…ja senaattori lausui, että senaattori oli tullut pohtineeksi, miten leimapaperimaksuja koskevassa, 24. marraskuuta 1864 annetussa armollisessa asetuksessa muun muassa säädetään, että erioikeuskirjat ja lupapäätökset, joilla keisarillinen senaatti tai asianomainen viranomainen myöntää luvan kirja- tai kivipainon tai kirjakaupan perustamiseen tai sanomalehtien julkaisemiseen ja muun elinkeinon harjoittamiseen, lukuun ottamatta erityisiä asetuksessa lueteltuja tapauksia, joita koskevat muut määräykset, on laitoksen tai elinkeinon tultua arvioiduksi kirjoitettava leimapaperille, jonka arvo on kolmestakymmenestä markasta kahteensataan markkaan. Senaattori oli havainnut tästä seuraavan, että lupapäätökset, jotka ylihallitus antaa mainittua tarkoitusta varten, on laadittava leimapaperille seuraavaksi mainitun säännöksen mukaan. Samoin senaattori katsoi voimassa olevien köyhäinhoito- ja työhuonesäännösten olevan sovellettavissa tähän, ja että kysymykseen tulevissa tapauksissa on sellaista maksua perittävä kymmenen markkaa kolmekymmentäkaksi penniä eli saman verran kuin on maksettava tuomioista ja päätöksistä, joissa summaa tai arvoa ei ole määrätty. Sen sijaan ei leimapaperikorvausmaksujen, joita ei ole määrätty maksettavaksi muista päätöksistä kuin senaatin antamista, pidä senaattorin mielestä tulla kysymykseen painoylihallituksesta lähtevien sellaisten asiakirjojen kohdalla.