Niin sanottu havainto-opetus on Pestalozzin ajoista lähtien ollut Saksassa ja saksankielisessä Sveitsissä huolella vaalittu asia. Se minkä lapsi muuten oppii ilman mitään systemaattista järjestystä, siis olioiden erottamisen ja nimeämisen, niiden laadut ja ominaisuudet, on koulun ensimmäisessä opetuksessa tehty systemaattiseksi harjoitukseksi. Ja kun siinä vaaditaan tarkasti ilmaisemaan sitä, mitä ulkoiset aistit tarjoavat, harjoitus on muuttunut määrittelemiseksi, jossa muodossa sitä kutsutaan puhe- ja ajatusharjoitukseksi. Kun havainnon kohteena edelleen eivät ole aistillisen olion ominaisuudet itsessään vaan ainoastaan vaikutuksissaan, niin harjoitus on itsestään muuttunut myös yliaistillisen määrittelemiseksi, ja nämä ajatus- ja puheharjoitukset ovat ulottuneet henkisten kykyjen, ihmisen toiminnan päämäärien, uskonnollisen tietämisen kohteen jne. määrittelemiseen.

Herra L. L. Laurénin kirja pyrkii olemaan vanhemmille ja opettajille tarkoitettu johdatus tällaiseen lapsen ajattelun ja puhumisen systemaattiseen harjoittamiseen.

Tarvitsee vain silmätä kirjaa vakuuttuakseen siitä, että tässä muodossa ja laajuudessa kyseisten harjoitusten täytyy johtaa lapsi sellaiseen ominaisuuksien ja määritelmien ulkolukuun, jonka opettaminen välttämättä tappaa lapsen halun tietää ja oppia. Määritelmät menevät osittain täysin lapsen käsityskyvyn yli, ja monissa kohdissa kuten geometriassa, aritmetiikassa ja psykologiassa ne edellyttävät näiden aineiden erityistä opettamista, mistä syystä esimerkiksi muotojen ja lukusuhteiden käsittämistä koskevista harjoituksista puuttuu tarvittava havainnollisuus. Toiset harjoitukset taas ovat niin arkipäiväisiä, että ne tuntuisivat edellyttävän, ettei lapsi ole ennen opettajan opetettavaksi joutumista nähnyt, kuullut eikä puhunut mitään. Monissa kohdin harjoituksissa luetellaan suuri joukko yhtä epävarmoja kuin pikkutarkkojakin määrityksiä, esimerkiksi värin kaikki mahdolliset vivahteet, joista kaikista lapselle ei voi tarjota näytteitä eikä niillä ole täsmällisiä rajoja niin että silmä voisi erottaa ne toisistaan: esimerkiksi ”hiilenmusta, korpinmusta, lakanmusta, musteenmusta” jne.

Koska ruotsiksi ei ole saatavilla minkäänlaista havainto-opetuksen opaskirjaa, niin tiedekunta pitää kuitenkin suotavana, että kirja painetaan. Tiedekunta kuitenkin edellyttää, että vanhemmat ja opettajat rajoittavat sen käytön niihin harjoituksiin, jotka sopivat lapsen käsityskyvylle ja sivuuttavat sellaiset, jotka pikkumaisuudellaan ja merkityksettömyydellään ovat omiaan vain rasittamaan lapsen tarkkaavaisuutta. Esipuheessa pitäisi silti muistuttaa, että opaskirja ei ole tarkoitettu seurattavaksi ehdottomasti vaan ainoastaan johdatukseksi siihen, miten niin sanottuja puhe- ja ajatusharjoituksia kussakin aineessa voidaan toteuttaa.

Ja koska kirjan ei voi odottaa saavan suurta levikkiä, näyttäisi kohtuulliselta, että tekijälle suotaisiin apuraha korvaukseksi sen julkaisemisesta.

Tiedekunta katsoo kuitenkin tarpeelliseksi, että tekijä vielä alistaa käsikirjoituksen tarkistettavaksi esitystavassa ja kielessä esiintyvien puutteellisuuksien oikaisemiseksi. Samoin erityisesti kirjan loppuosaa, jossa esitys osittain latistuu tyhjiksi, lapselle sopimattomiksi selityksiksi, on muokattava. Myös sisällysluettelo puuttuu.