmin esittää Hänen Keisarilliselle Majesteetilleen, että Hänen Keisarillinen Majesteettinsa suvaitsisi armossaan säätää seuraavaa:

1. että tähän mennessä maassa laillisessa järjestyksessä valmistettua paloviinaa sallittaisiin myydä myös 1. tammikuuta 1866 jälkeen, saman vuoden heinäkuun 1. päivään asti, jolloin siitä on maksettava myyntimaksu, joka vastaa 2. maaliskuuta annetussa armollisessa asetuksessa paloviinan valmistukselle määräämää yhden markan kuudenkymmenen pennin veroa kuuden asteen vahvuista viinaa sisältävältä kannulta, siten että jokaiselta kannulta vähennetään kymmenen penniä korvauksena kruunulle jo maksetusta paloviinavuokramaksusta, kuitenkin niin, että kullekin läänille määrättyä suurinta sallittua valmistusmäärää ei tällä tavoin ylitetä;

2. että sillä tavoin saatava myyntimaksu käytetään ensi sijassa entisen paloviinavuokramaksun korvaamiseen valtiolle, sitten paloviinan valmistuksen ja myynnin valvontakustannusten kattamiseen sekä mahdollinen jäljelle jäävä osa niiden erityisten menojen kattamiseen, joihin Hänen Keisarillisen Majesteettinsa säätyjen esityksen mukaisesti tekemän armollisen päätöksen ja siitä erikseen viime maaliskuun 2. päivänä annetun asetuksen mukaan myös paloviinavero on varattava; ja

3. että kyseisen vanhan paloviinan varastojen haltijoita tulee kehottaa ilmoittamaan määrä, jonka he haluavat myydä, ja sallia sen varastointi kruunun sinetöimänä kaupungissa, joka tähän tarkoitukseen määrätään, sekä että paloviinan arviointi ja mittaus tapahtuvat, ja maksu niistä suoritetaan, kun ne otetaan myytäväksi, ja samoin että sellaisen paloviinan luovuttamista koskee muilta osin se, mitä ensiksi mainitussa armollisessa asetuksessa säädetään.

Jos tämä alamainen esitys saa osakseen Hänen Keisarillisen Majesteettinsa hyväksynnän, niin rohkenee senaattori anoa keisarilliselle senaatille armollista lupaa antaa juuri mainitussa tarkoituksessa yleinen kuulutus; ja jätettäneen siinä tapauksessa armollisesti keisarillisen senaatin talousosaston asiaksi päättää siitä kyseisen paloviinan määrästä, joka kussakin läänissä saadaan yllä ehdotettuna aikana myydä, ja myöskin antaa tarkempia säännöksiä myynnin valvonnan hoitamisesta ynnä muusta, sekä ottaa palvelukseen riittävä määrä tarkastajia paloviinan arvioimiseksi ja mittaamiseksi mainitussa asetuksessa määrätyllä tavalla.

Koska kuitenkin samaisessa, maan säätyjen hyväksymässä asetuksessa edellytetään, ettei 1. tammikuuta 1866 jälkeen saa myydä muuta paloviinaa kuin tästä ajasta lähtien tehdasmaisesti valmistettua, uskoi senaattori velvollisuutensa olevan jättää alamaisimmin Hänen Keisarillisen Majesteettinsa harkittavaksi, voisiko Hänen Keisarillinen Majesteettinsa, mikäli senaattorin ehdottama toimenpide hyväksytään, suvaita armossaan antaa seuraavaksi kokoontuville säädyille erityisen sitä koskevan esityksen, jossa myös toimenpiteen syyt selvitetään.

 

 

Vertailu

Alkukieli
Alkukielinen pdf: